Kuluneen vaalikauden suurin koulutuspoliittinen uudistus oli oppivelvollisuuden pidentäminen. Laajentunut ja maksuton toisen asteen oppivelvollisuus tuli voimaan syksyllä 2021. Uudistusta tehtiin, koska vailla perusasteen tutkintoa olevien työttömyys- sekä pienituloisuusaste ovat korkeammat toisen asteen koulutuksen suorittaneisiin verrattuna. Pelkkä peruskoulu ei enää riitä työelämään ja yhteiskuntaan osallistumiseksi. Tätä kirjoitettaessa keväällä 2023 pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevat opiskelevat tavallisimmin lukion tai ammatillisen koulutuksen toista vuotta.
Seuraavien vuosien aikana näemme uudistuksen vaikutukset ikäluokkaan, josta jokaisen pitäisi suorittaa toisen asteen tutkinto. Mikä oli läpäisyaste, vaikuttivatko maksuttomuus ja pakollisuus opintoihin hakeutumiseen ja kiinnittymiseen, entä millaista tukea ja ohjausta saivat he, jotka pakosta huolimatta eivät pystyneet jatkamaan aloittamaansa koulutusta loppuun? Ennen uudistusta 15 % jokaisesta ikäluokasta jäi ilman toisen asteen tutkintoa.
Opetushallituksen mukaan keväällä 2022 perusopetuksen päättäneistä noin 60 100:sta oppivelvollisesta oli lokakuun 2022 alussa ilman opiskelupaikkaa 0,6 % eli noin 360 nuorta. Vuotta aikaisemmin perusopetuksen päättäneistä reilusta 59 100:sta oppivelvollisesta ilman opiskelupaikkaa oli viime lokakuussa 0,9 % eli noin 500 nuorta. Alku on todella lupaava.
Opiskelijoiden kokemuksista oppivelvollisuudesta toisella asteella tiedetään vielä vähän. Lukiolaisbarometriin 2022 vastanneista ensimmäisen vuoden opiskelijoista lähes puolet koki oppimateriaalien tai välineiden maksuttomuuden vaikuttaneen päätökseen hakeutua lukioon. Eniten maksuttomuus vaikutti opiskelijoihin, joiden vanhemmat eivät olleet korkeakoulutettuja, vähintään toinen vanhemmista oli työtön tai äidinkieli on muu kuin suomi. Näyttää siltä, että oppivelvollisuuden pidentäminen ja koulutuksen maksuttomuus on lisännyt lukiokoulutuksen tasa-arvoa.
AMIS 2022-tutkimuksen vastaajien mukaan oppivelvollisuus on lisännyt opiskelijamääriä, mikä puolestaan voi näkyä esimerkiksi isoina ryhmäkokoina, jonka takia opettajalla ei välttämättä ole tarjota riittävästi aikaa opiskelijan henkilökohtaiseen ohjaamiseen ja auttamiseen.
Opettajien etujärjestö OAJ kysyi jäseniltään vuonna 2022 kokemuksia oppivelvollisuuden pidentämisestä. Sekä ammatillisen– että lukiokoulutuksen opettajat kaipaavat kouluihin edelleen lisää tukea opintojen ohjaamiseen, erityisopetukseen sekä opiskelijoiden tukipalveluihin, kuten kuraattori- ja psykologipalveluihin.
Miltä näyttää koulutuspolitiikan suunta juuri nyt?
Oppimistulosten lasku on ollut viime kuukausien suurin koulutuspoliittinen keskustelu. Syytä onkin: vaikka suomalaisten nuorten oppimistulokset ovat edelleen maailman kärkeä, on tuloksissa kuitenkin tapahtunut käänne. Lisäksi OECD:n julkaiseman “Education at a Glance” -raportin (2021) mukaan Suomessa koulutuksen kustannukset oppilasta kohden laskivat kaikilla koulutusasteilla. Korkean osaamisen ja laadukkaan koulutusmaan perintöä on se, että opiskelijakohtaiset koulutusmenot ovat Suomessa edelleen korkeammat kuin OECD-maissa keskimäärin. Suunta on kuitenkin muuttunut. Vuosittainen lasku oppilaskohtaisissa kustannuksissa Suomessa oli 1 %, kun samaan aikaan OECD-maissa nousua oli keskimäärin 1,6 % vuosittain.
