Nuoret ovat kyllä tutkitusti kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista, mutta poliittinen aktiivisuus, eli äänestäminen ei tunnu houkuttelevalta, ja ehdolle lähteminen kammoksuttaa.
Esimerkiksi Ajatuspaja Alkion tekemän selvityksen perusteella nuoret haluavat suojella itseään erityisesti julkiselta leimaamiselta ja vihapuheelta. Miten siis varmistaa, että loputkin nuoret heittävät hanskat tiskiin?
1. Jätä nuoret huomioimatta aina, kun se on mahdollista
“Nuorisovaltuustojen läsnä-, puhe- ja aloiteoikeus eri toimielinten kokouksissa on turhaa.”
No siinäpä vasta hupsu ajatus! Demokratia on meidän ihmisten yhdessä rakentama järjestelmä, jota voimme vahvistaa, jos vain niin haluamme. Vallan ja puheajan jakaminen saattaa tuntua nykyisistä päättäjistä myös ikävältä, mutta on todella lyhytkatseista sivuuttaa nuorten äänet. Se, että nuoret kasvavat ja kiinnittyvät osaksi nykyistä demokraattista järjestelmää auttaa ylläpitämään koko järjestelmän oikeutusta, mikä hyödyttää lopulta myös nykyisiä päättäjiä.
Lisäksi se hyödyttää jo nyt: huomioimalla myös nuorten kokemukset ja näkökulmat saadaan aikaiseksi parempia päätöksiä. Nuoret eivät ole vain tulevaisuus, vaan ihan relevantti osa tätä hetkeä, jota nyt elämme.
Nykytilaan ei toki tule tyytyä! En usko, että esimerkiksi nuorisovaltuustojen toiminnan kehittämisen tiellä seisoo yhtään kukaan, ainakaan nuoret itse.
Jokainen keino kuulla nuoria on siis otettava käyttöön, ja mielellään vielä keksittävä kasa uusia. Nuorten mukaan ottaminen sitoo nuoria päätöksentekoon tutkitusti tehokkaasti, ja on näin siis pitkälle tulevaisuuteen kantava demokratiateko.
2. Kettuile nuorelle aktiiville Twitterissä
“Aina varma keino saada itsestään liikaa luuleva räkänokka ruotuun!”
Huolimatta siitä, että olen viime kesäloman alusta asti systemaattisesti vältellyt Twitteriä, olen silti ehtinyt rekisteröidä verkkokalvoilleni useita tapauksia, joissa ainakin 30 vuoden ikäpyykin jo ohittanut, jotakin valta-asemaa pitävä nostaa tikun nokkaan nuoren ja aktiivisen twiittaajan. Pahimmillaan hän tekee sen vielä koko seuraajakunnalleen niin, että nuori vastaanottaa melkoisen viharyöpyn täysin pyytämättä ja yllättäen.
Kävin hiljattain Twitterissä lyhyen ajatustenvaihdon erään vasemmistolaisen kansanedustajan kanssa siitä, onko sopivaa käytöstä kettuilla nuorisojärjestön tuoreelle puheenjohtajalle Twitterissä. Olen toki hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että nuoria vaikuttajia tulee kohdella siinä mielessä tasavertaisina keskustelukumppaneina, ettei heitä “ylistämällä alista”. Siitä sitten olimmekin eri mieltä, miten ihmisiä noin niinkun muuten on syytä kohdella; minusta nimittäin myös kaikki aikuiset ansaitsisivat kunnioittavaa keskustelua osakseen – myös Twitterissä.
Meillä on yhteiskunnallisesti aktiivisia nuoria vain kourallinen, eli ei yhtään ylimääräistä. Jokaisen demokratian tulevaisuudesta välittävän on tehtävä osansa, jotta kokemus siihen osallistumisesta kääntyisi enemmän plussan kuin miinuksen puolelle. Eri mieltä itse asioista saa silti olla!
3. Setäselitä säännöllisesti
“Kyllä ennen oli kunnollista eikä ahdistuttu ihan kaikesta!”
Onko edes käynyt interwebsissä, jos ei ole päässyt osalliseksi “setäselityksestä”? Mansplainingille eli miesselitykselle sukua oleva setäselitys ei suinkaan tarkoita kaikkia vanhempien herrojen suusta tullutta puhetta. Setäselitys on sitä, kun joku vanhempi henkilö selittää nuoremmille tai nuorempien puolesta, miten heidän tulisi erinäiset tilanteet kokea tai elämäänsä elää, niin kuin hän tietäisi paremmin. Sanonpahan vaan, että tällainen urpoilu ei ole omiaan lisäämään kiinnostusta yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Omanlaisiaan setäselittämisen mestaruuskisoja on saatu seurata julkisessa keskustelussakin. Mitä mahtavat yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneet nuoret ajatella esimerkiksi silloin, kun kannustamisen ja tukemisen sijaan nuoret (nais)puoluejohtajat saavat osakseen vanhemmilta kollegoiltaan ja edeltäjiltään julkista nöyryytystä ja setäselittämistä? Toisissa puolueissa tätä harjoitetaan enemmän kuin toisissa…
Kaikki meistä eivät ole entisiä puoluejohtajia, mutta hyvä ohjenuora meille kaikille on: jos on mahdollista tukea ja kannustaa nuorta, se kannattaa tehdä.
4. Väärin vaikutettu! Mollaa nuorten aktiivisuutta
“Istuttaisivat nulikat puita eivätkä istuisi kaduilla!”
No niinpä niin. Jos haluaa vielä oikein alleviivata sanomaansa, voi vielä jatkaa whataboutismin viitoittamalla tiellä ja kysellä, eikö maailmassa olisi tärkeämpiäkin asioita joista huutaa. Ja että kuule: Suomeen syntyminen on lottovoitto!
Maailmassa riittää asioita, joihin tarttua ja joita muuttaa paremmaksi. Jos joku asia kaipaa mielestäsi huomiota, tartu sen korjaamiseen itse. Sen sijaan toisten aktiivisen vaikuttamisen arvostelu, eteenkin itseään nuorempien, on vain ankeaa ja noloa. Eikä se kovasti kannusta nuoria osallistumaan.
Noin! Siinä kokolailla hyvät keinot työntää nuoria yhä kauemmas demokratiaan osallistumisesta. Toivottavasti et käytä näitä.
Salla Merikukka
Kirjoittaja on Allianssin viestintäpäällikkö, demokratian puolustaja ja päivittäin äänioikeuttaan käyttävän norfolkinterrierin omistaja.
