Oikeusministeriölle
Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry
Lausunto mietintöön ”Lasten suojeleminen seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä”
Lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen voimaansaattamista valmistelevan työryhmän mietinnössä 34/2010 ”Lasten suojeleminen seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä” ehdotetaan, että eduskunta hyväksyy Lanzarotella 25 päivänä lokakuuta 2007 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan ja tekee sen vaatimat lakimuutokset.
Tässä lausunnossa nostetaan esille Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry:n näkökulmia mietinnön aiheeseen ja ehdotettuihin lakimuutoksiin.
Yleistä
Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry:n mielestä lasten suojeleminen seksuaaliselta riistolta ja seksuaaliselta hyväksikäytöltä on erittäin tärkeää. Työryhmämuistiossa esitetyt toimenpiteet ovat suurimmalta osin kannatettavia. Yksikin lasten seksuaalinen hyväksikäyttötapaus on liikaa. Hyväksikäyttötapaukset on tuomittava välittömästi.
Muistiossa nostetaan esille rikostaustaselvitykset, joita annetaan vuosittain kymmeniä tuhansia. Niistä rikosmerkintöjä on muutamissa kymmenissä. Rikosmerkinnät koskevat useimmiten huumausainerikoksia, mutta tästä ei ole tarkkaa tilastointia. On todennäköistä, etteivät seksuaalirikoksiin syyllistyneet hae rikostaustaselvitystä, eivätkä voi työskennellä lasten kanssa. Näin ollen rikostaustaotteen vaatiminen lasten kanssa työskenteleviltä on mahdollisesti vähentänyt lasten seksuaalista hyväksikäyttöä.
Esityksessä pohditaan, tulisiko rikosrekisteriotteen pyytäminen laajentaa myös vapaaehtoistoimintaa tekeville. Asia ei ole yksiselitteinen. On esimerkiksi mietittävä, millaista yhteiskuntaa haluamme rakentaa. Haluammeko rakentaa yhteiskuntaa, joka perustuu luottamukseen, vai haluammeko rakentaa yhteiskuntaa, jossa toimitaan yhä tiukemmalla normiohjauksella?
On ehdottoman tärkeää, että lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ei sallita yhteiskunnassamme, ja vastuu- ja ilmoitusvelvollisuutta tehostetaan, kun lasten seksuaalisia hyväksikäyttötapauksia tulee ilmi. Sen sijaan sitä, onko vapaaehtoisten rikosrekisterien selvittäminen tehokas ratkaisu ongelmaan, tulisi harkita ja pohtia erittäin perusteellisesti.
Suomessa tehdään vuosittain satoja tuhansia tunteja vapaaehtoistoimintaa ja suuri osa siitä lasten kanssa. Vapaaehtoistoiminnan kentältä on jo vuosia kuulunut viestejä, että individualisoituvassa yhteiskunnassamme vapaaehtoistoimijoiden, ”talkoolaisten”, saaminen mukaan toimintaan on yhä hankalampaa. Vaikka rikostaustan selvitykseen liittyvät lakimuutokset ovat periaatteessa hyväksyttäviä ja ymmärrettäviä, vapaaehtoistoimijoiden saamista mukaan toimintaan ne eivät helpota.
Allianssin mielestä mietinnössä esitettyä lakimuutosta ei tule tehdä esitetyllä aikataululla, mikäli asiaa ei tutkita, ja sen vaikutuksia arvioida monipuolisesti, vaikka asia olisi periaatteellisesti kuinka tärkeä. Allianssin mielestä lakia rikostaustan selvittämisestä ei ole syytä muuttaa nyt, vaan asian arvioimiseksi on perustettava erillinen lainsäädäntöhanke, kuten mietinnössä (s. 55-56) on todettu. Lasten etu edellyttää, että valmistelu tehdään kerralla kunnolla.
Allianssi haluaa esittää muutaman näkökulman selvitettäviin asioihin:
Vapaaehtoistoiminta ja sen määrittely
Ehdotuksen mukaan lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämistä koskevaa lainsäädäntöä muutettaisiin muun muassa siten, että rikostaustan selvittäminen ulotettaisiin koskemaan myös oikeushenkilön hyväksi ilman virka- tai työsuhdetta tapahtuvaa toimintaa, jota esityksessä kutsutaan vapaaehtoistoiminnaksi.
Vapaaehtoistoiminnalle ei ole olemassa yleispätevää määritelmää. Mikäli käsite lisätään lakiin rikostaustan selvittämisestä, Allianssin mielestä olisi suotavaa, että määriteltäisiin, mitä sillä tässä laissa tarkoitetaan, muuten laki on kohtuuton.
Mietinnössä vapaaehtoistoiminta määritellään siten, että sen a) tulee olla riittävässä määrin järjestynyttä, jotta siihen voidaan liittää rikostaustan selvittämismenettely, ja toiminnan järjestäjälle asettaa velvollisuus selvittää toimintaan hakeutuvan rikostausta, b) on tapahduttava oikeushenkilön piirissä ja c) on voitava olettaa, että selvittämisen kohteena oleva henkilö toimii merkittävässä määrin juuri lasten kanssa. Mietinnön mukaan selvittämisen piiriin kuuluvien henkilöiden piiriä ei muuten voida rajata järkiperäisellä tavalla.
