Olen viime kuukausina päässyt toimittamaan Allianssin tuoretta Ei rauhaa ilman nuoria -julkaisua, joka näki päivänvalon viime viikolla. Julkaisuun onnistuimme kokoamaan ilahduttavan monipuolisen, nuorista rauhantekijöistä koostuvan kirjoittajajoukon, joten kirjoituksista välittyy laaja kuva rauhantyöstä.
Itselleni kirjoituksia lukiessa päällimmäiseksi jäi ajatus siitä, miten työtä rauhan ja turvallisuuden eteen voi tehdä valtavan monella eri tavalla ja tasolla. Voi tehdä suurta, mutta myös pienillä yksittäisillä, arkiseltakin tuntuvilla teoilla on väliä. Rauhantyö kuulostaa helposti isoilta ja monimutkaisilta kokonaisuuksilta ja joltain, mikä kuuluu sotaa käyville alueille. Tosiasiassa rauha on arkisia tekoja kaikkialla.
Nuoret, rauha ja turvallisuus -tematiikka on peräisin YK:n turvallisuusneuvoston vuonna 2015 hyväksymästä päätöslauselmasta 2250. Tästä johtuen teemasta puhutaankin usein tuttavallisesti numerosarjalla 2250. Päätöslauselmassa todetaan, ettei kestävää rauhaa voida saavuttaa ilman nuorten osallisuutta ja tukea sille. Juuri nuoret ovat se ryhmä, jonka elämään rauha tai sen puute vaikuttavat eniten ja pisimpään.
Rauhanprosesseissa ja konfliktien jälkeisessä jälleenrakennuksessa nuoret on kuitenkin sivuutettu. 2250-päätöslauselma onneksi muuttaa sitä, ja esimerkiksi Suomen tukemissa prosesseissa nuoret otetaan mukaan jatkossa. Näin nuoret saavat olla päättämässä, minkälaista yhteiskuntaa ja tulevaisuutta heille rakennetaan. Siten kestävän rauhan mahdollisuuksia parannetaan.
Ei rauhaa ilman nuoria -julkaisun kirjoitukset välittävät viestiä siitä, että rauhantyössä tärkeää on empatia ja kyky ymmärtää toista ihmistä. Erityisen olennaista on moninaisuuden ymmärtäminen sekä hiljennettyjen ja marginaaliin jääneiden kuuleminen ja kuunteleminen. Yhdenvertaiset mahdollisuudet kuuluvat jokaiselle nuorelle riippumatta heidän ominaisuuksistaan ja taustastaan. Jokainen nuori ansaitsee myös kokemuksen osallisuudesta – että omalla olemassaololla ja omilla teoilla on väliä, että on mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä.
Tällä hetkellä nuorten elämää varjostaa kolmoiskriisi: ilmastokriisi, pandemia ja sota Euroopassa. Mielenterveyden ongelmat ovat lisääntyneet ja nuorten tulevaisuususko on koetuksella. E2:n keväällä tekemän tutkimuksen mukaan noin kolmasosa nuorista aikuisista kokee elämänsä merkityksettömäksi ja vaikutusmahdollisuutensa vähäisiksi. Kestävä rauha kuitenkin vaatii, että nuoret voivat luottaa valoisaan tulevaisuuteen.
Millaisia pieniä tekoja rauhantyö arjessa sitten voi olla? Vaikka mitä! Järjestötoimintaa, tiedon jakamista somessa, mielenterveystyön puolesta puhumista. Mielenosoitukseen osallistumista, taiteen tekemistä – ja vaikka ihan kuulumisten kysymistä kaverilta. Äänestä nuorten hyvinvoinnista kiinnostunutta ehdokasta vaaleissa tai tule mukaan 2250-verkoston Facebook-ryhmään.
Suosittelen lämpimästi myös kurkistamaan Ei rauhaa ilman nuoria -julkaisua, johon on kirjoittanut monipuolinen joukko erilaista rauhantyötä tekeviä nuoria. Ehkä sen kirjoituksista voisi löytyä sinullekin jokin arkeen solahtava tapa tukea rauhaa?
Katariina Kojo
Kirjoittaja on Allianssin projektikoordinaattori, joka on töidensä kautta päässyt tutustumaan rauhantyöhön ja oppinut, miten valtavan moniulotteista se on.
