Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry:n lausunto luonnoksesta valtakunnalliseksi nuorisotyön ja -politiikan ohjelmaksi (VANUPO) 2017-2019
Opetus- ja kulttuuriministeriölle
OKM/1/600/2017
JOHDANTO
Ohjelman suhde aiempiin linjauksiin jää epäselväksi
Luonnoksessa todetaan, että ”Valtakunnallinen ohjelma täydentää jo olemassa olevaa perustoimintaa ja kärkihankkeita.” Ohjelmaluonnos jättää kuitenkin epäselväksi, miten aiemmin linjatut tavoitteet ja toimet suhteutuvat VANUPOssa esitettyihin toimiin. Ohjelma listaa monia jo käynnissä olevia tai aiemmin päätettyjä toimia, mutta ei kuitenkaan erityisen kattavasti. Useissa muissa ohjelmissa linjatut toimet menevät pidemmälle kuin VANUPOssa nyt esitetyt, ja VANUPOn tavoitetaso näyttääkin niihin verrattuna vaatimattomalta.
Esimerkiksi politiikkatavoitteen ”Nuorten työllistämistaidot ovat lisääntyneet” tavoitteet ja toimenpiteet jäävät vaatimattomiksi verrattuna hallituksen puoliväliriihessä päättämiin nuorten syrjäytymisen ehkäisyä koskeviin toimiin (kts. Allianssin vastaus nuorten työllistymistaitoja koskevaan kohtaan). Tässä kohdassa olisikin syytä mainita puoliväliriihessä päätetyt toimet, ja miten niiden toimeenpanossa aiotaan edetä.
Toisaalta joissakin toimenpiteissä toistetaan sanasta sanaan jo muissa politiikkaohjelmissa olevia hankkeita tai toimenpiteitä (Esimerkiksi VANUPOn politiikkatavoite 3:ssa ja Demokratiapoliittisessa toimintaohjelmassa sama toimenpide: ”Löydettävyyden parantamiseksi kerätään yhteen nykyiset demokratia- ja ihmisoikeuskasvatukseen liittyvät materiaalit ja sähköiset osallistumiskanavat. Otetaan käyttöön toiminnallisia malleja, kuten koululaisvaalit, järjestövierailut ja erilaiset teemapäivät, joita voidaan hyödyntää kouluissa ja oppilaitoksissa”)
Epäselväksi myös jää, mitkä ovat ohjelmaan toteuttamisen taloudelliset resurssit.
Ohjelman seuranta, arviointi ja vaikuttavuus
Vaikka lausunnolla olevan ohjelman voimassaoloaika on lyhyt, vain vuoteen 2019, tulee sen tavoitteiden olla Allianssin mielestä olla kunnianhimoisemmat. Ohjelmaluonnos sisältää monta hyvää tavoitetta, mutta ne on muotoiltu kovin ympäripyöreästi (”lisätään”, ”vahvistetaan”).
Lisäksi valitettavaa on, että toimenpiteiden kohdalla ei ole vielä määritelty mittareita. Mittareiden laadinta kunkin tavoitteen kohdalle olisi voinut tuoda tavoitteisiin niihin kaivattua konkretiaa. VANUPO-luonnoksen lopussa todetaan, että seurannan mittarit kirjoitetaan lausuntokierroksen jälkeen. Allianssin mielestä ohjelman kokonaisuutta ei voi arvioida ilman mittareita, jotka määrittelevät kulloisenkin tavoitetason.
Osaamiskeskustarpeiden ja osaamiskeskusten aseman ja roolin selkeyttäminen
Johdannossa avataan lyhyesti uusien nuorisolain mukaisten osaamiskeskusten roolia ja tehtäviä. Allianssin havaintojen mukaan tulevien osaamiskeskusten asema ja rooli on vielä nuorisoalan toimijoille kovin epäselvä.
On tärkeää, että asiasta viestitään VANUPOssa ymmärrettävästi ja selkeästi. Siksi osaamiskeskuksia koskevaa kohtaa tulee vielä VANUPOssa selkeyttää. Hämäräksi luonnoksessa esimerkiksi jää, kenelle osaamiskeskus raportoi osaamisalansa yleistä kehitystä.
