Hyvinvointialueiden päättäjillä on valta päättää myös nuorille tärkeistä palveluista, esimerkiksi kouluterveydenhuollosta, nuorten mielenterveyspalveluista, perusterveydenhuollosta tai maksuttomasta ehkäisystä. Päättäjät on valittu, mutta mitä he voivat käsissään olevalla vallalla tehdä nuorten puolesta?
Pitää olla huolissaan
Teimme Allianssissa ratkaisun nostaa aluevaalikampanjamme kärkeen vain yhden kohtalonkysymyksen: nuorten mielenterveyskriisin. Teema onnistuikin nousemaan yhdeksi aluevaalien keskustelunaiheista, vaikkei se toimittajien arvopuntarissa ohittanut euroja ja niistä päättämistä.
Joka kolmas korkeakouluopiskelija kärsii ahdistuksen ja masennuksen oireista ja joka kolmas nuori ei pääse koulupsykologille silloin, kun tarvitsee apua. Tilanne on kestämätön. Ellei nyt investoida nuoriin, ei millään hyvinvointialueella riitä rahat kuntouttaa ja hoitaa psyykkisesti oireilevia nuoria eikä valtiolla maksaa työkyvyttömyyseläkkeitä entistä nuoremmille.
Vaatimus nuorten mielenterveyspalvelujen priorisoinnista on kirjattava alueen palvelustrategiaan ja sen toteutumiselle on määriteltävä seurattavat mittarit. Alueet voivat hoitaa terapiatakuun maaliin.
Tarvitaan nuorten hyvinvointipolitiikan Pohjois-Karjala-projekti
Alueilla on siis mahdollisuus ratkoa nuorten hyvinvointivajetta. Se vaatii tarkan tilannekuvan, selkeitä ratkaisuja, resursseja valittujen toimenpiteiden toteuttamiseen sekä riittävän aikajänteen.
Kansallisesti ja ehkä kansainvälisestikin tunnetuin esimerkki kansanterveyden edistämisestä on legendaarinen Pohjois-Karjala-projekti, jossa havahduttiin silloisen Pohjois-Karjalan läänin asukkaiden muuta maata korkeampaan sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen. Projekti on rohkaiseva esimerkki siitä, että muutos parempaan terveyteen ja hyvinvointiin on mahdollinen.
Jos olisin aluevaltuutettu, tekisin ensitöikseni ehdotuksen “nuorten pelastusprojektista”. Vaatisin usean vuoden rahoituksen ja keräisin yhteen alueellisen nuorten hyvinvointitiedon. Sen perusteella määriteltäisiin kolmesta viiteen nuorten hyvinvoinnin suurinta ongelmaa ja lähdettäisiin rakentamaan yhteistyössä kuntien, koulujen, nuorisotyön ammattilaisten, järjestöjen ja nuorten itsensä. Jaetun näkemyksen perusteella tehtäisiin toimenpiteitä, joilla nuorten terveyttä, hyvinvointia ja osallisuutta yhteiskuntaan tuettaisiin. Nuorten hyvinvointi ei kuitenkaan voi olla vain parin vuoden hanke, jossa tehdään muutama interventio ja loppuraportti. Hyvät käytännöt täytyy vakinaistaa ja niille täytyy löytyä perusrahoitus.
Nuorten ääntä on vahvistettava
Alle 30-vuotiaita valtuutettuja on ennen tarkastuslaskentaa menossa läpi 67. Tämä on vain 4,68 prosenttia kaikista valituista valtuutetuista. Osuus on kaukana vastaavan ikäisten nuorten osuudesta koko väestöstä, joka on 14,1 %. Alle 25-vuotiaita aluevaltuutettuja on koko maassa vain 19. Nuorten arvojen ja kokemusten kuuleminen hyvinvointialueilla on aidosti uhattuna.
Nuorten edustuksellisuuden ja osallisuuden eteen voidaan kuitenkin tehdä vielä paljon.
