Allianssi on saanut Erasmus+-ohjelmaan akkreditoinnin, minkä avulla voimme vuoteen 2027 saakka järjestää koko nuorisoalalle suunnattuja opintomatkoja kiinnostaviin kohteisiin. Yksi ensimmäisistä opintomatkoista suuntautui Kataloniaan toukokuussa 2023.
Matkaan lähti kymmenen hengen ryhmä, joista puolet edustivat kunnallista nuorisotyötä (Helsinki, Lohja, Myrskylä, Kuortane ja Liminka) ja puolet järjestöjä (Allianssi, Partio, Karjalainen Nuorisoliitto ja EYP Finland). Matkan teemaksi oli valittu kuntien ja järjestöjen välinen yhteistyö, ja vierailukohteet olikin suunniteltu tämän mukaisesti.
Katalonia on varsin mielenkiintoinen alue. Se on asukasluvultaan Suomea suurempi (7,7 miljoonaa), mutta pinta-ala vain alle kymmenesosa Suomesta. Katalonia on yksi Espanjan 17 autonomisesta alueesta, mutta mikään salaisuus ei ole, että enemmistö katalaaneista haluaisi nähdä maansa itsenäisenä. Vastakkainasettelu Madridiin (muutenkin kuin jalkapallossa) on varsin suuri. Mitä tulee nuorisopolitiikkaan, autonomisilla alueilla on Espanjassa varsin suuri itsenäisyys päättää omista asioistaan. Hallinnollisesti Katalonia on jaettu 42 piirikuntaan (county) ja 947 kuntaan. Barcelona on aivan oma lukunsa, sillä sen alueella asuu 1,6 miljoonaa asukasta ja ns. suur-Barcelonan alueella 3,2 miljoonaa eli yli 40 prosenttia koko autonomian asukkaista.
Nuorisotyö ja -politiikka on ollut merkittävä osa Katalonian toimintaa jo yli 35 vuoden ajan. Katalonialla on ollut nuorisolaki vuodesta 2010 ja nelivuotisia nuorisoalan toimintasuunnitelmiakin jo pitkään. Myös rahoitus on ollut varsin merkittävällä tasolla, sillä paikallinen viranomainen (Catalan Youth Agency) jakaa vuosittain 284,5 miljoonaa euroa nuorisotoimintaan. Tutustuimme kokonaisen päivän Agencyn toimintaan, ja illalla paikallinen nuorisojohtaja vielä tarjosi ryhmällemme päivällisen, jonka aikana jatkettiin vapaamuotoisia keskusteluja. Isännät ilmaisivat myös kiinnostuksensa tehdä vastaavan vierailun Suomeen ensi vuonna.
Toisena vierailupäivänä tutustuimme lähinnä Barcelonan kaupungin nuorisotoimintaan. Kävimme tutustumassa kaupungin nuorisovaltuustoon ja kunnallisiin nuorisotiloihin. Illalla vierailimme vielä Katalonian nuorisokomitean uusissa tiloissa. Heillä on yli 70 jäsenjärjestöä ja viisi palkattua työntekijää. He ovat myös Euroopan nuorisofoorumin (YFJ) jäsen, mikä on erikoista, koska yleensä YFJ ei ota alueellisia toimijoita jäsenikseen. Sama koskee myös muita eurooppalaisia nuorisorakenteita, sillä katalaanit ovat jäseninä tai aktiivitoimijoina myös esimerkiksi ERYICA:ssa (nuorisotiedotus) ja EYCA:ssa (eurooppalainen nuorisokortti). Katalonian nuorisokomitea oli erityisen kiinnostunut, miten paikalliset nuorisovaltuustot toimivat Suomessa. Ehkä hieman yllättävänä yksityiskohtana oli, että yksi nuorisokomitean seitsemästä strategisesta tavoitteesta oli katalaanin kielen aseman turvaaminen maassa.
