Opetusministeriölle 14.11.2007
Viite: lausuntopyyntö
Lausunto luonnoksesta (7.11. päivätty) valtioneuvoston lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaksi
Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry kiittää opetusministeriötä tilaisuudesta esittää lausuntonsa luonnoksesta valtioneuvoston lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaksi.
Nyt käsillä oleva luonnos valtioneuvoston lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaksi on kehittynyt valtavasti edellisestä lausunnolla olleesta luonnoksesta. Luonnoksesta havaitsee, että kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen sekä muiden tahojen kuuleminen on tuonut huomattavaa lisäarvoa ohjelman valmisteluun. Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi pitää noudatettua käytäntöä hyvänä ja kiittää opetusministeriötä siitä, että se on hyvän valmistelutavan mukaisesti kuullut laajasti eri tahoja ohjelman valmistelussa.
Allianssi ja useat muut tahot esittivät edelliseen versioon antamissaan kommenteissa huomion siitä, että hyvin eritasoisia toimenpiteitä esitettiin painoarvoltaan samoina. Ohjelman uusi versio on huomattavasti jämäkämpi ja jäsennellympi.
Luvun 2. lopussa vertaillaan lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaa ja lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmaan. Kohdassa todetaan, että ”kehittämisohjelman toimenpide-esitykset pohjautuvat hallitusohjelmaan kirjattuun lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman tavoite- ja prioriteettilistaan. Kun tarkastelee vertailua, havaitsee, että kaikki muut lasten- ja nuorten kehittämisohjelman luvut ovat edustettuna prioriteeteissa, paitsi lukuun 5. Yhdenvertainen Suomi. Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssin mielestä maahanmuuttajien ja vähemmistöjen asiat ovat yksi seuraavien vuosien tärkeitä kysymyksiä ja toivoo, ettei niitä unohdettaisi, vaikkei hallitus niitä prioriteetiksi katsokaan.
Yleistä
Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma keskittyy hyvin suurelta osin toisaalta lapsiin kohdistuviin toimenpiteisiin ja toisaalta perheisiin kohdistuviin toimenpiteisiin.
Vaikka elämänvaiheena nuoruus on liukuva ja vaikeasti rajattava, se ei saa tarkoittaa, että nuoret ovat ohjelmassa lapsipuolen asemassa.
Ohjelma on palvelujärjestelmien osalta hyvin koulu-, terveydenhuolto- ja lastensuojelupainotteinen. Nuorisotyön vähäinen näkyminen ohjelmaa on yllättävää, onhan nuorisotyö mitä tärkeintä ennaltaehkäisevää työtä. Perusnuorisotyön ja sen kehittämisen pitäisi näkyä kehittämisohjelmassa.
Melkeinpä ainoa nuorisotyön kehittämisajatus liittyy nuorisotyön palveluihin verkossa (mikä sinällään on uusi ja hyvä asia). Samalla pitäisi kuitenkin todeta että näiden uusien työmuotojen ei tulisi merkitä entisten hyviksi havaittujen työmuotojen vähentämistä. Nuoret tarvitsevat edelleenkin erilaisia face to face -kontakteja, nuorisotiloja käyttöönsä jne.
Samoin nuorisotiedotuksen ja nuorisotiedotusverkoston kehittäminen loistaa ohjelmassa poissaolollaan.
Yleisesti voi kiinnittää huomiota myös siihen, että eri hankkeissa tuotetut metodit ja mallit on kirjattu toimenpideosuuksiin sen tarkemmin erittelemättä, mistä on kysymys ja mikä taho on ne tuottanut, jolloin ne voisi asettaa tarkemmin kontekstiinsa. Korostuuko tiettyjen tahojen tuottamat toimintamallit toisten rinnalla? Kaikkia malleja ei tietenkään voi kirjata ja jotta joitain hyviä käytäntöjä ei hylätä sen takia, ettei niitä mainita, voisiko tekstissä mainitut mallit esitellä etuliitteellä ”esim.”? (esim. sadutusmenetelmä)
Yksittäistä
4.4. Lasten ja nuorten kirjastopalvelut
Olisi syytä selkiyttää kirjaston ja nuorisotoimen (nuorisotilan) rajanvetoja ja yhteistoiminnan mahdollisuuksia. Kohdassa kuvatulla mallilla kohta ei tarvita nuorisotiloja. Kirjastot ovat kuitenkin myös muutakin kuin nuorten hengailupaikkoja. Ollaanko tässä kaivamassa naftaliinista visiota ”kylätiloista,” joissa viihtyisivät saman katon alla kaikki vauvasta vaariin?