Ylipäänsä ohjelman rakenne, jossa samat osaamiskeskustarpeet on sijoitettu eri politiikkatavoitteiden alle, on epäselvä. Ainoastaan Nuorten osallisuus-osaamiskeskustarve on yhden otsikon alla, muut kolme tarvetta esitellään eri politiikkatavoitteiden alla moneen kertaan. Epäselväksi jää, mitä tällä jaottelulla tarkoitetaan.
Osaamiskeskustarpeen ”Verkossa tapahtuva nuorisotyö sekä nuorten tieto- ja neuvontapalvelut” kohdalla digitaalisuus on ymmärretty liian kapeasti vain verkossa tapahtuvaksi nuorisotyöksi. Digitaalisuus mahdollistaa monenlaisia työmuotoja eri kanavissa. Parempi olisikin viitata digitaaliseen nuorisotyöhön.
Ohjelman painopisteiden ikäraja
Ohjelmaluonnoksessa todetaan, että ohjelma kattaa kaikki nuorisolain tarkoittamat nuoret, tosin ohjelman painopisteet (VANUPO-luonnos s.2) on rajattu 13-25 -vuotiaiden elinolojen kehittämiseen.
Mihin tämä ikärajaus perustuu ja miten se tulee esiin ohjelman toimenpiteissä?
VANUPO:sta säädetään nuorisolaissa, jonka ikäraja on kaikki alle 29-vuotiaat. Asetuksessa (2 §) tarkennetaan VANUPOa, ja mainitaan vielä, että sen valmistelussa on otettava huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus lapsen oikeuksista, joka koskee kaikkia alle 18-vuotiaita.
Allianssi näkee, että VANUPOn kohderyhmää ei voi rajoittaa, vaan kohderyhmän on oltava kaikki alle 29-vuotiaat nuorisolain mukaisesti. Näin huomioidaan myös ne nuoret, jotka ovat erilaisissa siirtymävaiheissa liittyen esimerkiksi työllisyyteen ja asumiseen. Alle 13-vuotiaat voivat olla myös kunnallisen nuorisotyön piirissä.
HALLITUKSEN NUORISOPOLIITTISET TAVOITTEET JA NIIHIN LIITTYVÄT TOIMENPITEET
Ylipäänsä nuorisotyön rooli on ohjelmaluonnoksessa esillä liian vähän. Ehkä nuorisotyön ajatellaan automaattisesti sisältyvän VANUPOon, sillä nuorisotyö näkyy ohjelman kansainvälissä tavoitteissa nimenomaan vientituotteena. Allianssi pitää tärkeänä, että myös kotimaan linjauksissa tulee näkyä nuorisotyön ehkäisevä työote ja nuorisotyön erilaiset yhteisölliset työmuodot.
Yhdessä osaamiskeskustarpeessa nuorisotyö on toki esillä: ”Nuorisotyön laadun ja menetelmien kehittäminen”.
1. Jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus vähintään yhteen mieluisaan harrastukseen
Allianssi huomauttaa, että tämän tavoitteen toteuttamiseksi esitetyt keinot sivuuttavat pitkälti peruskoulukouluiän ohittaneet nuoret.
Allianssi ihmettelee, miksi hanke 1.2 yhdistetään pelkästään liikuntaan. Matalan kynnyksen liikunnan edistäminen on tärkeää, mutta kaikenlainen harrastaminen edistää nuorten hyvinvointia, tuo kavereita ja tukee nuoren kasvua kokonaisvaltaisesti. Ohjattu toiminta ja aikuisen läsnäolo antavat nuorelle monenlaista tukea. Kannatettavaa on, että hankkeessa otetaan erityisesti huomioon mahdollisuudet käyttää entistä paremmin koulujen ja oppilaitosten tiloja harrastustoimintaan opetuksen ulkopuolisina aikoina.
