Allianssin lausunto perhe-eläkejärjestelmän kehittämisestä
Sosiaali- ja terveysministeriölle
Lausunnon pääkohdat:
• Eläkejärjestelmän kehittämisessä periaatteena on oltava kestävyys. Eläkejärjestelmän kustannukset eivät yhdenkään sukupolven osalta saa paisua liian suuriksi, ja toisaalta riittävät eläkkeet on voitava taata myös tuleville eläkeläissukupolville.
• Eläkejärjestelmän tulee ehkäistä köyhyyttä kaikkien eläkeläisten kohdalla, riippumatta aiemmasta perhemuodosta ja siviilisäädystä. Leskeneläkkeen kesto olisi mahdollista rajata siirtymäkauteen.
• Perhe-eläkkeiden painopistettä voitaisiin kaiken kaikkiaan siirtää leskeneläkkeistä entistä selkeämmin lapseneläkkeisiin. Lapseneläkkeiden osuus kaikista perhe-eläkkeiden kustannuksista on pieni. Täyttä lapseneläkettä voitaisiin maksaa 21 ikävuoteen saakka jos lapsi opiskelee.
• Järjestelmän perhekäsitystä on syytä nykyaikaistaa. Avopareja, joilla on lapsia, tulee kohdella eläkejärjestelmässä samalla tavoin kuin aviopareja. Myös eronneelle yksinhuoltajalle on taattava elatusavun korvaava eläke, mikäli lapsen toinen vanhempi kuolee. Seksuaalivähemmistöjen eläkeoikeudet tulee saattaa kaikin puolin samalle viivalle valtaväestön kanssa.
• Eläkejärjestelmän tulee tukea sukupuolten tasa-arvoa. Kotiin jäämisen seurauksia ei kuitenkaan pitäisi paikata leskeneläkkeillä, vaan ennemmin parantaa lapsenhoidon aikana karttuvaa eläketurvaa.
Eläkejärjestelmän tulee olla kestävä
Allianssi kiittää kutsusta kuulemiseen ja lausuntopyynnöstä. Eläkejärjestelmän kehittämisessä on oleellisesti kysymys sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta ja vastavuoroisuudesta, joten nuoret ja nuorten edustajat on tärkeää osallistaa kaikilla tasoilla päätöksentekoon.
Eläkejärjestelmän kehittämisessä periaatteena on oltava kestävyys. Eläkejärjestelmän kustannukset eivät yhdenkään sukupolven osalta saa paisua liian suuriksi, ja toisaalta riittävät eläkkeet on voitava taata myös tuleville eläkeläissukupolville.
Perhe-eläkejärjestelmä on huomionarvoinen osatekijä eläkejärjestelmän kustannusten kannalta. 1,7 miljardin vuosikustannus vastaa kahta prosenttiyksikköä eläkemaksuista. Suomen perhe-eläkejärjestelmä on kallis verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin.
Yhtenä erona suhteessa muihin maihin on, että leskeneläkkeen kestoa ei ole Suomessa rajattu, vaan sitä saa koko loppuelämän ajan. Suomessa voitaisiin harkita vaihtoehtoa, jossa leskeneläkettä voisi saada vain siirtymäkauden ajan. Tällöin on aikaa esimerkiksi muuttaa pienempään kotiin. Monet muutkaan ansiosidonnaiset etuudet eivät takaa loppuelämäksi saavutettua elintasoa, vaan tietyn ajan jälkeen joutuu palaamaan perusturvalle.
Eläkejärjestelmän tulee ehkäistä köyhyyttä kaikkien kohdalla, riippumatta aiemmasta perhemuodosta ja siviilisäädystä. Riittävien vanhuusajan tulojen ei pitäisi olla kiinni puolison tulokehityksestä. Jokaisen vanhuus tulee turvata ensisijaisesti nostamalla takuueläke riittävälle tasolle sekä harjoittamalla tuloeroja tasaavaa ja sukupuolten tasa-arvoa työelämässä edistävää politiikkaa. Lisäksi yksinasuvien asemaa voidaan parantaa muun muassa asuntopoliittisilla päätöksillä.