Uudet aluevaltuustot pääsevät ensi töikseen jakamaan valtaa ja päättämään hyvinvointialueiden rakenteista. Alueiden poliittisiin toimielimiin, esimerkiksi hallituksiin ja lautakuntiin, valitaan jäsenet ja puheenjohtajat. Nuoret valtuutetut ja ehdokkaat ansaitsevat vastuullisia luottamuspaikkoja, kun valitaan esimerkiksi aluevaltuuston puheenjohtajia ja hallituksen jäseniä.
Alueellisille nuorisovaltuustoille on taattava toimintaedellytykset ja autonomia. Suomen nuorisovaltuustojen liitto on koonnut hyvän muistilistan alueiden valmistelun tueksi. Alueelliset nuorisovaltuustot ansaitsevat läsnäolo- ja puheoikeuden kaikkiin aluehallinnon toimielimiin.
Nuorisovaltuustojen lisäksi nuorille on turvattava myös suoria vaikutusmahdollisuuksia, joiden avulla myös muut kuin nuorisovaltuustoihin valitut nuoret voivat suoraan vaikuttaa. Nuorille luontevia väyliä vaikuttaa ovat myös erilaisten teemojen ympärille rakentuvat kampanjat ja aloitteet. Myös erilaiset kokeilut, kuten nuorille suunnattu osallistuva budjetointi tai erilaiset kanavat palveluiden laadun kehittämiseksi, ovat nuorten parissa toimivia.
Nuorten äänestysaktiivisuuden eteen tarvitaan tekoja
Tilastokeskus ei ole vielä saanut laskettua nuorten äänestysprosenttia, mutta sen voi ennakoida olevan matala. Kuntavaaleissa 2021 nuorten äänestysaktiivisuus kasvoi hieman 35,0 prosentista 35,4 prosenttiin. Yksi selittävä tekijä tälle saattoi olla ensimmäistä kertaa varuskunnissa äänestämisen mahdollistaminen.
Kunnat päättävät äänestyspaikoista alueillaan. Valitettavasti äänestyspaikkojen määrää on vähennetty rajusti 2000-luvulla. Ennakkoäänestyspaikat onkin vietävä sinne missä nuoret ovat: lukioihin, ammattioppilaitoksiin, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kampuksille. Tämä on vain murunen kunnan kaikissa menoissa, mutta välttämätön teko nuorten demokraattisen osallisuuden tukemiseksi. Allianssilla on aiheesta valmis valtuustoaloitepohjakin, eli tätä helpompaa ei nuorten äänestysaktiivisuuden edistäminen voi yksittäiselle valtuutetulle olla!
Lisäksi on mietittivä erityisesti aliedustettujen ryhmien ja todennäköisesti äänestämättä jättävien tavoittamista. Olen nähnyt useita kuntien sinällään ihan sympaattisia äänestämiseen kannustavia viestintäkampanjoita, mutta pitäisikö äänestämiseen kannustavat mainokset suunnitella mieluummin ammattiin opiskeleville, sosiaalihuollossa ja Kelassa säännöllisesti asioiville tai työpajoihin ohjatuille nuorille? Usein tuntuu, että äänestysaktiivisuudesta muistutetaan niitä, jotka todennäköisesti muutenkin äänestävät: hyvinvoivaa keskiluokkaa.
Koronakriisi on entisestään synkentänyt nuorten tulevaisuuden uskoa ja lisännyt pahoinvointia. Ellei meillä ole nyt hyvinvoivia nuoria, ei meillä ole tulevaisuudessa niitä aktiivisia aikuisia, jotka käyvät töissä, huolehtivat ympäristöstään, kehittävät yhteiskuntaa ja maksavat veroja.
Katja Asikainen
Kirjoittaja on Allianssin vaikuttamistyön päällikkö, joka uskoo, että uusilla hyvinvointialueilla on oikeasti mahdollisuus parantaa nuorten hyvinvointia.
katja.asikainen@alli.fi