Nuorten mahdollisuus myös digitaalisen kulttuurin harrastamiseen tulee turvata riippumatta asuinpaikasta ja sosioekonomisesta asemasta. Nuorisotyön ja koulujen on tuettava lasten oikeuksia digitaalisessa mediassa siten, että jokaisella nuorella on mahdollisuus oppia ja kokeilla digitaalisen kulttuurin tarjoamia harrastusmahdollisuuksia.
Nuorisotyöntekijöiden ja opetustoimen osaamista ja valmiuksia järjestää digitaalista harrastustoimintaa on tuettava.
Allianssin vaatimukset (http://www.alli.fi/harrastustakuu ) nuorten monipuolisen harrastamisen mahdollistamiseksi:
• Kaikille nuorille on oltava tarjolla kohtuuhintaisia matalan kynnyksen harrastus- ja liikuntamahdollisuuksia. Harrastukset on oltava yhdenvertaisesti myös vammaisten nuorten valittavissa.
• Tulee tukea niitä tahoja, jotka jo tarjoavat nuorille harrastusmahdollisuuksia sekä täydentää tarvittaessa tarjontaa.
• Nuorten monenlaiset tarpeet tulee ottaa huomioon harrastustoiminnan järjestämisessä. Vammaisten nuorten oikeus avustettuun mielekkääseen vapaa-aikaan toteutuu nyt alueellisesti epätasa-arvoisesti, koska vapaa-ajan toimintoihin on vaikea saada kunnan myöntämää avustajaa.
• Harrastamisen täytyy lähteä nuorten omasta halusta, joten tarjolla on oltava tarpeeksi vaihtoehtoja. Nuoret on otettava mukaan päättämään siitä, mitä mahdollisuuksia heille tarjotaan.
• On panostettava kaikille avoimiin ja maksuttomiin harrastustiloihin, kuten nuorisotaloihin, kouluihin, kerhotoimintaan ja erilaisiin lähiliikuntapaikkoihin.
• Nuoret haluavat harrastaa myös omatoimisesti, milloin ja missä vain. Nuorilla on oltava mahdollisuus liikkua turvallisesti, itsenäisesti ja helposti.
• Tilojen tarjoaminen järjestöille turvaa harrastusten toteutumisen sekä niiden pitkäkestoisuuden. Vapaa-ajan tilojen varaaminen helpoksi myös vapaille nuorten ryhmille.
2. Nuorten työllistymistaidot ovat vahvistuneet
Tämä politiikkatavoite ei ole Allianssin mielestä riittävän kunnianhimoinen. Keskiöön on nostettu nuorten omat työllistymistaidot, jolloin päävastuu nuoren työllistymisestä sysätään nuorelle itselleen. Osiossa on syytä linjata monipuolisemmin nuorten syrjäytymistä ehkäisevistä toimista ja keskittyä vaikuttavimmiksi todettuihin toimiin.
Tavoitetila:
Allianssin mielestä huomio tulee suunnata nuorelle tarjottavaan tukeen ja palveluihin, ja tavoitetilaan tulee lisätä ainakin:
– Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten määrä vähenee.
– Jokainen peruskoulun päättävä saa paikan toisen asteen koulutuksessa. Toisen asteen koulutuksen keskeyttäneiden määrä vähenee.
– Jokainen työtön nuori saa henkilökohtaiseen tilanteeseensa sopivaa tukea jo ennen työttömyyden pitkittymistä, viimeistään työttömyyden kestettyä kolme kuukautta.
