Oikeasuhtaisuustarkastelun toteutustavat
1. Porrastusmalli, eli miten avustusmääräraha jaetaan järjestöjen kesken
Kunkin järjestön vuosien 2024–2026 arviointien keskiarvoista lasketaan järjestökohtainen yhteiskeskiarvo. Tämän järjestökohtaisen yhteiskeskiarvon perusteella päätetään, kuinka suuri osa avustusmäärärahasta kuuluu kullekin järjestölle. Osuus ilmoitetaan prosentteina. Tätä tapaa kutsutaan porrastusmalliksi. Se kertoo, miten arviointien yhteiset keskiarvot muutetaan lopulta euroiksi. Näin saadaan laskennallinen, eli tavoiteltu avustustaso. Kun päätetään siitä, miten prosentit voivat vaihdella, linjataan samalla, miten avustusmääräraha jakautuu järjestöjen kesken.
VAIHTOEHTO 1A: Arviointien yhteisten keskiarvojen prosenttieroja (ja näin ollen avustustasojen eroja) pyritään pitämään mahdollisimman pieninä, kuitenkin niin, että jako on oikeansuhtainen (eli avustusmäärärahaa ei jaettaisi tasan järjestöjen välillä). Näin avustusjärjestelmä tukisi monenlaisia ja erikokoisia nuorisoalan järjestöjä, ja avustusten väliset erot olisivat selvästi pienempiä kuin nyt.
VAIHTOEHTO 1B: Arviointitulosten yhteisten keskiarvojen prosenttierot voivat olla suuria. Tämä tarkoittaa, että hyvän arviointitulokset saaneet järjestöt saisivat selvästi suuremman osuuden määrärahasta ja heikommat arviointituloksen saaneet järjestöt saisivat vastaavasti vähäisemmän osuuden. Näin avustusten jako vahvistaisi parhaat arvioinnin saaneiden järjestöjen asemaa suhteessa muihin.
Kumpaa vaihtoehtoa pidätte parempana?
1B.
Nuorisoala ry:n perustelut:
Nuorisoala ry katsoo, että yksinomaisesti järjestöjen arviointien keskiarvoihin pohjautuva porrastusmalli on liian yksinkertainen pohja oikeasuhtaisuustarkastelulle. Nuorisoala ry huomauttaa, että järjestöjen arvioinnit on ministeriössä toteutettu suhteessa eri järjestöjen kohderyhmiin ja eri järjestöjen käytettävissä oleviin voimavaroihin, minkä vuoksi oikeasuhtaisuustarkastelussa tulee järjestöjen arviointien yhteiskeskiarvoa käsitellä siten, että myös ne suhteutetaan järjestöjen kohderyhmiin ja järjestöjen käytettävissä oleviin resursseihin.
Lausuntokierroksella vaihtoehdoiksi tarjotuista kahdesta vaihtoehdosta Nuorisoala ry päätyy kuitenkin kannattamaan vaihtoehtoa 1B sillä olettamalla, että porrastusmallin oheen luodaan kuitenkin avustustasojen muutoksia rajoittavat puskurit. Nuorisoala ry pitää porrastusmallissa tärkeänä sitä, että avustusjärjestelmä tunnistaa tulevaisuudessakin erilaiset ja eri kohderyhmien kanssa työskentelevät järjestöt.
Mikäli oikeasuhtaisuustarkastelun tavoitteena on nimenomaan tarkastella avustusmäärärahan kohdentumista järjestöjen kesken oikeasuhtaisesti ilman edellisen avustusmyönnön vaikutusta, vaihtoehto 1A tosiasiallisesti tarkoittaisi ennemminkin Nuorisoala ry:n arvion mukaan avustusmäärärahojen jaon lähtökohtaista tasapäistämistä, eikä se ottaisi huomioon esimerkiksi järjestöjen toiminnan volyymieroja. Vaihtoehto 1A olisi toki teknisesti helpompi toteuttaa, mutta se ei täyttäisi oikeasuhtaisuustarkastelulle asetettuja tavoitteita.
