Lari Hokkanen on nuori, jota kiinnostaa yhteiskunnalliset kysymykset, mutta ei niinkään perinteiset tavat vaikuttaa niihin. Hokkanen työskentelee konsulttina ajatuspaja Demos Helsingissä, ja on työssään pohtinut paljon, miten julkinen hallinto voisi toimia paremmin ja miten yhteiskunnallisia kokeiluja voidaan hyödyntää päätöksenteossa.
Marraskuun alussa järjestettävän Politiikkaviikon teemana on politiikan uudistaminen. Silloin pohditaan, miten politiikan ja demokratian tulisi uudistua, että vaikuttaminen olisi helpompaa ja luontevampaa myös nuorille. Päätimme kysäistä Hokkaselta, mitä hän ajattelee aiheesta.
Lari Hokkanen, onko demokratialla tulevaisuutta?
“En usko, että demokratia on kriisissä, vaan osallistumisen tavat ovat muutoksessa ja että tämän muutoksen kautta voi saada nuoria vaikuttamaan. Demokratia tapahtuu vielä puolueiden ja äänestämisen kautta, ja se rajoittaa meidän ajatusta siitä, mitä voidaan saada aikaan ja mitä demokratia voisi olla”, Hokkanen vastaa.
Vaikka demokratian kriisistä puhutaan paljon, Hokkasen mielestä ilmastolakot ovat positiivinen esimerkki siitä, ettei pelkoa kriisistä ole. Ilmastonmuutos on luonut väylän mielipiteiden näyttämiseen: se on osoittanut, että nuoria kiinnostaa ja heissä on potentiaalia.
“Ainut tapa vähentää ilmastoahdistusta on toimia. Nuoret ympäri maailman ovat lähteneet tekemään töitä ilmaston eteen ja vaatimaan kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa.”
Nuorisobarometrin mukaan nuoria kiinnostaa politiikka, mutta eivät puolueet. Hokkanen yhtyy näkemykseen, että vaikuttamisen tavat ovat muuttuneet nuorten kohdalla. Monet nuoret haluavat vaikuttaa itselle tärkeisiin asioihin sitoutumatta mihinkään suurempaan. Hokkanen puhuu ad hoc -vaikuttamisesta:
“Matalan kynnyksen osallistuminen esimerkiksi löyhissä verkostoissa ja yhteisöissä kiinnostaa, kun voi sitoutua niin paljon kuin tahtoo. Siihen vastaa sosiaalinen media, jonka kautta on helppo verkostoitua saman asian ympärille, ja tempauksen tai mielenosoituksen saa somen voimalla kasaan hetkessä. Myös innostus suoraan toimintaan on nousussa, kun mieluummin noustaan eduskunnan portaille ilmastolakkoon, kuin luotetaan kaikki edustuksellinen valta poliitikoille.”
On kuitenkin ratkaistava, miten uudet osallistumisen tavat sidotaan demokraattiseen päätöksentekoon. Tulevaisuudessa Hokkanen näkee, että osallistuminen tulee tarkoittamaan yhä enemmän verkostojen ja teknologian radikaalia hyödyntämistä.
“Maailmalla tapahtuu mielenkiintoisia juttuja, joista voi hakea inspiraatiota uudenlaisiin osallistumisen tapoihin”, Hokkanen kertoo.
Esimerkkeinä hän mainitsee muun muassa hajautetun lakien valmistelun. Siinä osallistetaan ihmisiä lain valmisteluun jo hyvin aikaisessa vaiheessa kysymällä, mikä on tärkeää tässä kysymyksessä.
Toinen esimerkki on kansalaisraadit, jotka ovat yleistyneet viime vuosina. Kansalaisraadeissa yhteiskunnallista ongelmaa ratkomaan valitaan satunnaisotannalla joukko ihmisiä, joka muodostaa raadin. Raati kuulee yhdessä asiantuntijoita ja rakentavan keskustelun pohjalta laatii lauselman päättäjille, mitä pitäisi tehdä. Hokkanen huomauttaa, että julkinen sektori voisi hyödyntää tätä menettelytapaa myös nuorisoraatien muodossa saadakseen aikaan laadukkaita yhteiskunnallisia päätöksiä.
Teknologian radikaalilla hyödyntämisellä Hokkanen tarkoittaa mallia nimeltä “liquid democracy”, joka voidaan ymmärtää vapaasti suomennettuna virtaavana demokratiana. Se on yhdistelmä suoraa ja edustuksellista demokratiaa: kansalaiset voivat äänestää asioista, jotka kokevat itselleen tärkeiksi. Jos taas kokee, ettei jostain tiedä tarpeeksi tai ei ole kiinnostunut, voi siirtää äänensä eteenpäin edustajalle tai esimerkiksi järjestölle. Hokkanen myöntää, että malli jakaa mielipiteitä.
“Osa on sitä mieltä, että politiikan pitäisi olla tiiviimmin osa jokapäiväistä elämää ja päätöksiä pitäisi tehdä enemmän yhdessä. Toiset taas näkevät, että politiikka pitäisi jättää omalle alueelleen. Pitää myös olla tarkkana, mikä on se lähestymiskulma, josta kehitetään: valtion näkökulma vai kansalaisten?”
Hokkanen kannustaa rohkeasti kokeiluihin demokratian uutena suuntana. Näin voitaisiin saada yhä useampi nuori mukaan ja vaikuttamaan aidosti oman elinympäristönsä asioihin.
Haastattelu on osa Politiikkaviikon sisältöjä. Politiikkaviikkoa vietetään 4.-10.11. teemalla politiikan uudistaminen.