5.3. Kulttuurivähemmistöihin kuuluvien nuorten sosiaalinen vahvistaminen
On luonnollista, että kulttuurivähemmistöille tehtävä päihde- ja huumetyö on ”tavallista” vaikeampaa ja kalliimpaa, vaikka vähemmistöt tietenkin saavat tietoa myös ”valtaväestölle” suunnatusta valistuksesta. Ja väitetään, että syrjäytymisuhan alaiset alkavat myös helpommin käyttää päihteitä ja huumeita, mutta onko olemassa tutkimuksellista tietoa, josta voisi päätellä erityistoimenpiteiden tarpeen ja laajuuden? Jos ei, pitäisikö sitä hankkia?
6.4. Lapset ja nuoret sisällöntuottajina
Toimenpiteiden mukaan tuetaan lasten ja nuorten mediakeskusten perustamista ja kehittämistä. Toimintojen valtakunnallinen kattavuus arvioidaan 2011. Toimintojen valtakunnallinen kattavuus olisi syytä selvittää heti, jotta kehitys voisi olla suunnitelmallista ja järkevää, 2011 (tai muuna ajankohtana) tulisi arvioida tuen vaikuttavuutta.
Lapset ja nuoret eivät ole vain sisällöntuottajia, he ovat myös sisältöjen kuluttajia. On syytä kantaa huolta laadukkaan kotimaisen lasten- ja nuortenohjelmatuotannon koko ajan vähenevästä osuudesta (jopa alasajosta) tv- ja radio-ohjelmissa – pelkkä koulu-tv ei riitä.
7.2. Lasten ja nuorten vaikuttamis- ja kuulemisjärjestelmät
Kuten kohdan kuvauksessa todetaan, nuorisolaki edellyttää, että kuntiin saadaan nuorten vaikuttamis- ja kuulemisjärjestelmät. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa pitäisi mennä tästä askel pidemmälle, siitä millaista laatua ja vaikuttavuutta kuulemisjärjestelmiltä voidaan vaatia. Muuten jäädään helposti muodollisten kuulemisjärjestelmien tasolle.
7.4. Oppilaskuntatoiminnan kehittäminen
Oppilaskunnan olemassaolosta ja asemasta päättäminen ei saisi jäädä opetuksen järjestäjän päätettäväksi kuten nykyisin näyttää tapahtuvan.
Allianssin tavoitteet oppilaskuntatoiminnan kehittämisessä ovat olleet:
Lisäksi Allianssi vaatii, että oppilaskuntien asemaa on vahvistettava kouluissa.
Lapsi- ja nuorisojärjestöjen yhteistyöverkoston linjaukset: Ohjelma seuraavalle hallitukselle lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Koulussa lapsia on kuultava paremmin koulun arjen kehittämistyössä. Oppilaskuntatoimintaa on tuettava myös ala- ja yläkouluissa.
Periaatelinjauksia nuorisolautakunta-asiaan: Nuorisolautakunnat takaisin. Osallisuusperiaatteen mukaan on nuorilla oltava paikka, jossa he voivat joko suoraan tai edes edustajiensa välityksellä lausua ja kirjata näkemyksensä viime kädessä asian päättävien tietoon. Osallisuuden tärkeä piirre on myös siinä, että mitä enemmän porukkaa pääsee todellisuudessa itse päättämään asiasta, sitä sitoutuneempia he ovat myös sen toteuttamiseen ja sen puolesta puhumiseen. Nuorisotoiminta (tässä nuorisojärjestöt) on sidottava osaksi yhteiskunnallista vaikuttamista – oli kyse sitten oppilaskunnista, partiolippukunnista tai poliittisista nuoriso- ja varhaisnuorisojärjestöistä.