2. Mahdolliset puskurit, eli rajoitetaanko avustustasojen nousuja ja laskuja
Tavoiteltu laskennallinen avustussumma lasketaan porrastusmallin mukaan. Riippumatta siitä, miten porrastusmalli tullaan toteuttamaan (arviointitulosten yhteisen keskiarvon vaikutus prosentuaaliseen määrärahaosuuteen), tämä tarkoittaa, että yksittäisten järjestöjen avustusten määrät muuttuvat verrattuna aiempiin vuosiin. Jotta avustukset eivät nousisi tai laskisi kohtuuttoman paljon, on pohdittu keinoja muutosten hillitsemiseksi. Näitä keinoja ovat puskurit eli katot, joilla estetään liian suuret korotukset tai leikkaukset aikaisemmin saatuun avustukseen verrattuna. Puskuroituun laskennalliseen avustustasoon siirtyminen tapahtuisin niin ikään siirtymäajan puitteissa.
VAIHTOEHTO 2A: Määritellään puskurit. Avustus voi nousta tai laskea enintään tietyn prosenttimäärän ja/tai tietyn euromäärän verrattuna edelliseen avustukseen. Puskurit avustusten nousulle voivat olla eri suuruiset kuin avustusten laskulle.
VAIHTOEHTO 2B: Puskureita ei määritellä, vaan yhteisten keskiarvojen osoittama laskennallinen avustustaso, johon tulevat vuosiarvioinnit suhteutetaan, tulee voimaan sellaisenaan.
Kumpaa vaihtoehtoa pidätte parempana?
2A.
Nuorisoala ry:n perustelut:
Nuorisoala ry pitää välttämättömänä, että oikeasuhtaisuustarkastelun yhteydessä määritellään puskurit niin avustuksen kasvulle kuin laskullekin. Lausuntoaineiston pohjalta on kuitenkin mahdotonta esittää näkemyksiä puskureiden suuruusluokasta, sillä tämä edellyttäisi tarkempaa tietoa lopullisesta porrastusmallista. Nuorisoala ry pitää tärkeänä, että yksikään nuorisoalan valtionapukelpoinen järjestö ei joudu oikeasuhtaisuustarkastelun myötä kohtuuttomaan tilanteeseen.
Nuorisoala ry:n arvion mukaan puskurit edesauttaisivat järjestöjen mahdollisuuksia sopeuttaa omaa toimintaansa vastuullisesti esimerkiksi henkilöstön tai kiinteän omaisuuden järjestämisessä tilanteissa, joissa avustustaso laskee. Avustustason yhtäkkinen suuri nousu voisi toisaalta johtaa tilanteeseen, jossa tosiasiallisesti avustus ei kohdentuisi vaikuttavalla tavalla.
Valtionavustustoiminnan kehittäminen
3. Kysymys avustusten arviointiperusteiden painottamisesta
Nuorisolaissa ei ole säädetty arviointiperusteiden keskinäisistä painotuksista. Vakiintuneen käytännön mukaan arviointiperusteet ovat olleet keskenään samanarvoisia, eli ne vaikuttavat yhtä suurin painotuksin avustustason muutoksiin. On pohdittu, voisiko arviointiperusteiden painottaminen edesauttaa sitä, että yleisavustusjärjestelmä reagoisi paremmin järjestöjen toiminnassa tapahtuviin muutoksiin.
VAIHTOEHTO 3A: Vuoden 2027 yleisavustusten haussa järjestöjen toimintaa arvioitaisiin niin, että toiminnan laajuutta ja saavutettavuutta painotettaisiin enemmän suhteessa muihin arviointiperusteisiin. Tämä voisi kannustaa järjestöjä kehittämään toimintaansa niin, että se tavoittaa mahdollisimman monia kohderyhmään kuuluvia.
VAIHTOEHTO 3B: Nykyistä arviointikäytäntöä ei muuteta. Kaikilla arviointiperusteilla olisi jatkossakin sama painoarvo. Tämä tukee sitä, että esim. hallinnon ja talouden hoito on jatkossakin samanarvoinen tekijä kuin esim. toiminnan laajuus ja saavutettavuus avustuksen määräytymisessä.
VAIHTOEHTO 3C: Arviointiperusteita tullaan painottamaan jo oikeasuhtaisuustarkastelun yhteydessä. Tässä vaihtoehdossa jollekin/joillekin arviointiperusteelle/arviointiperusteille annettaisiin takautuvasti suurempi tai pienempi painoarvo kuin muille. Tämä merkitsisi sitä, että vuosiarviointien 2024–2026 keskiarvot saattaisivat muuttua.
Mitä vaihtoehtoa pidätte parhaimpana?
3B.