Toimenpiteet:
Hallitus päätti puoliväliriihessään 19 toimenpiteestä, joilla pyritään ehkäisemään nuorten syrjäytymistä (ks. http://valtioneuvosto.fi/documents/10616/4592272/Hallituksen-linjaukset-syrjaytymisen-vahentamiseksi.pdf/ef2dc3b7-8459-497e-b0cf-77b4ea9cf686 )
VANUPOssa viitataan muutamaan näistä toimista, kuten harrastustakuuseen ja Ohjaamojen toiminnan vakiinnuttamiseen, mutta suurin osa jää kokonaan mainitsematta. VANUPOssa olisi syytä viitata muihinkin hallituksen päättämiin toimiin ja linjata, miten niiden toimeenpanoa tullaan edistämään. Allianssi pitää VANUPOssa jo mainittujen toimien ohella tärkeinä myös esimerkiksi koulutustakuun turvaamista sekä panostuksia maahanmuuttajataustaisiin opiskelijoihin, poikien oppimiseen, varhaiskasvatukseen ja koulutuksen kehittämiseen. Mikäli osallistumistulon käyttöönottoa selvitetään puoliväliriihen päätöksen mukaisesti, tulee valmisteluun osallistaa nuorten ja järjestöjen edustajat.
VANUPOn toimenpiteissä listataan joitakin käynnissä olevia tai aiemmin linjattuja toimia, mutta toisaalta monet vakiintuneet nuorten työelämätaitoja ja työllistymistä edistävät palvelut, esimerkiksi työpajatoiminta, etsivä nuorisotyö ja koko koulutussektori sekä näiden kehittäminen jäävät toimenpiteissä kokonaan mainitsematta. Ohjelma luokin tällä sektorilla tehtävästä työstä ja kehittämistarpeista melko hajanaisen ja vaillinaisen kuvan.
Toimenpiteissä tulisi huomioida paremmin järjestöjen rooli työllisyyden edistämisessä. Nuoret ovat hyvin heterogeeninen ryhmä, jonka työllistämiseen tarvitaan monenlaisia tukimuotoja. Järjestöt ehkäisevät lukuisin eri tavoin nuorten syrjäytymistä. Niillä on hyvä valmius työllistää myös erityisen vaikeasti työllistyviä nuoria. Tämä edellyttää kuitenkin riittävää tukea palkkaukseen esim. Sanssi-tuen muodossa.
Nuorten Sanssi-tukeen tuleekin varata jälleen resursseja ja sitä pitää kehittää. Lisäksi oikeus tukeen tulisi palauttaa koskemaan kaikkia työttömiä nuoria, jotta nuorten työttömyys ei pitkittyisi eikä tuki muuttuisi leimaavaksi.
Toimenpiteissä tulee huomioida myös muita heikommassa asemassa olevien tukeminen opinpolun kaikissa vaiheissa ja erityisesti siirryttäessä toisen asteen opintoihin, jotka edellyttävät rahallista panostusta.
Ohjelman johdannossa mainitaan yhdenvertaisuus läpileikkaavana teemana, mutta toimenpiteissä ei riittävästi kuvata, miten yhdenvertaisuutta konkreettisesti edistetään. Pelkästään verkko-ohjauspalvelun kehittäminen ei vastaa kattavasti yhdenvertaisuuteen liittyviin haasteisiin, etenkin kun nuoret korostavat itse selvityksissä kasvokkaisten palvelujen ja tuen tärkeyttä.
Kohta 2.1: Mitä tarkoittaa, että tuetaan markkinoiden muodostumista?
Kohta 2.2: Kohdassa esitetään, että Nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden ja Ohjaamoiden keskinäinen työnjako selkeytetään. Tätä Allianssi pitää hyvänä, sillä Nuorten tieto- ja neuvontatyö ja -palvelut istuvat hyvin Ohjaamoihin, mutta niiden rooli tulee tunnistaa ja tunnustaa omana ammatillisena toimintamuotona.
Ohjaamo on palvelukonsepti, joka kokoaa erilaisia toimijoita, palveluita ja eri nuorten parissa toimivia ammattilaisia yhteen paikkaan. Ohjaamo ei tästä näkökulmasta sellaisenaan ole nuorisotyötä, vaan sen sisällä eri toimijat tekevät eri lähtökohdista työtä nuorten parissa.
Nuorten tieto- ja neuvontatyö ja -palvelu on nuorisotyön työmuoto ja nuorisotyöllinen toimintamuoto, jossa nuorille tarjotaan apua, tietoa ja neuvontaa nuorisolähtöisesti, nuorten tiedontarpeisiin vastaten. Nuorten tieto- ja neuvontatyö ja -palvelut ovat selkeä osa nuorisotyötä, jota huomioidaan myös nuorisotyön koulutuksessa Suomessa.
