Silja Uusikangas: Miksi nuorten pahoinvoinnista pitää puhua, vaikka moni nuori voi ihan hyvin?

“Miksi nuoria koskevissa tutkimuksissa puhutaan niin paljon nuorten pahoinvoinnista, kun kuitenkin niin moni nuori voi hyvin?”, pohti työkaveri, kun käsittelimme toimistopalaverissa tuoretta Mitä kuuluu nuorille? -tieto- ja ratkaisupakettia. “Miksi nuorten pahoinvoinnista puhutaan jatkuvasti, vaikka oman lähipiirini nuoret voivat oikein hyvin?”, pohti puolestaan kohtaamamme päättäjä. Niin – miksi?

Mitä pahoinvointi tarkoittaa?

Hyvinvointi tai pahoinvointi eivät ole yksinkertaisia asioita, jotka voidaan typistää yhteen mittariin. Usein hyvinvointiin liitetään monia eri ulottuvuuksia, jotka tekevät näkyväksi mielekkään elämän erilaisia perusedellytyksiä. Vastaavasti pahoinvoinnin taustalla on usein useita tekijöitä, jotka kumpuavat niin ympäröivästä yhteiskunnasta, ihmisen elinolosuhteista ja merkityksellisen elämisen edellytyksistä, lähipiirin tilanteesta ja sosiaalisista suhteista sekä terveydentilasta. Lisäksi hyvinvoinnista ja pahoinvoinnista voidaan puhua eri tasoilla, kuten yksilö- ja väestötasolla. Hyvin- ja pahoinvointia voidaan myös arvioida subjektiivisilla eli yksilön omaan kokemukseen linkittyvillä sekä objektiivisilla eli ulkopuolelta asetetuilla, yleispätevillä mittareilla. Joku saattaa kokea voivansa hyvin, vaikka objektiivisesti tarkasteltuna hänellä on hyvinvoinnin puutteita ja päinvastoin.

Kun yhteiskunnallisessa keskustelussa puhutaan nuorten hyvinvoinnista ja pahoinvoinnista, puhutaan usein rakenteellisella tasolla. Sillä tarkoitetaan, että tunnistamme tilastoihin ja määrälliseen sekä laadulliseen tutkimukseen perustuvan ison kuvan, joka kuvaa nuorten hyvinvointia väestötasolla tarkasteltuna. Rakenteelliseen tarkasteluun kuuluu se, että tunnistamme myös trendejä eli kehityskaaria: mihin suuntaan eri hyvinvointia kuvaavat mittarit ovat kehittyneet? Kun hahmotamme ison kuvan ja kehityksen suunnan, voivat päätöksentekijät tehdä paremmin sellaista politiikkaa, joka luo laajassa mittakaavassa edellytyksiä nuorten hyvinvoinnille – jos siis tätä tavoitetta päätetään priorisoida.

Se, miksi puhumme paljon nuorten pahoinvoinnista, kiteytyy kahteen erilliseen tutkimuksissa ja tilastoissa esiin nousevaan havaintoon nuorten hyvinvoinnin nykytilasta:

1) osa nuorista voi todella huonosti ja

2) myös laaja nuorten joukko voi monella mittarilla aiempaa huonommin.

Osa nuorista voi todella huonosti

Suomessa nuorten hyvinvointi on vahvasti polarisoitunut eli jakautunut: siinä, missä iso osa nuorista voi hyvin, putoaa osa nuorista hyvinvoinnin kelkasta monella mittarilla tarkasteltuna. Huonoiten voivien nuorten hyvinvointi myös kohenee isossa kuvassa heikommin kuin nuorten enemmistön. Tilastosta riippuen puhutaan noin kymmenestä prosentista nuoria, joiden elämään kasautuu vakavimpia terveyteen, köyhyyteen, väkivaltaan, lähipiirin sairauksiin, päihteidenkäyttöön ja puutteellisiin elinolosuhteisiin liittyviä tekijöitä.

Pahoinvointia aiheuttavat tekijät ovat usein rakenteellisia ja ylisukupolvisia ja ne ovat usein tunnistettavissa jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Myös erilaiset yhteiskunnalliset tai henkilökohtaiset mullistukset voivat pudottaa perheitä ja lähiyhteisöjä tilanteisiin, joissa nuoret voivat jäädä vaille hyvän elämän edellytyksiä. Tällaisia tekijöitä voivat olla esimerkiksi huoltajan vakava sairastuminen tai kuolema, konkurssi tai työttömäksi tai asunnottomaksi jääminen. Myös nuoren ja lähipiirin kohtaama syrjintä ja rasismi voivat syventää pahoinvoinnin kierrettä.

Kun elämisen lähtökohdat ovat näin haastavat, pahoinvointi voi näkyä läpi elämän erilaisena oireiluna, kuten päihdeongelmina ja rikosten tekemisenä. Kodin ulkopuolelle sijoittamiset, työkyvyttömyys ja työelämään kiinnittymättömyys sekä se, että koulut jäävät kesken, on yleisempää huonoiten voilla nuorilla.

Liian usein yhteiskunnallinen keskustelu kääntyy huonoiten voivien nuorten osalta huolipuheeksi siitä, mikä vaikutus voimakkaimmin oireilevilla nuorilla on muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan. Kuitenkin peruskysymyksen tulisi olla, mitä voimme tehdä, että kaikista vaikeimmissa tilanteissa olevilla nuorilla olisi mahdollisuus voida paremmin.