Nuorisoala ry:n perustelut:
Nuorisoala ry:n näkemyksen mukaan nykyiset arviointiperusteet ilman keskinäisiä painotuksia ovat olleet suhteellisen toimivia, sillä ne kykenevät tunnistamaan nuorisoalan järjestökentän hyvin monipuolisen toiminnan ja paikoitellen voimakkaastikin eroavat toiminnan kohderyhmät ja kohderyhmien tarpeet.
Nuorisoala ry ei myöskään tunnista erityistä tarvetta arviointiperusteiden samanarvoisuudesta luopumiselle. Tiettyjen arviointiperusteiden painottamiseen toisten perusteiden yli liittyy ennemminkin lukuisia mahdollisia ennakoimattomia vaikutuksia ja riskejä.
Nuorisoala ry katsoo, että nykyisestä arviointiperusteiden soveltamisesta on jo muodostunut vakiintunutta käytäntöä. Näin ollen Nuorisoala ry katsoo, että mikäli arviointiperusteita alettaisiin jollakin tavalla painottaa, tulisi se selkeyden vuoksi tehdä joko lakia tai asetusta muuttamalla.
Luottamuksensuojan periaatteen mukaisesti avustettavien järjestöjen tulee kyetä luottamaan siihen, että valtionapuviranomaisen toiminta tai tulkinta ei yllättäen muutu avustuksen saajalle epäedullisesti. Arviointiperusteiden keskinäinen painottaminen erityisesti takautuvasti olisi luottamuksensuojan periaatteen näkökulmasta hallinnollisesti erittäin kyseenalaista.
Vapaamuotoinen palaute
Nuorisoala ry pitää tärkeänä, että oikeasuhtaisuustarkastelun toimeenpanossa hyödynnetään siirtymäaikaa siten, että oikeasuhtaisuustarkastelun vaikutukset olisivat pienimmillään vuonna 2027, kasvaisivat vuonna 2028 ja olisivat kokonaisuudessaan vaikuttamassa vuonna 2029. Vain tämänkaltaisella siirtymäajalla nuorisoalan järjestöt voivat varautua oikeasuhtaisuustarkastelun tuloksena tuleviin mahdollisiin muutoksiin järjestöjen taloudellisissa reunaehdoissa ja mahdollistaa siten vastuullisen talous- ja henkilöstöpolitiikan – erityisesti kun useassa järjestössä jo nyt valmistellaan vuoden 2027 talousarviota.
Nuorisoala ry huomauttaa myös, että oikeasuhtaisuustarkasteluprosessissa on toistaiseksi jäänyt epäselväksi, miten toimitaan mahdollisesti prosessin aikana valtionapukelpoisuuden saavien
nuorisoalan järjestöjen kohdalla.
Nuorisoala ry esittää opetus- ja kulttuuriministeriölle vahvan toiveen siitä, että ministeriö pyrkisi toteuttamaan oikeasuhtaisuustarkasteluprosessin tavalla, joka ei riko nuorisoalan järjestökentän
yhtenäisyyttä. Nuorisoala ry pitää tärkeänä, että prosessi on korostetun läpinäkyvä, nuorisoalan järjestöjä osallistava ja että virkavastuulla tehty virkamiesvalmistelu erottuu selvästi (mahdollisesta) poliittisesta ohjauksesta ja lopullisesta päätöksenteosta.
Nuorisoala ry haluaa tämänkin lausuntokierroksen yhteydessä kannustaa opetus- ja kulttuuriministeriötä yleiseen valtionavustustoiminnan kehittämiseen. Nuorisoala ry kannustaa
ministeriötä siirtymään myös nuorisoalan järjestöjen kohdalla monivuotisiin yleisavustuksiin tarpeettoman hallinnollisen työn keventämiseksi sekä järjestöissä että valtionapuviranomaisessa.
Samoin Nuorisoala ry kannustaa ministeriötä tarkastelemaan, voisiko yleisavustusten ehtoja ja rajoituksia päivittää siten, että ne mahdollistaisivat varainhankinnan kehittämisen myös nuorisoalan järjestöissä. Nykykäytäntö, jossa kaikki varainhankinnan kulut ovat avustukselle ei-hyväksyttäviä, johtaa tilanteeseen, jossa moni nuorisoalan järjestö ei esimerkiksi kykene tekemään tarpeellisia varainhankinnan alkuinvestointeja.
juuso.luomala@nuorisoala.fi
