Koen, että turvattomuutta tunnetilana usein aliarvioidaan tai sitä ei osata käsitellä. Se on kuitenkin kokemus, joka on vaikuttanut elämääni miltei voimakkaammin kuin moni muu tunnetila. On kestänyt pitkään havaita tämä asia ja sanallistaa se ääneen. Turvattomuuden kokemuksessa kyse ei ole valittamisesta tai liiallisesta herkkyydestä. Se on yhteydessä ympäristöön sekä yksilön resursseihin ja suhteisiin muihin ihmisiin ympärillään.
Määritelmällisesti turvattomuus tarkoittaa tosiasiallista vaaraa, joka kohdistuu yksilöön vahingoittaen hänen henkistä tai fyysistä hyvinvointiaan tai rikkoen koskemattomuutta. Nuoria aikuisia ja alaikäisiä ihmisiä turvattomuus koskettaa erityisellä tavalla suoraan. Kyse on ihmisistä, joilla ei ole valtaa vaikuttaa ympäristöönsä (ainakaan kovin suuresti) ja jotka vasta opettelevat elämää sekä maailman mahdollisuuksia. Aikuisten tehtävä on olla rohkeita, ja rohkeus tarkoittaa usein epämukavuusalueella olemista.
Turvattomuuden tunnetta aiheutuu tilanteissa, joissa ilmapiiri on vihamielinen ja koen vaikkapa vähemmistöstressiä jatkuvasti. Tällöin itseeni kohdistuu aggressiota (epäsuorasti tai suorasti) ja voin ainoastaan valita jaksanko sietää tilannetta vai kävelenkö siitä ulos. Kaikki nuoret eivät voi myöskään tätä valintaa tehdä ja turvattomuutta ilmenee esimerkiksi luokkahuoneessa, joissa nuorta kiusataan.
Tämänkaltaiset tilanteet ovat henkisesti hyvin kuormittava ja tuovat esille sen mistä turvattomuuden kokemuksessa on kyse. Se näkyy tilastoissa marginaaliin kuuluvien nuorten suurempana syrjäytymisriskinä sekä mielenterveyshaasteiden ja itsetuhoisuuden yleisyytenä. Turvattomuus on aina yhteydessä ympäristömme rakenteisiin. Se on tunteena yksilöä laajempi.
Työkalu hyvinvointiin: turvallisemmat toimintaperiaatteet
Tapoja vaikuttaa turvattomuuden vähentämiseksi on monia – esimerkiksi turvallisemmat tilat ja toimintaperiaatteet nuorisotyössä. Niiden tarkoitus on varmistaa osallistujien hyvinvointi ja koskemattomuus tapahtumissa. Turvallisemman tilan filosofia mielestäni tiivistää kolmeen jäsentelyyn, jotka olen kokenut kaikissa turvallisuuden ja kuulumisen periaatteissa keskeisiksi.
VARMISTA. Varmista, että toimintaan ja tilaan pääsevät kaikentaustaiset ihmiset mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Se on reflektiivisyyttä ja niiden normien tiedostamista, jotka vaikuttavat tapaamme toimia. Se tarkoittaa tilan fyysistä ja sosiaalista tasa-arvoistamista ideaalitilanteessa jo suunnitteluvaiheessa.
HUOLEHDI. Eli pidä huoli, että kaikki pääsevät mukaan ja osallistumaan. Myös hiljaisemmatkin yksilöt ovat toimintaan tervetulleita, heidän ääni kuuluu ja heillä on positiivinen luottamussuhde edes yhteen aikuiseen tilassa. Huolehtiminen on ilmapiirin muokkaamista ja sitä, että kasvattaja lähettää omalla esimerkillään positiivisia viestejä.
KYSY. On tunnettu tosiasia, että emme elä eriarvoisuudesta vapaasta yhteiskunnasta ja maailmasta. Tällöin myös ympäristön muuttaminen vaatii aktiivista kehittämistä ja vaikeitakin keskusteluja. Kysy ja ole avoin palautteelle – osoita, että sinulle saa tulla juttelemaan ja otat nuoren näkemyksen vakavasti. Nuorisotilojen muuttaminen turvalliseksi on kehittämistyötä ja kehittyminen tarkoittaa totuttujen ajattelutapojen ravistelua. Ota siis kaikki palaute vastaan.
Turvattomuuden ja turvallisuuden kysymykset ovat mielestäni rakenteellisia, ja nuorten mielenterveys on poliittista. Herkkyys näiden tekijöiden tunnistamisessa ja muuttamisessa on tärkeää. Toivoisin omalta osaltani, että aikuiset ympärilläni olisivat rohkeita, olivat he sitten kasvattajia, päättäjiä tai viranomaisia. Rohkeus ja välittäminen ovat tärkeä osa tätä toimintaympäristöjen muutosta – ja turvallisuuden ja kuulumisen kokemuksen varmistaminen tapahtuu arkisilla teoilla, jotka tekevät ympäristöstä nuorille saavutettavamman.
Liban Sheikh
Kirjoittaja on Rauhankasvatusinstituutin nuorisotyön koulutussuunnittelija.
Kuva: Marianna Pukkala