7.6. Jokaisella mahdollisuus harrastaa
Toimenpiteisiin voisi lisätä tehokkaan tiedotuksen kunnassa olevista lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksista.
7.(8.)
Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman edellisessä versiossa oli kohtana 6.8. Kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten turvaaminen. Kyseinen kohta on syytä jättää ohjelmaan laajassa näkökulmassa.
Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssin mielestä kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten turvaaminen on tärkeä osa nuorisopolitiikkaa. Toimiminen lapsi- ja nuorisojärjestöissä sijoittuu ”kolmen kovan k:n” – koti, koulu, kaverit – sarjassa nuoren vapaa-aikaan, järjestötoiminnassa nuori tapaa kavereitaan, sosiaalistuu ja hankkii sosiaalista pääomaa. Nuorisojärjestöt tekevät tärkeää ennaltaehkäisevää työtä. Useat kansalaisjärjestöt tekevät lisäksi myös korjaavaa työtä. Järjestöjen toimintaedellytykset on turvattava. Yhteiskunnassa ei voi olla niin, että järjestöiltä odotetaan merkittävää yhteiskunnallista tehtävää, palveluiden tuottamista sekä ennaltaehkäisevää perustyötä, mutta kuitenkin järjestöjen perusrahoituksesta saadaan lähes vuosittain käydä erillinen kamppailu eduskunnassa. On tärkeää, että järjestöille turvataan pitkäkestoisempi ja riittävästi resursoidut toimintamahdollisuudet. Kansalaistoiminta on rahoitettu yksinoikeusjärjestelmien kautta. Tämä on syytä kirjata myös ohjelmaan.
8.3. Vanhemmuuden vahvistaminen
Kuvauksen viimeinen lause kuuluu: ”Oppilashuollon palveluiden saatavuudessa on suuria alueellisia eroja, joita tulisi tasoittaa.” Mitä tarkoittaa erojen tasoittaminen? Huonoa parantamista ja hyvän huonontamista? Olisiko parempi muotoilu: ”Oppilashuollon palveluiden saatavuudessa on suuria alueellisia eroja. Oppilashuollon saatavuutta on parannettava huonon saatavuuden alueilla.”
9.4. Lastensuojelun toimintaedellytysten parantaminen
Kuvauksessa todetaan, että ”[lastensuojelu]työn kuormituksen tuntuva lisääntyminen on johtanut kelpoisuusehdot täyttävien sosiaalityöntekijöiden huomattavaan pakoon alalta.”
Työn kuormituksen lisääntyminen ei ole ainoa (eikä välttämättä edes suurin) syy pakoon alalta. Myös työn vaativuuteen nähden kehno palkkaus aiheuttaa pakoa alalta. Ja mikäli tähän halutaan vaikuttaa, se tarkoittaa palkankorotuksia.
9.5. Lasten ja nuorten sosioemotionaalisen kehityksen tukeminen ja häiriöiden ehkäisy
Liikunnan lisäksi ainakin taideaineiden- ja harrastusten käyttöä sosioemotionaalisen kehityksen tukemisessa ja häiriöiden ehkäisyssä voisi lisätä.
9.6. Nuoret rikoksentekijät
Oikea lähtökohta nuoriin rikoksentekijöihin on se, että pitää mahdollisuuksien mukaan välttää sitä, että nuori joutuu vankilaan.
Nuoriin kiinnitetään suomalaisessa oikeusjärjestelmässä erityistä huomiota ja heille on kehitetty oma nuorisorangaistuksensa. Tästä huolimatta on arvioitava perinpohjaisesti, kun kehitetään erityisesti nuoriin kohdistuvia rangaistusmenettelyjä, jotka eivät ole yleisessä käytössä. (Nuorisorangaistushan on ”lievennetty” yleinen rangaistus.)
