Suostumusperustainen rikoslain uudistus astuu voimaan 1.1.2023. Seksuaalirikoksia koskevan rikoslain 20 luvun kokonaispäivitys tuo suostumuskäsitteen lainsäädäntöön, jolloin raiskaus määritellään jatkossa ihmisen tahdon puuttumisen perusteella. Miten tämä lakitekninen muutos saadaan osaksi laajempaa kulttuurista muutosta yhteiskunnassa ja miten aihetta voisi käsitellä ikätasoisesti nuorisotyössä?
Suostumus on valtavan paljon laajempi kuin pelkkään seksuaaliseen kanssakäymiseen tai seksuaalisuutta loukkaaviin tekoihin liittyvä käsite. Suostumus, eli käytännössä se, että otamme itsemme ja toisemme herkemmin ja kokonaisvaltaisemmin huomioon, liittyy esimerkiksi monenlaisiin perinteisiin sukupuolirooleihin: poikien ja poikaoletettujen odotetaan useammin ottavan tilaa itselleen muilta lupia kyselemättä, siinä missä odotus tyttöjen ja tyttöoletettujen kohdalla on ollut päinvastainen. Perinteisen tiukat ja joustamattomat normit ja siten muun muassa sukupuolikäsitykset ovat tiedostamattamme kasvattaneet meitä ylittämään sekä itsemme että toistemme rajoja.
Muun muassa kehoihin ja ihmisten välisen kanssakäymisen eri muotoihin kohdistetaan paljon sosiaalista häpeää. Puhumattomuuden kulttuuri, joka liittyy vahvasti myös seksuaaliseen kanssakäymiseen, ylläpitää monenlaisia stigmoja sekä sanoittamatta jääneitä epäonnistumisen ja omien rajojen ylittämisen kokemuksia. Samalla myös onnistumiseen liittyvät, miellyttävätkin kokemukset jäävät useammin sanoittamatta, mitä vähemmän suostumusperustaiseen ajatteluun ja puheeseen kannustetaan.
Koulussa annettu, esimerkiksi seksitautilähtöinen seksuaalikasvatus ei ole kannustanut kovinkaan montaa seksuaalisen kanssakäymisen moninaisten sosiaalisten puolten pohtimiseen ja käsittelyyn, kuten: miltä oma keho tuntuu, mitä toivoo toisen henkiseltä ja fyysiseltä läsnäololta ja mitä ei, miten kommunikoida omista toiveistaan toiselle, millä tavalla vastaanottaa korjaavaa palautetta omasta toiminnastaan ja kuinka käsitellä pakkeja ilman mahdollisia aggressioita toista tai itseään kohtaan.
Omien toiveiden hahmottamisen ja toisten rajojen kunnioittamisen tärkeys
On äärettömän tärkeää, että lapsia ja nuoria kasvatetaan nykyään tietoisesti keho-, tunne- ja turvataitoihin, jotka ovat suostumuksen toteutumisen ponnahduslautoja. Mitä herkemmin ja aktiivisemmin lapsia ja nuoria tuetaan hahmottamaan sekä sanoittamaan omia toiveitaan ja rajojaan, ensin itselleen ja sen jälkeen muille, sitä selkeämmät, monipuolisemmat ja vahvemmat työkalut heillä on luoda tasapainoisempia, aktiiviseen luottamukseen perustuvia sekä ennen kaikkea turvallisempia ja mielekkäämpiä ihmissuhteita elämänsä varrella, niin seksuaalisessa kanssakäymisessä kuin muutenkin.
Miten suostumusperustaisuutta voi ottaa huomioon nuorten parissa tehtävässä työssä, eli miten luoda arjen periaatteissa ja käytännöissä näkyvää suostumuskulttuuria? Tässä muutama tukikysymys, joilla päästä alkuun:
- Mitä ajatuksia ja tunteita suostumus herättää itsessäni aikuisena ja ammattilaisena? Miten käsittelen mahdolliset omat ristiriidat ja potentiaaliset aihetta liippaavat traumaattiset elämänkokemukset, jotta voin ammatillisesti tukea nuoria heidän oman suostumuksen hahmottamisessa ja sen toteuttamisessa?
- Millä tavoin olemme yhteiskunnassa opettaneet erityisesti poikia ja poikaoletettuja ottamaan sosiaalista ja fyysistä tilaa itselleen, muidenkin kustannuksella? Miten näitä kasvatus- ja toimintamalleja voisi purkaa meidän nuorisotilallamme, jotta myös pojille tarjotaan turvallisempaa kasvuympäristöä omana itsenään olemiselle?
- Kuinka voimme keskustella nuorten kanssa omien rajojen sanoittamisesta osana hyviä kaveri- ja seurustelusuhteita? Millä osallistavin menetelmin tai minkä somesisällön kautta voisimme aloittaa juttelun aiheesta nuoria kiinnostavalla tavalla, heille ajankohtaisella näkökulmalla?
- Minkälaisia esikuvia tarjoamme nuorille esimerkiksi populaarikulttuurin eri muodoissa, eli minkälaisen suostumuskäsitteen esimerkiksi nuorisotalolla katsottavat leffat ja siellä kuunneltu musiikki tarjoavat? Minkälaisia toimintamalleja esimerkiksi toimintaelokuvien mieshahmoihin liitetään ja millainen on naisten rooli sekä kuvasto rapmusiikissa?
- Miten suostumusteemat näkyvät toimintamme ja tilojemme turvallisemman tilan periaatteissa sekä yhteisömme tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelussa?
Suostumus on omien toiveiden kirkastamisen ja toisten rajojen kunnioittamisen ydintä, joka kannustaa myös yhteiskunnalliseen muutokseen siinä, miten me toimimme itsemme ja toistemme seurassa. Suostumukseen pitää kasvattaa ja opettaa määrätietoisesti, sillä monet vallitsevat sosiaaliset normit eivät tosiaan itsessään tue ihmisten välistä avointa kommunikaatiota ja siten tosiasiallisesti turvallisten ihmissuhteiden mahdollistumista.
Suostumuksesta puhuminen lasten ja nuorten kanssa purkaa vaikenemisen kulttuuria ja mahdollistaa siten myös esimerkiksi aktiivisemman puuttumisen potentiaalisiin vallan väärinkäytöksiin. Siinä missä niin sanotusti “diginatiivit” lapset oppivat nopeasti käyttämään älylaitteita teknisesti, laitteiden ollessa niin usein saatavilla nykypäivänä, täytyy heitä kuitenkin tietoisesti ja aktiivisesti opettaa toimimaan turvallisesti netissä ja somessa – täysin sama logiikka pätee suostumukseen. Lapset ja nuoret tarvitsevat turvallisempien ja muutenkin mielekkäiden ihmissuhteiden luomiseen ennen kaikkea toimintatapoja, joista suostumusperustainen kohtaaminen ja oleminen on yksi.
Ps. Toivotko lisävinkkejä turvallisempien tilojen luomiseen nuorisoalalla, esimerkiksi järjestötoiminnassa? Osallistu Häirintä nuorisoalan järjestötoiminnassa -oppaan ja sille pohjautuvan verkkokurssin julkistamistilaisuuteen 14.12.2022! Mukaan voit ilmoittautua 11.12.2022 mennessä.
Touko Niinimäki
Kirjoittaja on suostumuskäsitettä työkseen ja arjessaan eri kulmista pyörittelevä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasiantuntija, joka viihtyy pian sään puolesta muun muassa luistelukentillä.
touko.niinimaki@nuorisoala.fi
