Saamme lukea lehdistä ja kuulla uutisista nuorten katujengeistä ja kasvaneesta väkivallasta. Roadmaneista ja nuorisojoukoista ollaan huolissaan laajasti ja kovempia toimia kaivataan, mutta mistä ilmiössä oikein on kyse? Nuorisoalan työntekijöiden ja tutkijoiden näkökulmasta nuorten kaduilla käyttämä väkivalta ja rikollisuus kumpuaa erityisesti nuorten pahoinvoinnista, osattomuudesta, syrjään jäämisen kokemuksesta ja ulossulkemisesta. Monen nuoren kohdalla taustalla on ylisukupolvista pahoinvointia.
Tilastokeskuksen mukaan ryöstöistä ja pahoinpitelyistä epäillyt ovat vuodesta 2019 alkaen jälleen lisääntyneet kaikissa alle 21-vuotiaiden ikäryhmissä. Alle 15-vuotiailla vakavien rikosten osuus on kasvanut. Poliisin mukaan vuonna 2023 yli puolet kaikista ryöstörikosepäilyistä koski alle 21-vuotiaita. Alaikäisiä koskevia rikosepäilyjä kaikista ryöstörikosepäilyistä oli noin 38 prosenttia. Ryöstörikosepäilyjen määrä kasvoi etenkin alle 15-vuotiailla. Vuonna 2023 alle 15-vuotiaiden ryöstörikosepäilyjä oli 37 prosenttia edellisvuotta enemmän. Nuorten rikollinen käyttäytyminen on kuitenkin moninainen ilmiö. Tärkeää on todeta sekin, että valtaosa nuorista ei tee rikoksia.
Jengiytymisen taustalla yksinäisyyttä ja huono-osaisuutta
1990-luvun laman jälkeen lapsiperheköyhyys Suomessa kasvoi ja ennaltaehkäisevistä palveluista säästettiin. Koko 2000-luvulla tilanne ei ole kohentunut merkittävästi, vaan useilla yhteiskunnan osa-alueilla on havaittavissa tilanteen heikkenemistä ja palvelujen käytön polarisaatiota. Ryhmäkoot ovat kouluissa kasvaneet, oppimistulokset eriytyneet ja perheiden asema on vaikeutunut. Huono-osaisuus periytyy ja haitalliset kehityskulut saavat monesti alkunsa jo lapsuudenperheessä. Samanaikaisesti monilla yhteiskunnan osa-alueilla painopiste on siirtynyt yhä enemmän ennaltaehkäisystä korjaaviin toimiin, jolloin etenkin varhainen tuki on vähentynyt.
Nuorten kasvanut yksinäisyys ja yhteisöllisyyden puute johtavat ymmärrettävästi siihen, että yhteisöjä haetaan haitallisistakin ympäristöistä. Näissä yhteisöissä nuori voi löytää samaistumispintaa muiden nuorten kanssa esimerkiksi ulkopuolisuuden tai osattomuuden tunteisiin. Vaikka ryöstöt ovat yleistyneet kaikilla nuorilla, on ryöstörikosepäilyjen määrän kasvu ollut voimakkainta Suomessa syntyneillä ulkomaalaistaustaisilla nuorilla. Erityistä huomiota onkin syytä kiinnittää ulkomaalaistaustaisiin yläkouluikäisiin poikiin ja heidän hyvinvointinsa parantamiseen. He elävät keskivertonuorta useammin turvattomammassa ympäristössä, kokevat enemmän yksinäisyyttä, altistuvat syrjinnälle ja rasismille sekä ovat keskimääräistä alttiimpia riskikäytökselle. Kaikki tämä luo tunnetta ulkopuolisuudesta ja toisen luokan kansalaisuudesta.
Rikolliseen toimintaan pitää puuttua varhain
Nuorisotyön ja -tilojen, matalan kynnyksen harrastusten ja nuorisojärjestöjen avulla nuorille luodaan rutiineja, onnistumisen kokemuksia ja toimintaa ilman päihteitä. Nuorille tarkoitettujen maksuttomien tilojen vähentämisellä ja nuorille tyypillisen hengailun kieltämisellä saadaan aikaan vain haitallisia vaikutuksia. Järjestö- ja harrastustoiminta vähentävät tutkitusti yksinäisyyttä. Lisäksi näiden kautta voidaan vahvistaa nuorten kokemusta kuulluksi tulemisesta ja osallisuudesta yhteiskuntaan.
