Kuinka laaja ilmiö nuorten katuväkivalta ja jengiytyminen on, mistä se johtuu ja kuinka sitä voi parhaiten torjua? Kokosimme yhteen perustiedot ilmiöstä. Sivun tietopohjan laajentamiseen on osallistunut myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen yksikkö. Sivua päivitetään jatkuvasti.
Miten nuorten väkivaltainen käytös ja jengiytyminen ilmenevät 2020-luvulla?
Nuorten katuväkivallalla tarkoitetaan tässä nuorten tekemiä väkivaltaisia katuryöstöjä ja muita väkivaltaisia yhteenottoja. Osa väkivaltaiseen ja/tai rikolliseen käytökseen syyllistyneistä toimii osana jotakin katujengiä.
Poliisin mukaan nuorten väkivaltaisessa käytöksessä toistuvat ryhmässä toimiminen, väkivalta ja useissa tapauksissa teräaseiden käyttö tai niillä uhkailu. Ryhmässä ryösteleviä nuoria yhdistää Helsingissä esimerkiksi kieli- tai kulttuuritausta, lastenkotitausta tai asuinalue. Lähes kaikki epäillyt ovat olleet poikia.
Nuorten väkivaltarikokset ja jengiytyminen ovat erityisesti kasvavien kaupunkiseutujen ongelma.
Kuinka merkittävä ilmiö nuorten väkivaltainen käytös ja jengiytyminen on?
Poliisin mukaan tunnistettuja katujengejä on tällä hetkellä noin kymmenen ja niissä vaikuttaa arviolta ainakin sata ihmistä. Jengiläiset ovat pääosin nuoria aikuisia, vaikka yksittäisiä alaikäisiä on mukana.
Helsingissä ryöstöt ovat lisääntyneet tänä vuonna 35 prosenttia eli saman verran kuin valtakunnallisestikin. Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen alueella kasvua on 50 prosenttia ja Länsi-Uudellamaalla peräti 65 prosenttia. Alaikäisten tekemien ryöstöjen tai niiden yritysten määrä on sekin kasvanut merkittävästi viime vuodesta. Helsingissä alaikäisten ryöstörikosepäilyjen määrä vuoden 2022 marraskuun loppuun mennessä 208.
Helsingin yliopiston kriminologian tutkijatohtori Markus Kaakisen mukaan rikosten määrä on kuitenkin vähentynyt 1990-lukuun verrattuna. Toisaalta on pieni määrä nuoria, jotka tekevät toistuvasti rikoksia. Heidän määränsä ei ole laskenut, ja rikosmäärät ovat joidenkin rikostyyppien kohdalla jopa kasvaneet. Valtaosa nuorten rikollisuudesta jää pois aikuisuuden myötä. Kaakisen mukaan katujengit eivät suoraan liity nuorisorikollisuuteen. Joka kymmenennellä nuorella on kaveriporukka, jossa hyväksytään tai tehdään rikoksia yhdessä. Kuitenkin alle prosentti sanoo ryhmää jengiksi.
Mistä nuorten väkivaltaisuus ja jengiytyminen johtuvat?
Nuorten ongelmien juurisyy on usein kokemus osattomuudesta ja yhteiskunnasta syrjään jätetyksi jääminen. Syrjäytyminen ja pahoinvointi ovat monen nuoren kohdalla ylisukupolvista ja periytyvää. Mm. ETLA:n on tutkinut koulutuksen ulkopuolelle jäämisen merkitystä rikollisuuteen. Tulokset osoittavat, että koulutuksen ulkopuolelle jääminen lisää nuoren todennäköisyyttä tulla tuomituksi käräjäoikeudessa peruskoulun päättymistä seuraavien 5 vuoden aikana.
Ulkomaalaistaustaiset nuoret ovat yliedustettuna väkivaltarikoksista epäillyissä, mutta väestöön suhteutettu rikosepäilyjen määrä on kasvanut yhdenmukaisesti sekä suomalaistaustaisilla että ulkomaalaistaustaisilla nuorilla. Tiedot eivät viittaa siihen, että alaikäisten väkivaltarikollisuuden merkittävä kasvu selittyisi nimenomaan ulkomaalaistaustaisten nuorten rikollisuuden kasvulla. Heillä periytyvä pahoinvointi ja osattomuus on yleisempää kuin kantasuomalaisilla nuorilla. Maahanmuuttajataustaiset perheet ovat köyhempiä Suomessa kuin OECD-maissa keskimäärin. Vanhempien vaikeus kiinnittyä yhteiskuntaan ja työelämään esimerkiksi puutteellisen kielitaidon takia vaikeuttaa myös lasten kiinnittymistä.
OECD:n “Education at a Glance”-raportin mukaan Suomessa maahanmuuttajataustan yhteys PISAssa mitattuihin oppimistuloksiin on suurempi kuin sosioekonomisen taustan. OECD-maissa yleisestikin maahanmuuttajataustaisten PISA-tulokset ovat syntyperäisväestön tuloksia matalammat, mutta Suomessa ero on keskimääräistä suurempi. Suomessa maahanmuuttajataustasta tulevalla on keskimääräistä pienempi todennäköisyys päätyä lukioon tai suorittaa toisen asteen tutkinto.
Oikeuspsykologian dosentti Taina Laajasalo huomauttaa Helsingin Sanomien (6.11.) esseessä nuorten hyvinvoinnin kytkeytyvän laajasti yhteiskunnan yleistä hyvinvointia edistäviin tekijöihin: niin eriarvoistumisen, syrjäytymisen ja haitallisten lapsuudenajan kokemusten vähentämiseen kuin osallisuuteen, liikuntaan, taiteeseen ja kulttuuriinkin. Kenestä kasvaa rikollinen?