Mitä tarkoittaa ”Samalla selvitetään velvollisuutta puhutella epäiltyä, jos poliisi päättää jättää asian saattamatta syyttäjän käsiteltäväksi”? Kuka puhuttelee? Miksi? Jos poliisi päättää jättää asian saattamatta syyttäjän käsiteltäväksi, tarkoittaa, ettei syytekynnys ylity, eli on syytön.
10. Kaikkien nuorten saaminen koulutukseen ja työelämään
Kohdan 10. lähtökohtana on, että hyvinvointivaltion säilyttäminen vaatii kaikkien työpanoksen. Tämä voi olla kokonaisyhteiskunnallisesti hyväksyttävä näkemys. Nuoret voivat hyvin kyseenalaistaa tämän eetoksen: pitääkö minun oikeasti raataa niska limassa, jotta mummojen eläkkeet voidaan maksaa? Onko tässä kaikki mitä yhteiskunta minulta haluaa? Miksi minut siihen pakotetaan? Entä omat tarpeeni? Mikä on minun hyvinvointiyhteiskuntani?
Tällaisesta kehityksestä on jo havaittavissa merkkejä uusimmassa nuorisobarometrissä. Nuorten luottamus koulutuksen autuaaksi tekevään voimaan on hiipunut – se ei tuo työtä, vaikka niin on jatkuvasti tolkutettu, jopa luvattu. Nuori voi kokea itsensä huijatuksi – ja mitä tämä tarkoittaa tulevaisuuden kannalta?
10.3. Ohjaus ja neuvonta
Nykyään kouluissa on jonkin verran työelämään tutustumista. Kuitenkin suuri osa nuorista saa ensimmäisen varsinaisen kosketuksensa työelämään kesätöiden kautta. Nuorten kesätyöpaikkojen lisääminen on oleellista työelämätuntemuksen lisäämistä.
10.5. Nuorten työpajatoiminnan lisääminen
Toimenpiteissä todetaan: ”Lisätään työpajatoimintaa niille alueille, joilla sitä ei vielä ole.” – alueellisuutta tärkeämpi lisäämiskriteeri on tarve.
11.2. Perusterveydenhuollon ehkäisevät palvelut toimiviksi
Perusterveydenhuolto varsinkin kouluissa on retuperällä, joten tämän kohdan toimenpiteet olisi toteutettava mitä pikemmin.
Vuodesta 1993 alkaen kunnilla on ollut vastuu kouluterveydenhuollon järjestämisestä. Laatusuositusten mukaan kaikille oppilaille tulisi tehdä ainakin kolme kertaa peruskouluaikana laaja terveystarkastus, johon vanhemmat kutsutaan mukaan. Koulujen työolot tulisi tarkastaa ainakin kolmen vuoden välein.
Professori Matti Rimpelä (et al.) on selvittänyt kouluterveydenhuollon laatusuositusten toteutumista 2004-07. Vain harvoissa terveyskeskuksissa kouluterveydenhuolto on järjestetty kansallisten suositusten mukaisesti. Rimpelän mukaan monissa kouluterveydenhuolto jää siinä määrin jälkeen kansallisista suosituksista, että perustuslain tarkoittamat lasten sosiaaliset perusoikeudet ovat vaarassa.
Vain kolmessa terveyskeskuksessa tehtiin laaja terveystarkastus suosituksen mukaisesti. Suosituksen mukaisia työoloselvityksiä teki 27 prosenttia terveyskeskuksista.
Noin 9 prosenttia terveyskeskusten lautakunnista ja 14 prosenttia johtoryhmistä oli päättänyt suosituksen perusteella toimenpiteistä. Vajaa puolet terveyskeskuksista ilmoitti tietoja kustannuksista. Keskimäärin kouluterveydenhuoltoon käytettiin vain 69 euroa oppilasta kohti vuodessa.
11.5. Seksuaaliterveys
Kohdan 11.5. toimenpiteissä mainitaan: ”Seksuaalisväritteisiä sisältöjä vähennetään mediassa ja massaviihteessä.”