Rikoksia jo tekevien nuorten auttamiseen eivät kuitenkaan riitä vain harrastukset ja nuorisotilat. Suomessa on jo pitkään tehty laadukasta rikoskierteen katkaisemiseen pyrkivää työtä esimerkiksi Ankkuritoiminnan avulla. Ankkuritoiminassa poliisi, nuorisotyö ja sosiaalityö tekevät yhteistyötä, ja tämän työn rahoituksen vahvistaminen onkin erittäin tärkeää. Ainoastaan poliisin rahoituksen lisääminen ei kuitenkaan paranna monialaista Ankkuritoimintaa. Nuorille rikoksia jo tehneille tulee rakentaa polkuja ulos rikollisesta elämästä. Huomiota tulee kiinnittää myös lastensuojeluun ja erityisesti niin kutsuttuun hatkaamiseen. Poliisin tilastojen mukaan joka neljäs lastensuojelulaitoksesta karannut nuori joutuu seksuaalirikoksen uhriksi. Hatkaaminen altistaa nuoren hyväksikäytölle ja rikoksille.
Myös yli 18-vuotiaat nuoret tarvitsevat lisää tukea. Valtakunnallisesti on olemassa jo erilaisia hankkeita ja pilotteja, joiden tarkoituksena on monialaisen työn kautta tarjota apua, katkaista nuorten rikoskierteitä ja auttaa ulos rikollisesta elämästä. Alle 29-vuotiaille tarkoitetut toimintamuodot tukevat nuoria erilaisten kannustimien kautta vakavista rikoksista kohti koulutusta tai työllistymistä. Esimerkiksi etsivän nuorisotyön avulla voidaan etsiä ratkaisuja ja palveluja erilaisiin vaikeuksiin, kuten talousongelmiin ja elämänhallinnan haasteisiin. Näitä toimintamalleja tulee systemaattisesti myös kehittää yhteiskunnan ja nuorten elämän muuttuessa. Pirstaleinen hankerahoitus ei tätä useinkaan edistä.
Hyssyttelystä ja moraalipaniikista kuuntelemiseen ja kohtaamiseen
Nuorten katurikollisuus ja jengiytyminen ovat vakavia yhteiskunnallisia ongelmia, joiden ratkaisemiseen tarvitaan yhteiskunnan tukea ja ammattilaisia monelta eri osa-alueelta. Poliisille ja muille nuoria työssään kohtaaville, kuten terveydenhuollon ammattilaisille, tulee tarjota laajasti tietoa kaikista nuorille tarjotuista palveluista ja tukimuodoista. Monialaisen yhteistyön tulee olla sujuvaa ja siihen tulee voida käyttää työaikaa.
Pahoinvoivia nuoria ja jengejä on ollut aina. Ilmiöt eivät ole uusia, mutta ne ovat saaneet uudenlaisia muotoja. Nuorten itsensä kritisoimisen sijaan meidän tulee katsoa ilmiöiden taakse, niiden syihin ja seurauksiin. Varhainen puuttuminen, yhteisöjen tukeminen, matalan kynnyksen palvelujen mahdollistaminen ja huono-osaisuuden vähentäminen ovat tehokkaita, mutta myös hitaita tapoja puuttua haitallisiin kehityskulkuihin.
Hyssyttelyllä tai moraalipaniikilla ei muutosta saada aikaan. Nuorten luottamusta aikuisiin tulee vahvistaa ja nuorten väkivallan teoista puhua avoimesti, onhan usein uhrinakin toinen nuori. Nuoret saattavat haluta sulautua joukkoon, eikä rikoksista kertomista, vasikoimista, katsota hyvällä. Nuoria kohtaavien aikuisten tulee olla valmiita keskustelemaan hankalistakin aiheista ja kannustaa nuoria jakamaan kokemaansa. Ilmiöitä on pyrittävä ymmärtämään silloinkin, kun nuorten kokemusmaailma tuntuu itselle täysin vieraalta. Pelkkä huolipuhe ja tavanomaisten nuorisoryhmien olettaminen vaaralliseksi aiheuttaa vain yleisen turvattomuuden tunteen kasvua ja epäluuloa.
Kirjoitus on julkaistu alunperin Terveydenhoitaja-lehden numerossa 3, joka ilmestyi kesäkuussa 2024.
Tuija Kautto
Kirjoittaja toimii palvelujohtajana Nuorisoalan kattojärjestössä
tuija.kautto@nuorisoala.fi
Petra Pieskä
Kirjoittaja toimii vaikuttamistyön päällikkönä Nuorisoalan kattojärjestössä
petra.pieska@nuorisoala.fi