Trendit nuorten hyvinvoinnista ovat huolestuttavia

Nuorten pahoinvointi ei kosketa ainoastaan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevaa kymmentä prosenttia. Esimerkiksi mielenterveysongelmat koskettavat suoraan jo jopa kolmasosaa nuorista, eli kyseessä on jo hälyttävä väestötason ongelma. Moni mittari esimerkiksi tuoreessa kouluterveyskyselyssä osoittaa huolestuttavaan suuntaan. Kiusaamiskokemukset ovat lisääntyneet, yksinäisyys ei ole koronavuosien jälkeen vähentynyt, varsinkin tyttöjen ahdistuneisuus on jatkanut yleistymistään, ammattiin opiskelevien koulunkäynnin keskeytykset eivät ole vähentyneet ja elämäänsä tyytyväisiä nuoria on aiempaa vähemmän.

Viime vuosien kriisit COVID19-pandemiasta Venäjän Ukrainassa käymään hyökkäyssotaan ovat vakavasti koetelleet myös niiden nuorten hyvinvointia, joilla hyvän elämän perusedellytykset ovat kunnossa. Koronavuodet pahensivat monia sellaisia nuorten terveyden ja mielenterveyden haasteita, jotka toisissa oloissa olisi voitu tunnistaa ja niiden hoito aloittaa ajoissa. Samalla on tunnistettava, että vaikka kriisit vaikuttavat kaikkiin, ne vaikuttavat erityisen voimakkaasti niihin nuoriin, joilla on valmiiksi vaikein tilanne ja vähiten resilienssiä eli kriisinkestävyyttä.

Vuosikymmenten yli ulottuvien aikavälin trendeistä tiedetään, että kun katsotaan isoa kuvaa, monella mittarilla nuorten hyvinvointi on parantunut: esimerkiksi rikoksia tekevien nuorten määrä ja nuorten humalahakuinen juominen ovat vuosikymmenten saatossa vähentyneet – joskin rikoksilla ja päihteillä oireilu kasautuu niille nuorille, joilla muutenkin menee elämässä huonoiten. Emme voi kuitenkaan tuudittautua siihen, että aiemmat positiiviset trendit jatkuisivat itsestään, jos emme aktiivisilla päätöksillä ja politiikkatoimilla pyri jatkamaan hyvää kehitystä tai jos emme tunnista niitä mittareita, joiden perusteella aihetta huoleen olisi.

Nuorten hyvinvointi on yhteinen ja rakenteellinen kysymys

Nuorten pahoinvointi ei ole vain huoltajien tai lähiyhteisöjen saati nuorten itsensä ongelma monesta eri syystä. Ensinnäkin monet pahoinvoinnin taustatekijöistä ovat rakenteellista perua, kuten aiemmin on todettu. Siksi ei ole myöskään yhtä helppoa ratkaisua, jolla nuorten pahoinvointiin liittyvät ongelmat voidaan kuitata.

Toiseksi pahoinvoinnin taustatekijät ovat osin niin perustavanlaatuisia tai kasautuvia, etteivät yksilöt tai lähiyhteisöt voi selvitä niiden kanssa yksin. Pohjoismainen hyvinvointivaltiomme myös perustuu ajatukseen siitä, että viime kädessä julkinen valta tarjoaa sosiaalisen turvaverkon, kuten sosiaali- ja terveyspalveluita ja sosiaaliturvaa.

Kolmanneksi nuorten pahoinvoinnilla on vakavat seuraukset paitsi inhimillisesti myös yhteiskunnallisesti: ilman hyvinvoivia nuoria meillä ei ole tulevaisuuden yhteiskunnan rakentajia, kuten työntekijöitä, veronmaksajia, huolenpitäjiä ja päättäjiä.

Vaikka itsellä menisi hyvin – tai varsinkin, jos itsellä menee hyvin – voi vaatia sekä tietoa että empatiaa tunnistaa, ettei oma tilanne kerro siitä, miten toisilla menee tai miltä iso, tilastoista hahmottuva tilannekuva näyttää. Joskus myös lähelle voi olla hankala nähdä: vaikka itse kuvittelisi, että oman lähipiirin nuoret voivat hyvin, saattavat esimerkiksi mielenterveyteen, kiusaamiseen, päihteiden käyttöön tai väkivaltaan liittyvät ongelmat olla sellaisia, joita aikuiset eivät välttämättä havaitse tai joita aktiivisesti piilotetaan aikuisilta esimerkiksi häpeän, pelon tai aikuisten suojelemisen vuoksi.

Siksi emme voi tuudittautua siihen, että jos itse emme arjessamme huomaa nuorten pahoinvointia, ei ongelmia ole olemassa. Nuorten hyvinvoinnin edistäminen vaatii tutkimuksista ja tilastoista saatavaa tietoa johtotasolla ja päätöksiä tehtäessä. Tiedosta ja rakenteellisten kysymysten ymmärtämisestä on hyötyä myös ruohonjuuritason kohtaamistyössä: millaisia ilmiöitä on kohtaamiemme nuorten haasteiden taustalla?

Tavoitteenamme ei voi olla, että kunhan suurin osa nuorista voi riittävän hyvin, meidän ei tarvitse ajatella niitä, jotka kohtaavat toistuvia vastoinkäymisiä, terveys-, mielenterveys- tai päihdeongelmia, köyhyyttä, ylisukupolvista huono-osaisuutta, väkivaltaa tai näitä kaikkia. Ei myöskään riitä, että pyrimme poistamaan nuorten elämästä pahoinvointia aiheuttavia tekijöitä, vaikka se onkin osa hyvinvoinnin edistämistä, sillä tavoitteenamme tulisi olla nimenomaan nuorten hyvinvoinnin lisääminen.

Voit tutustua kattavasti tietoa nuorten hyvinvoinnista kokoavaan Mitä kuuluu nuorille? -tieto- ja ratkaisupakettiin 2023 materiaalipankissamme.