Tällä vaalikaudella laadittu koulutuspoliittinen selonteko tavoittelee koko nuorten ikäluokalle toisen asteen tutkintoa ja vähintään puolelle nuorista aikuisista korkeakoulututkintoa. Pelkät määrälliset tavoitteet eivät kuitenkaan takaa vielä osaavia ja monipuolisesti pystyviä kansalaisia.
Oppivelvollisuuden pidentäminen oli koulutuspoliittisena keinona sellainen, jolla otettiin todennäköisesti tehokkaasti ns. ”löysät pois”. Pakollisuus takuulla sitoo osan nuorista koulunpenkkiin tukevammin. Maksuttomuus voi aidosti mahdollistaa taloudellisesti heikommasta asemasta tulevien nuorten kouluttautumisen. Tämän jälkeen on vaikeaa löytää rakenteellista ja koko ikäluokkaa koskevaa yhtä toimenpidettä, jolla saataisiin vastaava vaikutus. Jatkossa nuorten koulutuksen kehittämisessä keskeistä on koulutuksen laatu sekä riittävät ja saumattomat tukipalvelut.
Mitä seuraavaksi?
Osaaminen vaatii tuekseen muutakin, kuin laadukasta koulutusta. On vaikea opiskella ja oppia, jos mielenterveys ei ole kunnossa (20-25 % nuorista kokee mielenterveyden häiriöitä). Pakollinen tai maksutonkaan opetus ei automaattisesti pura niitä sosioekonomisesta taustasta johtuvia lähtökohtia, jossa toisille korkeakouluopintoihin tai työelämään hakeutuminen on helpompaa esimerkiksi vanhempien tarjoaman tuen tai verkostojen avulla.
Kun rakensimme vuosi sitten nuorisoalan toimijoiden kanssa Allianssin tavoitteita eduskuntavaaleihin, toistui eri toimijoiden suulla selkeä viesti: koulutuksen resurssit on turvattava ja nuorisopolitiikan pitää olla tulevan hallitusohjelman selkeä painopiste.
Nuorisotyöttömyyttä on yritetty 2010-luvulla ratkaista nuorisotakuun avulla, jossa haluttiin taata ilman koulutusta tai työpaikkaa oleville nuorille mahdollisuus johonkin aktivoivaan toimenpiteeseen. Käytännössä takuun toteutumista ei ole pystytty seuraamaan eikä tiedetä kuinka moni nuorisotakuun piiriin kuuluva nuori saa koulutus-, työ-, harjoittelu- tai työpajapaikan tai onko koulutus nuoren omien toiveiden mukainen.
Nuorisotakuu kaipaa päivityksen nuorten tulevaisuustakuuksi, jossa koulutuslupaus on ennen kaikkea lupaus koulutuksen resursseista ja laadusta. Suomen tulee tavoitella muiden Pohjoismaiden rahoitusta vastaavaa rahoitustasoa. OAJ on arvioinut kyseessä olevan noin miljardin lisäys koulutukseen.
Tulevaisuustakuu pitää sisällään myös nuorten mielenterveyspalvelujen vahvistamisen, kouluissa ja oppilaitoksissa tehtävän nuorisotyön vakinaistamisen ja edelleen myös työvoimapoliittiseen lupaukseen, jossa alle 25-vuotiaille nuorille ja alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille tarjotaan työtä, opiskelumahdollisuuksia tai paikka työpajalta, työkokeilusta tai kuntoutuksesta kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautumisesta. Tätä lupausta tukemaan tarvitaan jokaiseen kuntaan Ohjaamo-mallinen nuorten palvelujen kokonaisuus sekä toimiva tietojärjestelmä, jotta palvelulupauksen toteutumista on mahdollista seurata ja arvioida.
Nuorten tulevaisuustakuu on hyvinvointiyhteiskunnan 2020-luvun lupaus nuorille ikäluokille. Se on kokonaisuus keinoja, joilla taklataan niin syrjäytymistä kuin toimettomuutta, se on keinoja, joilla säästetään julkisissa menoissa ja se on myös osaratkaisu jo nyt yrityksiä riivaavaan työvoimapulaan. Nuorten osaamisen vahvistamiseksi tarvitaan monipuolinen työkalupakki. Kansakunnan tulevaisuuden kannalta kyseessä on kokonaisuus, johon kannattaa sitoutua.
Katja Asikainen,
Kirjoittaja on Allianssin vaikuttamistyön päällikkö, joka odottaa seuraavalta hallitusohjelmalta sitoutumista nuorten hyvinvoinnin ja osaamisen parantamiseen, sillä ilman nuoria, meillä ei ole mitään.
katja.asikainen@nuorisoala.fi