Kolmantena vierailupäivänä matkustimme isäntien kustantamalla bussilla noin sadan kilometrin päässä sijaitsevaan Tarragonan kaupunkiin (130 000 asukasta), joka on roomalaisten rakentama historiallinen satamakaupunki. Siellä vierailimme eri nuorisotiloissa ja kuulimme paikallisen nuorisotyön haasteista. Viimeisenä ohjelmapäivänä vierailimme vielä Barcelonassa nuorisotilassa, joka ei ollut kokonaan kaupungin järjestämää vaan järjestöiltä ostopalveluna hankkimaa toimintaa.
Mitä tuttua? Mitä erilaista?
Monet nuorten ongelmista ja nuorisotyön haasteista tuntuivat hyvin samanlaisilta kuin Suomessa. Erityisesti mielenterveys tuntui olevan iso haaste myös Kataloniassa. Samaten osallisuus oli vahvasti esillä joka paikassa, joskin termit olivat hieman erilaisia kuin meillä.
Erityisesti termi “emansipaatio” oli vahvasti esillä kaikkialla. Meillä tuo käsite liitetään useimmiten naisten vapautumiseen miesten ylivallasta, mutta Kataloniassa sitä käytetään alkuperäisessä latinankielisessä merkityksessä “nuoren vapautumista perheen määräysvallasta”. Eli puhuttiin lähinnä asumisen ongelmista, itsenäistymisestä, työllistymisestä ja opinnoista. Toinen huomattava ero oli perinteisen nuorisotiedotuksen merkittävä rooli. Kataloniassa on 278 alueellista tai paikallista nuorisotiedotuskeskusta, ja silmiin pisti myös painetun materiaalin (esitteet, julisteet, kirjat) suuri määrä joka paikassa.
Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asema samoin kuin naisiin kohdistunut väkivalta oli myös vahvasti esillä kaikkialla julisteiden ja esitteiden muodossa, ja näistä asioista myös puhuttiin paljon kaikissa esittelyissä. Eurooppalainen nuorisokortti (Carnet Jove) on myös yksi Euroopan vahvimmista kansallisista korteista. Kataloniassa on 512 000 kortinhaltijaa, ja kortilla on selkeä nuorisopoliittinen tehtävä tiedonvälityksessä ja sosiaalisten ongelmien vähentämisessä.
Monia muitakin nuorisotyön tuttuja aiheita (terveys, seksuaalikasvatus, huumeet, itsemurhat yms.) sivuttiin, mutta ei kovin painokkaasti. Esimerkiksi Barcelonan nuorista 45 prosenttia on muiden maiden kansalaisia kuin Espanjan, mutta tämä ei tuntunut olevan mitenkään merkittävä haaste. Nuorisotyön erilaiset säädökset eivät tuntuneet aiheuttavan huolia. Vierailimme esimerkiksi viisikerroksisessa nuorisotalossa, jota isäntien mukaan pyöritti kolme nuorisotyöntekijää, emmekä voineet olla ihmettelemättä, mitenköhän tämä voisi Suomessa olla mahdollista.
Loppuhuomioita
Matka oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja onnistunut. Isännät pitivät meistä todella hyvää huolta, ja varsinkin Youth Agencyn kv-työntekijä Sara Martins kulki hyväntuulisena mukanamme kaikkialle ja toimi tarvittaessa myös tulkkina. Opimme paljon ja saimme uusia ideoita omiin töihimme. Kaikissa vierailukohteissamme oli vastassa hyvin ystävällisiä ja kiinnostuneita ihmisiä. Myös oma ryhmämme oli huippuhyvä. Kävimme kiinnostavia keskusteluja ja opimme paljon myös toisiltamme. Vaikka matkalla oli jonkin verran vaikeuksia, lähinnä lentoihin ja muihin siirtymisiin liittyen, pysyi ryhmän henki ja huumori korkealla koko matkan ajan.
Jarkko Lehikoinen
Kirjoittaja on Allianssin johtava asiantuntija, jonka vastuulla on nuorisoalan kansainvälinen työ.