Allianssin mielestä yllä olevilla määritelmilläkään henkilöiden piiriä ei voida rajata järkiperäisellä tavalla. Asia on selkeä siellä, missä lapsilla on nimetty opettaja, ohjaaja, valmentaja tms. Mutta miten vapaaehtoistoiminta rajataan oikeustoimikelpoisissa yhteisöissä, missä ”vastuuhenkilöitä” ei ole, kuten varsinaisissa nuorisojärjestöissä, jossa lapset (määritelmällisesti alle 18 v.) ja nuoret aikuiset toimivat vapaaehtoistyössä yhdessä, kollektiivisesti – esimerkiksi poliittisissa nuorisojärjestöissä, opiskelijajärjestöissä, oppilaskunnissa jne.?
Ehdotettua lakiesitystä noudattaen mainittujen järjestöjen kaikki jäsenet joutuisivat hankkimaan rikostaustaotteen. Tällöin laki ei olisi tarkoituksenmukainen ja se vaikeuttaisi selkeästi järjestö- ja vapaaehtoistoimintaa.
Ollakseen tarkoituksenmukainen, lain on oltava yksiselitteinen ja ymmärrettävä. Allianssin mielestä nyt esitetty ehdotus vapaaehtoistoiminnan lisäämisestä lakiin rikostaustan selvittämisestä ei nykyisessä muodossaan ole selkeä.
Työskentelyn aikarajaus
Voimassaolevassa laissa rikostaustan selvittämisestä rajataan, ettei rikostaustaotetta tarvitse esittää, mikäli tehtävät kestävät yhden vuoden aikana vähemmän kuin kolme kuukautta. Mietinnön mukaan laissa nyt olevaa kolmen kuukauden määräaikaa voidaan pitää liian pitkänä, koska sitä kautta merkittävän määrän lasten kanssa työskenteleviä henkilöitä voi olettaa putoavan selvittämisen ulkopuolelle.
Lakia esitetään muutettavaksi siten, että selvittäminen ei koskisi tehtäviä, jotka kestävät yhden vuoden aikana yhteensä enintään 30 päivää. Tämä on ymmärrettävää ammatikseen lasten kanssa toimivien kohdalla, mutta yhdistettynä vapaaehtoistyöhön pykälämuutos voi johtaa kohtuuttomuuksiin. Joutuisihan siinä tapauksessa se perheenäiti tai -isä, joka vie autollaan oman lapsensa ohella naapurin lapset kerhon, urheiluseuran tai muun harrastuksen pariin yli 30 kertaa vuodessa hankkimaan rikostaustaotteen. Tämä ei varmastikaan olisi tarkoituksenmukaista ja järkevää.
Oikeusrekisterikeskuksen resurssit
Allianssin mielestä rikostaustaotteen hankkiminen ei saa kestää kohtuuttoman kauan. Lisäksi Oikeusrekisterikeskukselle on taattava riittävät määrärahat sujuvaan toimintaan. Mietinnön mukaan Oikeusrekisterikeskus käsittelee nykyisin rikostaustan selvittämiseen liittyviä asioita noin 60 000 vuodessa. (Oikeasti luku on lähempänä 70 000: Vuonna 2008 68 700, vuonna 2009 69 200 – tiedusteltu Oikeusrekisterikeskuksesta 18.6.2010).
Mietinnössä oletetaan, että rikostaustan selvittämisen laajentaminen vapaaehtoistoimintaan lisäisi rikostaustaotehakemusten määrää 100 000 kappaleella, ja keskuksen henkilöstökustannukset kasvaisivat noin 375 000 eurolla. Mietinnössä ei kerrota, mihin kyseinen arvio lisäyksestä perustuu.
Mikäli rikosrekisterotekäytäntö tullaan jossakin muodossa ulottamaan järjestöille, tulee myös huomioida, että monilla järjestöillä on hyvin pienet toiminnalliset resurssit. Tällöin esim. yhdistyksen, jonka vuosibudjetti on esim. 1000 euroa, on erittäin hankalaa hoitaa vapaaehtoisten toimijoiden osalta maksullisia rikosrekisteriote –tiedusteluja ja pyyntöjä.
Allianssi pelkää, että arvio tarvittavista resursseista on rajusti alimitoitettu, koska lasten kanssa vapaaehtoistoimintaa harrastaa satoja tuhansia ihmisiä. Rikostaustaotteen tarvetta ja sen edellyttämiä resursseja ei lisää vain se, että rikostaustan selvittäminen laajennetaan vapaaehtoistyöhön, vaan myös se, että rikostaustan selvittämistä edellyttävän työkeston pituutta lyhennetään kolmesta kuukaudesta 30 päivään vuodessa, ja edellytetään, että uusi rikostaustaote esitetään vakituisessa työssä kolmen vuoden välein.
= = =
Yhteenvetona Allianssi toteaa, että lasten suojeleminen seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä edellyttää perusteellisia selvityksiä ja kokonaisvaltaisia ratkaisuja. On tärkeää, että osana ratkaisuja asiasta käydään avointa keskustelua, jonka tuloksena lasten suojeluun kohdistetaan myös riittävät resurssit.
Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry
Hanna-Mari Manninen
puheenjohtaja