Kohta 2.3: Mitä valtakunnallista verkko-ohjauspalvelua tarkoitetaan? Onko kyseessä verkko-ohjauksen kehittäminen KOHTAAMO -hankkeen ja ministeriöiden yhteistyönä? Allianssi muistuttaa, että kolmannella sektorilla on vankka kokemus nuorille matalan kynnyksen valtakunnallisen ohjauspalvelun järjestämisestä (Esim. Suunta-palvelu). Verkko-ohjauspalveluiden tulee olla saavutettavia myös nettiä apuvälineillä käyttäville.
3. Nuorten osallistumismahdollisuuksia lisätään – pitkän aikavälin tavoitteena maailman osallistuvin nuoriso
Kohta 3.1: Luonnoksessa tuodaan esiin, että osana osaamiskeskusten tulosohjausta vahvistetaan nuorten osallistumista. Osallisuuden edistäminen osana tulosohjausta on hyvä toimenpide osallisuuden läpileikkaavuuden edistämiseksi. Tätä toimenpidettä tulee Allianssin mukaan selkeyttää ja linkittää osaamiskeskusten tulosohjaukseen myös muut nuorisolain (2 §) tavoitteet.
Nuorille tarkoitettuja osallistamis- ja vaikuttamisjärjestelmiä tulee myös jatkuvasti kehittää. YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista tulee asetuksenkin mukaan näkyä VANUPOssa. Sopimusta valvova komitea on tuottanut paljon tietoa siitä, miten lasten ja nuorten osallistumisoikeuksia tulee toimeenpanna. Tämä työ tulee näkyä VANUPOssa.
Luonnoksessa mainitaan yhdenvertaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien toimeenpano. Tätä toimenpidettä tulee konkretisoida ja avata enemmän sitä, mitä yhdenvertaisuusulottuvuus tässä kohtaa tarkoittaa:
– Yhdenvertaisuuden näkökulmasta Allianssi muistuttaa, että nuorten keskuudessa on ryhmiä, joiden osallistumisinto on vielä matalampaa kuin muiden nuorten. Tulee kiinnittää erityistä huomiota ammattiin opiskelevien demokratiakasvatukseen, sillä heidän yhteiskunnallinen osallistumisensa on muita alhaisempaa.
– Maahanmuuttajanuorten osallisuuden tukemiseksi tarvitaan erityisiä toimenpiteitä ja resursseja. Esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten nuorten demokratiakasvatukseen tulee panostaa.
– Kouluympäristön lisäksi kaikkien nuorten kanssa toimivien, esimerkiksi nuorisotyöntekijöiden, vastuulla on varmistaa lasten ja nuorten osallisuus ja tarjota tilaa vaikuttaa lähiympäristön, mutta myös laajemmin yhteiskunnan tasolla. Esimerkiksi nuorisotyöllä on vahva rooli osallistumisen eriarvoistumisen vähentämisessä, koska vaikuttamisenhalu on eriytynyt mm. koulutuksen mukaan. Tulee muistaa myös nuorisotyön rooli demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksessa.
Kohta 3.3: Luonnoksessa todetaan: ”Otetaan käyttöön ja vahvistetaan olemassa olevia toimivia malleja, kuten koululais- ja opiskelijavaaleja, järjestövierailuja, kunnallispäättäjien vierailuja ja erilaisia teemapäiviä, joita voidaan hyödyntää kouluissa ja oppilaitoksissa.”
Mitä tässä kohtaa tarkoitetaan ”koululais- ja opiskelijavaaleilla”? Tarkoitetaanko nuorisovaltuustovaaleja vai kenties oppilaskuntavaaleja? Allianssi toteuttaa valtakunnallisten vaalien yhteydessä nuorisovaaleja, jotka ovat demokratiakasvatuksen menetelmiä kouluissa ja oppilaitoksissa. Tarkoitetaanko kirjauksella kenties nuorisovaaleja?
