Mistä puhumme, kun puhumme lasten ja nuorten harrastamisesta? Mikä on harrastamisen Suomen malli? Kokosimme yhteen perustiedot tukemaan keskustelua harrastamisesta sekä harrastuspolitiikasta. Tämän artikkelin laatimiseen ovat osallistuneet Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi, Suomen Nuorisoseurat ja Suomen Partiolaiset. Artikkelia päivitetään tarvittaessa.
Miten korona vaikutti nuorten harrastamiseen?
Anni Nyyssölän ja Joel Mannerin tutkimuskatsauksessa (2023) käy ilmi, että korona-aika muutti nuorille tärkeitä vapaa-ajan toimintaympäristöjä. Rajoituksilla oli vaikutuksia nuorten harrastamiseen sekä nuorisotalojen ja muiden julkisten tilojen, kuten kirjastojen, aukioloihin. Avoin toiminta nuorisotiloilla ei aina ollut mahdollista. Osa rajoituksista teki erityisesti matalan kynnyksen harrastamisesta vaikeaa. Kun nuorisotalot olivat rajoitusten vuoksi kiinni, vaikeutui tuen tarjoaminen niille nuorille, joilla ei ennestään ollut harrastusta tai joiden harrastaminen keskeytyi korona-aikana.
Pandemian myötä osa harrastuksista siirtyi verkkoon, osa jäi kokonaan tauolle. Nuorisotutkimusseuran ensimmäisen koronatiedonkeruun mukaan nuorista yli puolet (58 %) kertoi ruutuaikansa lisääntyneen koronapandemian ensimmäisen puolen vuoden aikana. Pelaamiseen käytetty aika on kasvanut viime aikoina merkittävästi – ja tässä korona-ajalla on voinut olla suuri rooli.
60 prosenttia kaikista 15–29-vuotiaista vastasi olevansa joko täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että korona-aikana heidän harrastamisensa väheni. Erityisesti yliopistoissa opiskelevat sekä kaupungin keskustoissa ja Helsinki-Uusimaan alueella asuvat ovat vähentäneet harrastamistaan.
Vaikka ohjattu harrastaminen oli korona-aikana tuolla, nuoret hyödynsivät sellaisia yksityisiä harrastustiloja, jotka olivat rajoitusten aikana edelleen auki. Ulkona sijaitsevat kuntoilupaikat ja sisätiloissa olevat yksityiset treenikämpät tarjosivat osalle nuorista tavan harrastaa ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Joillekin kyläily kavereiden luona toimi tärkeänä vaihteluna omassa kodissa vietetylle vapaa-ajalle. Myös nuorten kortteliralli ja parkkipaikkakokoontumiset yleistyvät korona-aikana. Lisäksi nuoret ovat löytäneet uusia ulkoiluharrastuksia ja lisänneet liikkumistaan luonnossa korona-aikana.
Mitä Suomessa on tehty nuorten harrastamisen edistämiseksi?
Harrastamisen Suomen malli kirjattiin Marinin hallituksen aikana nuorisolakiin ja se astui voimaan 1.1.2023. Mallissa maksutonta ja nuorille mieluista harrastustoimintaa järjestetään koulupäivän yhteydessä ja pääsääntöisesti koulujen läheisyydessä. Toiminta on nuorille vapaaehtoista.
Harrastamisen Suomen mallin toimintaa voivat järjestää kunnat. Kunta voi myös hankkia palveluja muualta. Kunnan tulee kuulla nuorten harrastustoiveita, yhteensovittaa harrastamisen toimintatapoja ja edistää koulujen ja harrastustoimijoiden yhteistyötä. Kunnan tulee myös laatia koulukohtainen harrastussuunnitelma nuorten kuulemisten perusteella ja huolehtia harrastuksen järjestäjien kyvykkyydestä harrastuksen ohjaamiseen.
Opetus- ja kulttuuriministeriö tilasi Kansalliselta koulutuksen arviointikeskukselta Harrastamisen Suomen mallista arvioinnin, joka valmistui keväällä 2023. Arvioinnissa kävi ilmi tarpeellisia kehityskohteita, joista myös nuorisoala on tuonut huolensa ilmi.