Mitä tällä nyt tarkoitetaan? Seksuaalisuus sinällään kuuluu luonnollisena ja myönteisenä osana elämään. Toki lapsia pitää suojella sellaiselta materiaalilta, joka haittaa heidän kehitystänsä tasapainoisiksi yksilöiksi – mutta tähän liittyy myös muita median ja massaviihteen puolia, joilta lapsia pitäisi suojella, ennen kaikkea väkivallalta. Voidaan myös aiheellisesti kysyä, mitkä ovat ne keinot, joilla ”seksuaalisväritteisiä sisältöjä” voidaan (valtion toimesta) vähentää mediassa ja massaviihteessä?
Kyseisen lauseen voisi kirjoittaa uudelleen esim. ”Vähennetään mediassa ja massaviihteessä sisältöjä, joissa seksuaalisuus on ylikorostunut” tai lauseen voi poistaa.
13.4.2. Tietopohjan parantaminen
Kuten tekstissä todetaan, lasten nuorten ja perheiden hyvinvointiin liittyvässä tietopohjassa on puutteita. Kohdassa luetellaan monia paikattavia aukkoja tietopohjassa, mutta useita näkökulmia puuttuu: esim. tiedämme kyllä lukumääräisesti mikä on lapsiköyhien lukumäärä, mutta emme tiedä sen vaikutusta lasten ja nuorten elämään, vaikka ohjelmassakin puhutaan ylisukupolvisesta syrjäytymisestä. Mikä on eriarvoinen lapsuus ja nuoruus – eli perheen toimeentulo-ongelmien, köyhyyden vaikutukset lasten ja nuorten elämään, opiskelijoiden köyhyys jne.?
Muuta
Nuoruus on elämänvaihe, jossa nuori ihminen kasvaa kiinni yhteiskuntaan ja yhteisöön. Tällä hetkellä yhtä nuorten yhteisöllisyyden kokemisen peruspilareista ollaan ”päästämästä päiviltä”. Luokaton lukio voi olla hyvä siinä mielessä, että se mahdollistaa opiskelun ”omaan tahtiin”, mutta se tarkoittaa myös esim. sitä että oma luokka nimetään, mutta yhteistä aikaa oman opettajan kanssa on varattu 15 min/vko ja se käytetään tiedotusasioihin.
Tämä tarkoittaa sitä, että sosiaalisesta kasvatuksesta huolehtii lukioissa tukari- ja tutortoiminta (jonka voisi kyllä kehittämisohjelmassa jossain kohdassa myös tuoda esiin), mutta onko tämä sinänsä hieno vertaisohjaussysteemi riittävä?
Viime viikon aikana tapahtuneet Jokelan traagiset tapahtumat ovat varmasti monet herättäneet pohtimaan tapahtunutta, yhteiskunnan tilaa, kouluopetusta, moniammatillisuutta, verkostoitumista, sosiaalista välittämistä, nuorisotyön merkitystä, ja sen ennaltaehkäisevää työtä ja nuorisotyön asemaa kouluissa. Tätä keskustelua on syytä jatkaa erillisillä foorumeilla pitkän aikaa, ja varmasti näitä viitteitä ja näkökulmia näkyy myös tässä lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa. Kehittämisohjelman laatimisestahan puhuttiin ensimmäisen kerran vuonna 2004, kun nuorisolakia uudistettiin.
Muita huomioita:
Vapaaehtoistyön lisääminen kohtaan 4.2. on erittäin hyvä asia. Tätä kuvasimme jo tämän lausunnon ensimmäisessä osiossa. Lisäksi pidämme myönteisenä muutoksena, että kohtaan 4.5. on painotettu ja lisätty järjestöjen osuutta sekä merkitystä.
Lisäksi pidämme erittäin hyvänä, että kohdaksi 7.8. on muodostettu uusi kohta nuorisotiloista, jossa painotetaan nuorisotalojen merkitystä lähiyhteisönä.
Vakuudeksi,
14.11.2007, Helsingissä
Jukka Tahvanainen
pääsihteeri