Allianssin lausunto harrastustakuusta
Sivistysvaliokunnalle
Asia: HE 134/2016 vp Hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2017
Aihe: Liikunnan merkitys osana nuorten terveyden edistämistä ja syrjäytymisen ehkäisyä. Harrastustakuu keinona ohjata nuoret eri harrastusten ja liikunnan pariin.
Lausunnon pääkohdat
• Harrastustakuusta ei ole vielä olemassa vakiintunutta konseptia, mutta tavoitteesta vallitsee yhteisymmärrys: jokaiselle nuorella tulee taata vähintään yksi harrastus.
• Harrastustakuun tarkoitus on oltava tuen tarjoaminen kaikille nuorille pyrkien erityisesti tavoittamaan niitä nuoria, jotka ovat jääneet paitsi harrastusmahdollisuuksista ja osallisuuden kokemuksista.
• Yhtenä harrastustakuun muotona tulee Allianssin mielestä olla nuorille tarjottava harrastusseteli, jolloin nuoret voivat itse valita niiden käyttötarkoituksen. Allianssi esittää, että valtion budjetista varataan tähän määräraha.
• Setelistä ei saa muodostua nuoria erotteleva tai stigmatisoiva tekijä, vaikka seteli myönnettäisiin tulosidonnaisin perustein ja se olisi suunnattu vähävaraisten perheiden nuorille esimerkiksi Kelan myöntämänä etuutena. Allianssi esittää, että myös etsivän nuorisotyön tekijä tai muu nuoren kanssa toimiva ammattilainen voisi antaa nuorelle harrastussetelin nuoren tarpeiden mukaisesti.
• Allianssi näkee harrastussetelin yhtenä hyvänä tukimallina, jonka rinnalla on välttämätöntä mahdollistaa nuorten keskuudessa suosittu omaehtoinen harrastaminen. Omaehtoisen harrastamisen toteuttamiseen tarvitaan sille osoitettuja saavutettavia, maksuttomia ja avoimia tiloja sekä matalan kynnyksen harrastus- ja liikuntamahdollisuuksia.
• Kuntien, koulujen ja järjestöjen entistä läheisempi yhteistyö on tärkeää harrastusten toteuttamisessa sekä niiden pitkäkestoisuuden takaamisessa.
• Nuoret on otettava mukaan päättämään siitä, mitä mahdollisuuksia heille lähiharrastamisen tukemiseksi tarjotaan.
Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry (Allianssi) kiittää sivistysvaliokuntaa kirjallisesta lausuntopyynnöstä koskien harrastustakuuta.
Harrastustakuusta ei ole vielä olemassa vakiintunutta konseptia, mutta tavoitteesta vallitsee yhteisymmärrys: jokaiselle nuorella tulee taata vähintään yksi harrastus.
Harrastustakuun tarkoitus on oltava tuen tarjoaminen kaikille nuorille pyrkien erityisesti tavoittamaan niitä nuoria, jotka ovat jääneet paitsi harrastusmahdollisuuksista ja osallisuuden kokemuksista.
Allianssi esittää, että valtion budjetista varataan määräraha nuorten yhdenvertaisten harrastusmahdollisuuksien tukemiseksi harrastussetelin muodossa. Tärkeää on, että nuoret voivat itse valita harrastussetelin käyttötarkoituksen.
Setelistä ei saa kuitenkaan muodostua nuoria erotteleva tai stigmatisoiva tekijä, vaikka seteli myönnettäisiin tulosidonnaisin perustein ja se olisi suunnattu vähävaraisten perheiden nuorille esimerkiksi Kelan myöntämänä etuutena. Allianssi esittää, että esimerkiksi myös etsivän nuorisotyön tekijä, opettaja ja terveydenhoitaja voisi antaa nuorelle harrastussetelin nuoren tarpeiden mukaisesti.
Allianssi näkee harrastussetelin yhtenä hyvänä tukimallina, jonka rinnalla on myös välttämätöntä mahdollistaa nuorten keskuudessa suosittu omaehtoinen harrastaminen. Omaehtoisen harrastamisen toteuttamiseen tarvitaan sille osoitettuja saavutettavia, maksuttomia ja avoimia tiloja (kts. lisää alla).
Harrastussetelin ongelmana voi myös olla sen ohjautuminen tukemaan niitä nuoria, joille harrastaminen ja urheileminen ohjatusti on jo muutenkin tuttua. Myös tämän vuoksi harrastussetelin rinnalla on tuettava myös omaehtoista harrastamista, sillä se tukee myös harrastuksen pitkäkestoisuutta: on raadollista lopettaa harrastus, kun harrastusseteliä ei ole enää saatavilla.