Orpon hallituksen hallitusohjelman mukaan Harrastamisen Suomen mallia koskeva lainsäädäntö tullaan arvioimaan hallituskauden aikana. Osana työtä selvitetään harrastustoiminnan tukemista koulujen loma-aikoina. Lisäksi hallitus on asettanut tavoitteeksi lisätä harrastesetelin käyttöä kunnissa lasten ja nuorten mielekkäiden harrastusmahdollisuuksien laajentamiseksi.
Miten harrastamisen Suomen malli käytännössä toimii?
Lukuvuonna 2023-2024 mallia järjestää 262 kuntaa. Kunnat hakevat avustusta harrastamisen Suomen mallin mukaiseen toimintaan aluehallintovirastoista. Avustus myönnetään lukuvuodeksi kerrallaan, eli kunnat hakevat toiminnan rahoituksen vuosittain. Avustusperusteinen malli lisää väistämättä mallin hallinnoinnin tarvetta.
Harrastamisen Suomen mallin yhteyspiste on koonnut verkkosivuilleen hyviä käytänteitä toiminnan järjestämisestä, mutta koska jokaisella kunnalla on mahdollisuus järjestää toimintaa omalla tavallaan eikä arviointeja ole tehty, ei ole mahdollista kuvata yhtä tai yleisintä toimintatapaa mallin järjestämisessä.
Millaisia kokemuksia harrastuksen järjestäjillä on harrastamisen Suomen mallista?
Harrastamisen Suomen mallin toiminnot ovat varsin vaihtelevia kunnista riippuen. Toisissa kunnissa harrastuskerhoihin päätyvät pääosin sellaiset lapset, jotka harrastavat jo muutenkin. Toisissa kunnissa on onnistuttu paremmin tunnistamaan ne lapset ja nuoret, joilla ei ole aiemmin ollut harrastusta.
Harrastamisen Suomen malli toimii parhaiten sellaisissa harrastuksissa, joiden toteuttamiseen ei vaadita omia harrastusvälineitä (esim. kokkikerhot).
Kokemusten mukaan harrastamisen Suomen mallin mukainen toiminta suosii päiväsaikaan toimivia, koulutettuja ammattiohjaajia, jolloin vapaaehtoispohjalta toimivat ohjaajat (esim. partiojohtajat) eivät ole välttämättä käytettävissä.
Moneen harrastukseen oleellisesti liittyvät kilpailut, leirit tai esiintymiset puuttuvat myös iltapäivisin kokoontuvasta harrastamisen Suomen mallin ryhmästä. Varsinkin yhteisöllisyyden lisäämisessä ja ryhmäytymisessä nämä kohtaamiset olisivat tärkeitä.
Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi teki harrastustoimijoille suunnatun pikakyselyn Harrastamisen Suomen mallista syksyllä 2021. Vastaajia oli yhteensä 26 kappaletta, joista enemmistö nuoriso-, liikunta- tai kulttuurialan toimijoita. Vastaajat kertoivat mallin toteuttamisessa moninaisista haasteista ja vakavista puutteista.
Vastaajat kertoivat esimerkiksi vaikeuksista löytää ohjaajia kerhoihin, kuntien ennakoimattomista säännöistä sekä ohjaajien eriarvoisesta kohtelusta. Osaa kerhoista vetävät ammattiohjaajat, osaa vapaaehtoiset. Ohjauksesta saatavat korvaukset eivät ole keskenään vertailukelpoisia: kunnat eivät välttämättä suostu tunnistamaan ohjaajien ammattipätevyyttä tai alan työehtoja ja palkkasuosituksia ei noudateta. Vastaajat kertoivat myös “pimeistä palkoista”: esimerkiksi päiväraha-, kilometrikorvaus- ja jäsenmaksuhelpotuksista.
Myös kerhojen toteuttaminen koulujen yhteydessä heti koulupäivän jälkeen aiheuttaa harrastuksen järjestäjille haasteita. Kunnat kuitenkin saattoivat kieltää toiminnan järjestämisen kauempana.
Kuntien käytännöt harrastuksen järjestäjien kanssa toimimisesta vaihtelivat. Jotkut kunnat eivät tehneet lainkaan kirjallista sopimusta harrastuksen järjestäjän kanssa, kilpailuttaminen koettiin kankeaksi ja byrokraattiseksi ja ostopalvelusopimusten tekeminen vaatii yhdistyksiltä osaamista ja toisaalta avoimuutta, jotta kilpailutuksissa olisi mahdollista pärjätä.
