Nuorten tekemät rikokset ovat nousseet esiin useissa uutisoinneissa viime aikoina. Poliisin mukaan nuorten epäillyksi tekemät ryöstöt ovat lisääntyneet alkuvuodesta lähes 40 prosentilla ja pahoinpitelyrikokset noin neljänneksellä viime vuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna.
Valtakunnallisesti ryöstöt lisääntyivät 35 prosenttia kaikissa ikäluokissa vuonna 2022. Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen alueella kasvu oli 50 prosenttia ja Länsi-Uudellamaalla peräti 65 prosenttia. Alaikäisten tekemien ryöstöjen tai niiden yritysten määrä on sekin kasvanut merkittävästi vuodesta 2021. Tilastoista on myös noussut esiin, että vaikka rikosten määrä on vähentynyt 1990-lukuun verrattuna, on pieni määrä nuoria, jotka tekevät toistuvasti rikoksia. Heidän määränsä ei ole laskenut ja rikosmäärät ovat joidenkin rikostyyppien kohdalla jopa kasvaneet.
Hallitusohjelmassa linjataan, että ”Hallitus tunnistaa nuoriso- ja jengirikollisuuden lisääntymisen vakavaksi ongelmaksi. Hallitus on sitoutunut ottamaan käyttöön tarvittavat keinot nuoriso- ja jengirikollisuuden määrätietoiseksi torjumiseksi ja vähentämiseksi”.
Sisäministeri Mari Rantanen (ps.) ehdottaa yhdeksi ratkaisuksi tehostetun valvonnan mallia eli ns. Tanskan mallia, joka tarkoittaisi, että poliisi voisi ottaa käyttöön aikarajoitetuista ja maantieteellisesi rajattuja nk. vyöhykkeitä, joiden alueella poliisi voi suorittaa satunnaisia henkilötarkastuksia ihmisille sekä muiden esineiden sekä ajoneuvojen tarkastuksia.
Tehostetun valvonnan mallilla on kuitenkin potentiaalia muuttua etnisen profiloinnin malliksi. Etninen profilointi on aina syrjintää, minkä lisäksi se on tehotonta ja rapauttaa yhteisön luottamusta poliisiin. Nuorten väkivaltarikollisuutta ei ratkaista ja erityisesti ehkäistä ainoastaan poliisin tekemän valvonnan avulla.
Nuorisorikollisuuden taustalla on todennäköisesti pitkäkestoista mielen pahoinvointia, köyhyyttä, ulkopuolisuuden tunnetta ja näköalattomuutta. Erityisessä rikollisuusriskissä ovat pojat, joilla on useampi kuin yksi riskitekijä. On houkuttelevaa ajatella, että rikollisiin kehityskulkuihin voitaisiin puuttua nappia painamalla, mutta asiantuntijoiden mukaan tärkein keino nuoriso- ja jengirikollisuuden ehkäisyyn on se tylsin: ennaltaehkäisy.
Toimivat ja kaikkien saatavailla olevat lasten, perheiden ja nuorten palvelut, kuten neuvola, varhaiskasvatus, koulut ja oppilaitokset sekä nuorisotyö ja järjestöjen toiminta ovat ennaltaehkäisyn vaikuttavinta ja kovinta ydintä. Varhaisessa vaiheessa aloitettu pitkäkestoinen ja moniammatillinen tukitoiminta on kustannustehokasta rikollisuuden, lastensuojelutoimenpiteiden ja terveydenhuollon näkökulmasta.
Juuri nyt budjettiriihen alla hallituksessa olisikin tärkeää huolehtia siitä, ettei lasten ja nuorten hyvinvoinnista leikata. Polarisaatiokehitys eli huonosti voivien nuorten tilanteen heikkeneminen entisestään saa aikaan vakavampia käänteitä kaikista heikoimmassa asemassa olevien nuorten keskuudessa.
petra.pieska@nuorisoala.fi
PieskaPetra