Mielekästä vapaa-aikaa kaikille nuorille
Jokainen nuori tarvitsee mahdollisuutta mielekkääseen vapaa-ajan toimintaan ja ystävien tapaamiseen perhetaustasta riippumatta. Harrastukset ja niissä onnistuminen ovat nuorille tutkitusti keskeisimpiä myönteisten elämysten lähteitä. Harrastukset tarjoavat mahdollisuuksia osallisuuden kokemuksiin, oppimiseen, uusiin kokemuksiin ja niiden jakamiseen. (1) Harrastukset luovat perustaa myös nuoren myöhemmälle toiminnalle yhteiskunnan ja yhteisöjen jäsenenä, opinnoissa ja työelämässä.
Mielekäs vapaa-aika edistää lasten ja nuorten hyvinvointia ja vapaa-ajan sisällöt linkittyvät yksilön hyvinvoinnin lisäksi yhteisöllisyyden lisäämiseen. Jos nuorten vapaa-ajan toimijoilla on tahtoa ja yhteistyötä, harrastukset rakentavat myös siltoja erilaisista taustoista tulevien lasten ja nuorten keskuudessa. Turvallisissa, ohjatuissa ryhmissä yhteyksien syntyminen eritaustaisten, kuten maahanmuuttajien ja valtaväestöön kuuluvien, nuorten välillä on mahdollista.
Nuoren pääsy yhdenvertaisesti vapaa-ajantoimintoihin on keskeinen oikeus, jonka merkitystä ei tule aliarvioida. Tätä oikeutta ei tule rikkoa sulkemalla silmät lasten ja nuorten erilaisilta lähtökohdilta, toiveilta tai tarpeilta. Myös esimerkiksi vammaisille nuorille on taattava yhdenvertaiset mahdollisuudet liikkumiseen. Vammaisten nuorten oikeus avustettuun mielekkääseen vapaa-aikaan toteutuu tällä hetkellä kuitenkin huonosti, koska vapaa-ajan toimintoihin on vaikea saada avustajaa. (2)
Allianssi on huolissaan siitä, että vanhempien tulot ja koulutus ohjaavat voimakkaasti nuorten harrastusmahdollisuuksia. Yli kolmannes nuorista on jättänyt aloittamatta jonkin harrastuksen rahan puutteen vuoksi ja vieraskielisistä nuorista lähes puolet. 17 prosenttia nuorista on jättänyt myös tapaamatta ystäviään rahanpuutteen vuoksi. Korkeimmin koulutettujen vanhempien lapsista 95 prosentilla on jokin harrastus, kun vain peruskoulun käyneiden lapsista 74 prosenttia harrastaa. Kaikkiaan 87 prosenttia 15-29 -vuotiaista sanoo harrastavansa jotain. (3) Tuoreen selvityksen mukaan harrastusten hinnat ovat viime vuosina nousseet. (4)
Kuntien, koulujen ja järjestöjen yhteistyötä tulee lisätä
Esteitä yhdenvertaisen vapaa-ajan tiellä ovat riittämättömien resurssien ja liian kalliiden osallistumismaksujen lisäksi vapaa-ajan toimintaan osoitettujen tilojen puute. OKM:n tilaamassa selvityksessä (5) korostui kuntien, koulujen ja järjestöjen entistä läheisempi yhteistyö harrastusten toteuttamisessa.
Allianssi on sitä mieltä, että kuntien ja valtion tulee aidosti panostaa kolmannen sektorin kanssa tehtävään yhteistyöhön ja järjestöjen toteuttaman liikunnan ja harrastustoiminnan tukemiseen. Lapsi- ja nuorisojärjestöt tarjoavat nuorille usein matalakustanteista tai ilmaista, monipuolista, osallistavaa ja yhteisöllistä toimintaa, joka tukee nuoren identiteettiä kokonaisvaltaisesti.
Laaja-alainen yhteistyö oppilaitosten, kunnan sekä seurojen ja järjestöjen välillä on tärkeää mahdollistaen esimerkiksi liikunnalliset aamu- ja iltapäiväkerhot koulun tiloissa.
Liikunta- ja urheiluseuroilta perittävät harjoitusvuoromaksut kuntien liikuntapaikoilla ovat nousseet ja vaihtelevat liikuntapaikasta riippuen. (6) Esimerkiksi kunnissa koulujen tilat tulee antaa seurojen käyttöön ja tarjota liikuntatiloja maksutta lasten ja nuorten seuratoimintaan.
Nuorten omaehtoinen liikkuminen ja harrastaminen
Yleinen keskustelu nuorten ilta-ajasta kulminoituu toisinaan nuorten ”lorvailuun” tai ’hengailuun”. Kokoontumiset esimerkiksi ostoskeskuksissa, paikallisilla 24 tuntia auki olevilla huoltoasemilla, viikonloppuisin koulujen pihoilla tai kauppakeskusten parkkipaikoilla koetaan ongelmallisina. Samaan aikaan nuoret kokevat, ettei heille ole nuorisotilojen aukioloaikojen ulkopuolella paikkaa, missä he saisivat luvan kanssa olla.