Allianssi esittää, että tähän kohtaan lisätään poliittisten nuorisojärjestöjen sekä koulujen ja oppilaitosten kanssa tehtävä yhteistyö. Esimerkiksi Allianssi koordinoi poliittisten nuorisojärjestöjen ja koulujen yhteistyötä ja on mahdollistanut puolueiden pääsyn kouluihin esimerkiksi toiminnallisella Politiikan torit -konseptilla. Politiikan tori on messumainen tilaisuus, jossa eri puolueita tulee koululle esittelemään omaa toimintaansa.
Vaikuttamaan oppiminen lähtee omasta arjesta. Esimerkiksi aktiivinen osallisuus järjestötoimintaan tukee muutakin osallisuutta.
Lisäyksenä Allianssi esittää myös järjestötoiminnassa tapahtuvan non-formaalin oppimisen tunnistamisen ja tunnustamisen edistämistä.
Nuorille suunnattuja demokratiapalveluja on paljon, mutta niiden esteettömyys ja tavoitettavuus ovat puutteellisia. Kehittämistyössä tulee kiinnittää huomiota saavutettavuuteen ja apuvälineitä käyttävien nuorten yhtäläisiin osallistumismahdollisuuksiin. Nuoret, joilla on haasteita esimerkiksi kielen suhteen tai nuoret, jotka kärsivät hahmotus- luki- tai muista oppimisvaikeuksista, kokevat palvelut haastaviksi käyttää. Sen lisäksi, että kerrotaan nuorille palveluista, tulisi myös helpottaa palveluiden käytettävyyttä.
Kohdan 3.3 tavoitteiden kanssa yhteneviä toimenpiteitä löytyy hallituksen Perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelmasta. Onko vaarana, että hallinto toteuttaa pirstaleisia ja koordinoimattomia toimenpiteitä samoilla sektoreilla? Perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelmassa on esimerkiksi painopisteenä ihmisoikeuskasvatus ja -koulutus.
4. Yhä harvemmalla nuorella on mielenterveysongelmia ehkäisevän toiminnan ansiosta
Mielenterveyden edistäminen koskee kaikkia VANUPON politiikkatavoitteita: työ, harrastus, ja osallisuus ovat kaikki asioita, joilla on vaikutusta nuoren mielenterveyden vahvistumiseen.
Kohta 4.1: Allianssi esittää lisäyksen: Tuetaan oppilas- ja opiskelijakuntia ja niiden järjestämää yhteisöllistä toimintaa, joka edistää kouluviihtyvyyttä sekä kiusaamisen, yksinäisyyden ja koulu-uupumuksen ehkäisemistä. Kiinnitetään huomioita ammatillisten oppilaitosten puutteisiin opiskeluhuollossa, etenkin kuraattori- ja psykologipalveluissa.
Koulun lisäksi tulee kiinnittää huomiota myös muihin yhteisöihin, kuten harrastus, seurakunta ja nuorisotoimi, joissa nuoret ovat osallisina. Näissä yhteisöissä tehdään paljon töitä nuorten mielenterveyden edistämiseksi. Nyt ohjelmassa jää vielä epäselväksi, kuinka näiden nuorten kanssa toimivien osaamista mielenterveysasioissa vahvistetaan.
Allianssi muistuttaa, että myös nuorisotyöntekijät tarvitsevat varhaisen tunnistamisen ja tuen piiriin ohjaamisen lisäksi taitoja vahvistaa nuoren voimavaroja, edistää mielenterveystaitoja sekä ylläpitää omaa hyvinvointia ja jaksamista.
Allianssi ihmettelee, miksi ennaltaehkäisevä toiminta näkyy tavoitetilassa ja toimenpiteissä, mutta osaamiskeskuksien tarpeissa sitä ei ole. Osaamiskeskuksien kuvauksissa ei ole kirjattuna lainkaan edistävää ja ennaltaehkäisevää toimintaa tuottavia toimintoja kuten mielen hyvinvointia edistävää työtä.