Suomen mallissa keskeistä on toteuttaa lasten ja nuorten toivomia ja heille mielekkäitä harrastuksia. Vastaajat kertoivat, että lapset eivät kuitenkaan sitoudu harrastuskerhoihin, vaan Suomen malli ajautuu “harrastushyppelyksi”, jossa ryhmien kokoonpanot muuttuvat jatkuvasti, eikä laadukasta ja pitkäjänteistä harrastustoimintaa tai ohjaussuhdetta pääse syntymään. Vastaajilla oli myös kokemuksia, että kunnat eivät kuulleet harrastustoiveissa sen enempää lapsia ja nuoria kuin harrastuksen järjestäjiä, vaan toimintoja toteuttamaan valittiin sattumanvaraisesti muutamia isoja toimijoita.
Mitä harrastamisen Suomen mallissa pitäisi muuttaa, jotta se olisi toimiva?
Harrastamisen Suomen mallin tulisi huomioida paremmin kunkin paikkakunnan harrastustoiminnan olemassa oleva tarjonta, eikä rakentaa kilpailevaa toimintaa. Tämä saattaa vaikuttaa jopa siihen, ettei lapsi tai nuori pysty osallistumaan pitkäkestoiseen, tavoitteelliseen harrastamiseen. Harrastamisen Suomen mallin kerhot toimisivat ideaalitilanteessa tapana tutustua eri harrastuksiin ja polkuna pysyvään harrastukseen lapsen elämässä.
Harrastamisen Suomen mallin kerhoihin pitäisi myös saada aiempaa paremmin mukaan sellaiset lapset ja nuoret, joita “perinteinen” harrastaminen ei syystä tai toisesta tavoita. Tämä on asetettu mallille alun perin tavoitteeksi, mutta saadun palautteen perusteella malli tavoittaa parhaiten jo harrastavia lapsia ja nuoria.
Myös harrastus- ja kerhotoiminnan rahoitusta tulisi uskaltaa tarkastella kokonaisuutena niin kunnissa kuin valtion tasolla. Onko nykyinen rahoitusjärjestelmä vaikuttava ja läpinäkyvä? Tarvittaessa tulee tehdä rakenteellisia muutoksia, jotka yksinkertaistavat rahoitusta, jotta raha ohjautuu harrastustoimintaan, eikä vain toiminnan hallinnointiin.
Mitä tällä vaalikaudella tulisi tehdä harrastuspolitiikassa?
Nuorisoalan kattojärjestö Allianssi on ehdottanut kokeiltavan harrastusseteliä, jolla nuori voisi valita itselleen mieleisen harrastuksen avoimilta harrastusmarkkinoilta. Kokeilu voitaisiin rajata yläkoulussa ja lukioissa sekä ammatillisessa koulutuksessa opiskeleviin alle 18-vuotiaisiin nuoriin. Näissä ikäluokissa harrastuspudokkuus on suurinta, joten seteli tukisi jo aloitettuun harrastukseen kiinnittymistä. Kerhomallinen toiminta palvelisi edelleen alakouluikäisiä lapsia ja nuoria.
Harrastussetelin avulla pystyttäisiin tukemaan suoraan harrastavia lapsia, nuoria ja heidän perheitään, mahdollistamaan harrastamista muuallakin kuin kouluilla ja vain koulupäivän yhteydessä. Tällöin myös pystyttäisiin hyödyntämään olemassa olevia toimintoja sekä mahdollistamaan harrastuksiin liittyvät kisat, leirit ja esiintymiset olemassa olevien yhteisöjen kautta.
Orpon hallitusohjelmaan kirjattiin tavoitteeksi lisätä harrastesetelin käyttöä kunnissa lasten ja nuorten mielekkäiden harrastusmahdollisuuksien laajentamiseksi.
Harrastamisen Suomen mallin tavoitteiden saavuttamista tulee seurata ja tutkia systemaattisesti. Saadun tiedon perusteella tulee olla rohkeutta muuttaa mallia, tarvittaessa myös lainsäädäntöä. Tutkitun tiedon perusteella tulee vahvistaa yhtenäisiä koko maan kattavia käytäntöjä, jolloin harrastuksen järjestäjien on mahdollista tukea paikallista toimintaa nykyistä paremmin. Näin taataan mahdollisimman monelle lapselle ja nuorelle mieluisa harrastus.