Kavereiden kanssa kokoontuminen on usean nuoren harrastus ja väylä yhteisöllisyyteen. Tällöin ei harrastussetelistä ole apua, vaan omaehtoisen harrastamisen toteuttamiseen tarvitaan sille osoitettuja saavutettavia, maksuttomia ja avoimia tiloja. Tilojen suunnittelussa on nuorten oltava mukana.
Uusimman nuorten vapaa-aikatutkimuksen (7) mukaan sellaiset liikunnan muodot, joita voidaan harrastaa omaehtoisesti milloin ja missä vain, ovat kasvattaneet suosiotaan. Saman tutkimuksen mukaan omaehtoinen liikkuminen myös jatkuu pidempään kuin liikkuminen urheiluseuroissa.
Kunnilla on tärkeä tehtävä tukea laajasti nuorten harrastusmahdollisuuksia. Kunnissa nuorille on oltava tarjolla maksuttomia, matalan kynnyksen harrastus- ja liikuntamahdollisuuksia. Harrastamisen täytyy lähteä nuorten omasta halusta, joten tarjolla on oltava tarpeeksi vaihtoehtoja. Nuoret on otettava mukaan päättämään siitä, mitä mahdollisuuksia heille tarjotaan.
Tarvitaan myös muita toimenpiteitä tukemaan vähiten liikkuvia nuoria
Harrastusseteli voi antaa monelle nuorelle mahdollisuuden osallistua itselle tärkeään harrastukseen. Mutta kuten edellä on esitetty, on tärkeää panostaa myös kaikille avoimiin ja maksuttomiin harrastusmahdollisuuksiin, kuten nuorisotaloihin, kerhotoimintaan ja liikuntapaikkoihin.
Ne nuoret, joilla on suurin riski syrjäytyä, eivät välttämättä osaa edes sanoa, mitä he haluaisivat harrastaa. Tällöin on hyvä, että nuori voi kokeilla eri lajeja ilman sitoutumista. Esimerkiksi Jyväskylässä on käytössä Liikuntalaturi-konsepti, joka tarjoaa maksutonta liikuntaa nuorille:
http://www.jyvaskyla.fi/liikuntalaturi
Liikkuva koulu -ohjelma (8) edistää oppilaiden ja opiskelijoiden fyysistä aktiivisuutta. Tutkimustulosten mukaan erityisesti vähiten liikkuvien aktiivisuutta on saatu lisättyä, kun liikkumisen edistäminen integroituu koulujen toimintakulttuuriin ja osaksi koulu- ja opiskelupäivää.
On kehitettävä nuorten lähiympäristön ja arjen liikuntamahdollisuuksia. Keskeisessä asemassa on esimerkiksi kevyen liikenteen väylät, joilla on keskeinen rooli nuoruusiän harrastamisessa. Turvalliset väylät pyöräilyyn ja ulkoiluun edistävät kaikkien nuorten mahdollisuuksia liikuntaan (Kts. myös Vapaa-aikatutkimus 2016 ). (9) Lähiharrastamisen resursseja tulee suunnata nuorten toiveiden mukaisesti, on ne sitten uusia skeittipaikkoja, lenkkipolkuja ja muita lähiliikunta- ja harrastuspaikkoja.
Eero Rämö, puheenjohtaja
Olli Joensuu, pääsihteeri
Viittaukset:
1. Nuorten kokemien elämysten yksilölliset ja yhteisölliset merkitykset. Katarina Löfblom. Turun yliopiston julkaisuja 2013.
2. ”Haluan avustajan, joka vie mut sinne sun tänne.” Katsaus lasten ja nuorten henkilökohtaiseen apuun. Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö, Suomen UNICEF ry, Lastensuojelun Keskusliitto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Vammaisperheiden monitoimikeskus Jaatinen ry, 2016
3. Nuorisobarometri 2015.
4. Yhdenvertaiset mahdollisuudet harrastaa – painopisteenä harrastamisen hinta, Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:19
5. Yhdenvertaiset mahdollisuudet harrastaa – painopisteenä harrastamisen hinta. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:19
6. THL (2016) Liikunnan edistäminen kunnissa – TEA 2016 http://www.julkari.fi/handle/10024/131226
7. Jani Merikivi, Sami Myllyniemi ja Mikko Salasuo: Media hanskassa – Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2016. Opetus- ja kulttuuriministeriö, Nuorisotutkimusverkosto, Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta ja Valtion liikuntaneuvosto (s. 84-93).
8. Liikkuva koulu: http://www.liikkuvakoulu.fi
9. Jani Merikivi, Sami Myllyniemi ja Mikko Salasuo: Media hanskassa – Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2016. Opetus- ja kulttuuriministeriö, Nuorisotutkimusverkosto, Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta ja Valtion liikuntaneuvosto (s. 84-93).