Nuorten parissa työskentelevät eri alojen ammattilaiset tekevät jo nyt arvokasta työtä mielenterveyden edistämisessä ja ehkäisevässä päihdetyössä. Työn vaikuttavuutta voidaan kuitenkin parantaa, kun tietoa ja hyviä käytänteitä koottaisiin yhden osaamiskeskuksen alle. Osaamiskeskus voi tuottaa nuorten parissa työskenteleville tarvittavia välineitä nuorten kokonaishyvinvoinnin edistämiseen ja syrjäytymisen ehkäisemiseen.
5. Nuori saa riittävää neuvontaa ja muuta tukea itsenäiseen asumiseensa
Allianssin mielestä on positiivista, että VANUPO:ssa kiinnitetään huomiota nuorten asunnottomuuteen ja sen ennaltaehkäisyyn. Kuitenkin nuoren asumisesta puhuttaessa olisi syytä tunnustaa, että pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista etenkin kasvukeskuksissa on kuitenkin suurin ongelma. Mikäli tähän ongelmaan ei haeta ratkaisuja, nuorten erilaisella asumisvalmennuksella, tuella ja neuvonnalla ei ole suurta merkitystä.
Allianssia ihmetyttää, miksei VANUPOa kytketä tiiviimmin hallituksen muihin ohjelmiin, kuten esimerkiksi asumisen kohdalla AUNEen eli Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelmaan (2016-2019). AUNE tunnistaa palveluiden tarpeen lisäksi myös puutteen kohtuuhintaisista asunnoista: ”Sektoroitunut asunto-, sosiaali-, terveys- ja työvoimapalveluiden järjestäminen ei tue riittävästi asunnottomuuden varhaista tunnistamista ja ennaltaehkäisyä, vaan pahimmillaan jopa aiheuttaa asunnottomuuden uusiutumista ja hidastaa siirtymistä itsenäiseen asumiseen ja työelämään. Taustalla on puute kohtuuhintaisista asunnoista ja matalan kynnyksen integroiduista palveluista.”
Tavoitetila
Allianssin mielestä VANUPO:n tavoitetilassa tulisi olla asumisneuvonnan lisäksi nuorten asunnottomuuden vähentäminen. Nuorilla tulee olla saatavilla riittävästi kohtuuhintaisia, hyvien kulkuyhteyksien äärellä olevia asuntoja.
Toimenpiteet
Toimenpide 5.1: Fyysisten matalan kynnyksen palvelupisteiden lisäksi tulee huomioida digitaaliset matalan kynnyksen palvelut, joiden kautta nuori saa ensimmäisen kontaktin fyysisiin palveluihin.
Toimenpide 5.2: Ammatillisen koulutuksen järjestäjien asuntolatoiminnan ja nuorisotyön yhteistyömahdollisuuksia selvittämisen lisäksi olisi syytä selvittää myös muiden toisen asteen oppilaitosten asuntolatoiminnan yhteistyömahdollisuuksia nuorisotyön kanssa. Suomessa on myös lukiolaisia, jotka asuvat koulun asuntoloissa.
Toimenpide 5.3: On hyvä tavoite vähentää kehitysvammaisten nuorten ja mielenterveyskuntoutujanuorten laitoshoitoa sekä siirtää asumisen painopistettä tavallisiin asuntoihin ja asuntoryhmiin. Tavoite jää kuitenkin roikkumaan ilmaan, mikäli ei kerrota, miten saadaan näitä ”tavallisia asuntoja”.
Kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujanuorten laitosasumisen vähentäminen on myös Suomen ratifioiman YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen vaatimus. Vammaisten oikeuksista puhuttaessa puhutaan mielenterveyden sijaan psykososiaalisesta vammaisuudesta, jolla tarkoitetaan erilaisia pysyviä ja pitkäaikaisia ominaisuuksia (bipolaarisuus, skitsofrenia, krooninen masennus jne), jotka rajoittavat ihmisen toimintakykyä. Suomeen tällainen puhe ei vielä ole juurikaan rantautunut, vaan puhutaan mielenterveydestä ja kuntoutumisesta. On tärkeää huomioida, että ihminen on oikeutettu erilaiseen tukeen ja palveluihin siitä riippuen, nähdäänkö hänen toimintakyvyn rajoitteensa sairautena vai vammana. Vammaisilla on Suomessakin nyt YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen ratifioinnin myötä subjektiivinen oikeus esimerkiksi henkilökohtaiseen apuun.
Lisäksi Allianssi vaatii, että kaikkien omillaan asuvien nuorten, iästä tai vanhempien tuloista riippumatta, pitää saada yleistä asumistukea.
SUOMEN TAVOITTEET NUORISOALAN KANSAINVÄLISELLE JA EUROOPPALAISELLE YHTEISTYÖLLE
Allianssi pitää hyvänä, että Suomen tavoitteet nuorisoalan kansainväliselle ja eurooppalaiselle yhteistyölle ovat asetukseen perustuen mukana ohjelmaluonnoksessa. Kuten kotimaan työssä, myös tässä kunnianhimon tasoa tulee nostaa ja lisätä konkreettisia toimenpiteitä.
Ohjelmaluonnoksessa tulee katsoa tulevaisuuteen ja muuttuvaan maailmaan ennakoimalla ja luomalla pidemmän tähtäimen tavoitteet yhteistyölle kansainvälisellä ja eurooppalaisella tasolla.
Ensimmäisessä kappaleessa tulee EU:n nuorisostrategian ja ministerikomitean päätöslauselman lisäksi mainita YK:n Agenda 2030 ja kestävän kehityksen tavoitteet, joiden toimeenpanoon Suomi on sitoutunut ja jossa nuoret ovat läpileikkaava teema. Myös YK:n turvallisuusneuvoston hyväksymä päätöslauselma, 2250 Nuoret, rauha ja turvallisuus, ja sen tuoma painoarvo nuorten osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien lisäämiseksi tulee ottaa huomioon.
Allianssi huomauttaa, että edellä mainitut ohjelmat ja niihin linkittyvät tavoitteet ja toimenpiteet ovat ennen kaikkea myös kansallisen toiminnan tavoitteita.
Kohta 3: Mihin panostamalla nuorisotyön laatua voi kehittää? Tästä listauksesta puuttuu nuorisojärjestöjen tukeminen sekä non-formaali ja informaali oppiminen, joihin tulee myös panostaa.
Vapaaehtoistoiminta ja liikkuvuus ovat keskeistä EU:n nuorisostrategiassa, siksi ne tulee mainita samoin kuin globaalikasvatuksen ja aktiiviseen kansalaisuuteen kannustamisen merkitys.
Kansainvälistyminen ja vieraiden kielien oppiminen kotimaassa on myös tärkeää nuorisotyön puitteissa. Nuorisobarometrin (2016) mukaan nuorten tulevaisuususko on heikentynyt ja vain neljäsosa vastaajista suhtautui optimistisesti maailman tulevaisuuteen.
EU:n seuraavaa nuorisostrategiaa ei ole otettu huomioon sisällöllisesti, eli sen tulevia teemoja ei sivuta lainkaan. Mikä on Suomen nuorisopolitiikan tavoite unionin tasolla vuoden 2018 jälkeen? Konkreettiset toimenpiteet? Esim. digitaalisuusyhteistyö Viron kanssa on kannatettava ja konkreettinen hanke. EU:n Solidaarisuusjoukkojen tarkoituksenmukaisuus ja vaikuttavuus olisi myös syytä ottaa mukaan strategiaan.
Pohjoismainen yhteistyö on tärkeää ja NORDBUK:illa tulee olla myös konkreettisia hankkeita, jolloin tilastotietokannan kerääminen on kannattava yhteistyöhanke. Myös OECD:n kanssa toteutettava syväanalyysi nuorten tilanteesta Suomessa on Allianssin mielestä toimenpiteenä hyvä.