Painopiste kohti lapseneläkkeitä
Yhteiskunnan kannalta perhe-eläkkeiden tärkein tehtävä on turvata vanhempansa menettäneen lapsen ja nuoren turvalliset kasvuolot. Alaikäisen lapsen eläke on säilytettävä vähintään nykytasolla. Perhe-eläkkeiden painopistettä voitaisiin kaiken kaikkiaan siirtää leskeneläkkeistä entistä selkeämmin lapseneläkkeisiin. Lapseneläkkeiden osuus kaikista perhe-eläkkeiden kustannuksista on pieni, mutta niiden merkitys lasten turvalliselle kasvuympäristölle on oleellinen.
Lapseneläkkeet tuottavat verrattain pienen osuuden perhe-eläkejärjestelmän kustannuksista. Vuonna 2013 leskeneläkettä sai 262 000 henkilöä, lapseneläkettä 22 000. Keskimääräinen leskeneläke oli 520 euroa, lapseneläke 350 euroa.
Harva nuori saavuttaa nykyisin taloudellista itsenäisyyttä 18-vuotiaana, koska nuorista ikäluokista suuri osa jatkaa opintoja vielä toisen asteen jälkeen. Nykyisten opintososiaalisten etuuksien ei voi myöskään katsoa riittävästi turvaavan opiskelijoiden yhdenvertaisia mahdollisuuksia opiskeluun taustasta riippumatta. Olisikin syytä ajanmukaistaa ikärajoja siten, että täyttä lapseneläkettä voitaisiin maksaa 21 ikävuoteen saakka jos lapsi opiskelee.
Nykyaikainen perhekäsitys ja sukupuolten tasa-arvo
Allianssi suhtautuu myönteisesti siihen, että perhe-eläkkeiden taustalla olevaa perhekäsitystä nykyaikaistetaan. Avopareja, joilla on lapsia, tulee kohdella eläkejärjestelmässä samalla tavoin kuin aviopareja. Myös eronneelle yksinhuoltajalle on taattava elatusavun korvaava eläke, mikäli lapsen toinen vanhempi kuolee.
Seksuaalivähemmistöjen eläkeoikeudet tulee saattaa kaikin puolin samalle viivalle valtaväestön kanssa. Äitiyslain hyväksyminen parantaisi oleellisesti myös seksuaalivähemmistöjen perhe-eläketurvaa, kun lapsi saisi täydet oikeudet toiseen vanhempaansa jo raskausaikana.
Eläkejärjestelmässä tulee edetä kohti sukupuolten tasa-arvoa. Leskeneläkkeillä on tasa-arvon kannalta kahdensuuntainen vaikutus. Toisaalta leskeneläke tasaa naisten ja miesten tuloeroja. Toisaalta järjestelmän taustalla on vanhanaikainen perhekäsitys, jossa perheessä on yksi elättäjä.
Osa puolisoiden tuloeroista eläkkeellä syntyy lastenhoidon takia. Kotiin jäämisen seurauksia ei pitäisi paikata leskeneläkkeillä, vaan ennemmin parantaa lapsenhoidon aikana karttuvaa eläketurvaa. Tällöin eläkeoikeutta kertyisi tasaisesti kaikille lapsia hoitaville.
Sukupuolten välisten palkkaerojen kapeneminen auttaisi tehokkaasti kaventamaan tuloeroja myös eläkkeellä. Palkkaerojen umpeen kurominen etenee kuitenkin äärimmäisen hitaasti, eikä tule näillä näkymin toteutumaan vielä moneen sukupolveen. Eläkejärjestelmän tulisikin pyrkiä tasoittamaan sukupuolten välisiä tuloeroja siviilisäätyyn katsomatta.
Osalla leskistä ansiosidonnaiset eläkkeet ovat hyvin suuria, joskin nämä suurituloiset ovat vain pieni osa kaikista eläkkeensaajista. Ajatus lesken elintason turvaamisesta sen mukaisesti, mitä puoliso on elinaikanaan ansainnut, perustuu sekin osaltaan vanhanaikaiseen ajatukseen siitä, että perheessä on yksi työssäkäyvä elättäjä. Järjestelmä, joka kannustaisi molempia puolisoita töihin ja ansaitsemaan omia tuloja, takaisi paremmin tasa-arvon toteutumisen.
Helsingissä 10.10.2016
Eero Rämö, puheenjohtaja
Olli Joensuu, pääsihteeri