Onko oikein, että tulevaisuudessa järjestökenttä kantaa lainsäätäjää isompaa työvastuuta kuulemisesta? Kuulemiskäytännöt tulee uudistaa demokratiaa vahvistaen, ei sitä murentaen.
Laisäädännön kuulemisoppaan uudistuksen tavoitteena on säädösvalmistelun tietopohjan, vaihtoehtojen kartoituksen ja vaikutusten arvioinnin laadun parantaminen sekä säädösvalmistelun avoimuuden, osallisuuden ja valmistelua kohtaan tunnetun luottamuksen parantaminen kuulemista hyödyntäen. Uudistamistyö on aloitettu jo keväällä 2023 ja viimeisin kuulemiskierros oppaan uudistamisesta on järjestetty toukokuun lopussa 2024. Viimeisimmän kuulemiskierroksen tulosten tiivistelmästä voi nähdä kritiikkiä ehdotettuja uudistustoimia kohtaan niin lausujien kuin myös lainsäädäntöä valmistelevien tahojen puolelta.
Uudistamisen keskiössä vaikuttaa olevan lausuntoajan lyhentäminen kuudesta viikosta neljään. Lyhemmän lausuntoajan tueksi työryhmä tarjoaisi esimerkiksi digitaalisia ratkaisuja, kuten Lausuntopalvelua, keskustelutilaisuuksia sidosryhmille, valmisteltavan lain vaikutustenarviointia ja säädöskohtaisia perusteluja sekä parempaa viestintää lainsäädäntöhankkeen lausuntokierrosten aikataulusta. Useat näistä keinoista ovat jo nyt käytössä osana säädösten valmistelua ja kuulemisprosessia. Kun lausuntoaikaa lyhennetään ja samanaikaisesti kuulemisen prosessia pilkotaan pienemmäksi, se sekä vaikeuttaa lausuntojen antamista että lisää niiden työtuntien määrää, joita järjestöjen työntekijät käyttävät tähän prosessiin.
Järjestökentän näkökulmasta on vaikeaa tukea työryhmän ajatusta lausuntoajan lyhentämisestä keinona tehostaa kuulemismenettelyä. Usein lausuntoja valmisteltavaan lainsäädäntöön pyydetään katto- tai keskusjärjestöiltä, joiden tehtäviin kuuluu edustaa laajaa toimialaa – eli osallistaa heitä oman lausuntonsa tekemiseen ja tarvittaessa tukea jäseniä niiden omien lausuntojen valmistelussa. Neljän viikon lausuntoaika vaikeuttaisi tätä tehtävää huomattavasti. Lyhyemmät lausuntoajat eivät myöskään mahdollista järjestödemokratian toteutumista, joka usein vaatii aikaa ja mahdollisuuksia käsitellä asiaa useammassa foorumissa. Useissa järjestöissä lausunnot hyväksytään esimerkiksi hallituksen kokouksessa. Tämä itsessään lisää aikaa, joka tarvitaan siihen, että valmis lausunto saadaan kirjattua lausuntopalveluun.
Pääosin ongelma ei ole yksittäisen lausunnon tiukka aikataulu. Laajempi huoli syntyy siitä, että lausuntokierrokset kasautuvat usein tiettyihin ajankohtiin. Usein lausunnot sijoitetaan kesä- tai joululomakaudelle ja tämä aiheuttaa merkittäviä ongelmia lausuntoa antavan organisaation päässä. Tilanteessa, jossa järjestökentän resurssit ovat jo nyt heikentyneet radikaalilla tavalla, lausuntoajan lyhentäminen vaikuttaa huomattavasti järjestöjen mahdollisuuksiin antaa lausuntoja ja voi johtaa pahimmillaan jopa jo suunniteltujen lomien peruuntumiseen.
Todellinen ongelma lainvalmistelun yhteydessä tapahtuvissa kuulemisissa ei kuitenkaan ole kuulemisen käytännöt, vaan koko kuulemisprosessin merkittävyys. Pidemmän ajan muutoksena vaikuttaa olevan lausuntojen tai ammattilaisten asiantuntijamielipiteiden merkityksen väheneminen valmisteluprosessin lopputulokseen. Kokemuksena järjestökentällä tuntuu olevan myös, että lausuntoja ei välttämättä edes saateta riittävissä määrin lopullisten päätöksentekijöiden tietoon.
Lausuntoajan lyhentäminen rapauttaa uskoa siihen, että kuulemisprosessilla on tosiasiallista vaikutusta lopulliseen säädökseen ja tämä johtaa pitkällä aikavälillä demokratian haurastumiseen. Verkkotyökalut tai kuulemisprosessin virtaviivaistaminen eivät korvaa vuorovaikutusta lainvalmistelijan ja esimerkiksi lain toimialaan merkittävästi liittyvän kansalaisjärjestön välillä. Kokonaisuudessaan lausuntoajan lyhentäminen ei myöskään palvele kuulemisoppaan uudistuksen tarkoitusta, jossa yhdeksi tavoitteeksi on asetettu luottamuksen parantaminen säädösprosessia ja sen osallistavuutta kohtaan.
Kaiken tämän lopputuloksena on tilanne, joka on osallisuuden parissa työskenteleville surullisen tuttu: kuullaan, mutta ei kuunnella.
Silja Porkkala
Kirjoittaja toimii nuorten osallisuuden asiantuntijana Nuorisoalan kattojärjestössä.
silja.porkkala@nuorisoala.fi