Miten nuorten väkivaltaisuutta ja jengiytymistä voi ehkäistä ja torjua?
Nuorten väkivaltaisen käytöksen ja rikollisuuden torjumisessa tärkeintä on ennaltaehkäisy. Toimivat ja kaikkien saatavailla olevat lasten, perheiden ja nuorten palvelut, kuten neuvola, varhaiskasvatus, koulut ja oppilaitokset sekä nuorisotyö ja järjestöjen toiminta ovat ennaltaehkäisyn vaikuttavinta ja kovinta ydintä.
Kansallisesti nuorten väkivaltaiseen käytöstä pyritään ehkäisemään useilla erilaisilla ohjelmilla, hankeilla tutkimuksella. Esimerkiksi kansallinen lapsistrategia ja sen toimeenpanosuunnitelma huomioivat lasten ja nuorten kokeman sekä tekevän väkivallan ehkäisyn. Oikeusministeriön Rikoksentorjuntaneuvostolla on käynnissä useitra eri hankkeita (esim. ROKKI, NURRI, ks Haikkola ym. 2019.). Sisäministeriö koordinoi ekstremismin ja väkivaltaisen radikalisoitumisen kansallista työtä.
Nuorisorikollisuuden ehkäiseminen vaatii monialaista yhteistyötä sekä varhaisia toimenpiteitä. Syrjäytymisvaara tunnistetaan yksilötasolla yleensä hyvin varhaisessa vaiheessa. Erityisessä rikollisuusriskissä ovat pojat, joilla on useampi kuin yksi riskitekijä. Varhaisessa vaiheessa aloitettu pitkäkestoinen tukitoiminta on kustannustehokasta rikollisuuden, lastensuojelutoimenpiteiden ja terveydenhuollon näkökulmasta. Yleisesti on tärkeää, että syrjäytymisvaarassa oleville lapsille ja nuorille on olemassa erityisiä palveluja, kuten etsivän nuorisotyön palveluja tai verkostotoimijoiden huoli-ilmoituksiin perustuvia verkostoyhteistyöpalveluja. Toimeenpanevan viranomaisen pitäisi olla selkeästi paikallinen, sillä katurikollisuus on usein paikallista. Kuntien nuorisotyölle tulee kohdentaa lisää resurssia ja valtaa koordinoida toimintaa. Lisäksi kaduille jalkautuvaa ja nuoria kohtaavaa nuorisotyötä tulee lisätä merkittävästi.
Yhdenvertainen, tasa-arvoinen, laadukas ja tutkittuun tietoon perustuva koulutus, työmahdollisuudet sekä niihin liittyvät tulevaisuuden näköalat ovat tärkeitä syrjäytymisen, radikalisaation ja rikollisuuden ehkäisyssä nuorten miesten keskuudessa. Demokratiakasvatuksella vahvistetaan nuorten sitoutumista yhteiskunnan pelisääntöihin. Kouluväkivallan ja -kiusaamisen vastaiseen työhön kouluissa ja oppilaitoksissa tulee panostaa. Mielenterveyttä ja sosiaalisia taitoja tulee edistää esimerkiksi vahvistamalla tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettamista. Myös sukupuolisensitiivisen kasvatus ja opetus on tärkeää, jotta radikalisoitumisen sukupuolittuneisiin ilmiöihin voitaisiin vastata paremmin.
Oikeus harrastamiseen tulee turvata kaikista sosioekonomisista taustoista tuleville nuorille. Harrastusten kautta lisätään voimaannuttavia ryhmään kuulumisen kokemuksia, kasvatetaan sosiaalista pääomaa ja vahvistetaan itsetunnon kehittymistä. Harrastusjärjestöt Suomen Nuorisoseurat, Suomen Partiolaiset ja Suomen 4H-liitto julkaisivat oman kannanottonsa nuorten harrastamisen hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä lisäävistä vaikutuksista. Järjestöt toivovat päättäjien tunnistavan harrastusten ja aktiivisen kansalaisyhteiskunnan pahoinvointia ja syrjäytymistä ennaltaehkäisevän roolin keskusteluissa nuorten hyvinvoinnista.
Nuoret tulee myös nähdä osana ratkaisua, ja heidät tulee ottaa mukaan keskusteluihin nuorisorikollisuuden ja väkivallan ehkäisyssä.
Mitä Suomessa tehdään jo nyt nuorten väkivaltaisuuden ja jengiytymisen ehkäisemiseksi?
Valtioneuvoston hyväksymän ”Väkivallaton lapsuus”- suunnitelman toimeenpanoa seuraa ja arvioi poikkihallinnollinen THL:n pääjohtajan nimeämä ohjausryhmä, jossa on edustajia neljästä ministeriöstä ja 28 muusta organisaatiosta. Ohjausryhmällä on myös alatyöryhmä alaikäisten katuväkivaltailmiöön liittyen. Mukana on useita ministeriötä sekä asiantuntijatahoja ja järjestöjä. Suunnitelman väliarviointi julkaistaan kevättalvella 2023. Alatyöryhmä jatkaa toimintaansa tulevina vuosinakin, kuten myös vastaavantyyppinen lapsiin kohdistuvan väkivallan tietopohjatyöryhmä.
Ankkuritoiminta kohdistuu varhaisessa vaiheessa nuorten hyvinvoinnin edistämiseen ja rikosten ennalta ehkäisemiseen. Ankkuritoimintaa toteutetaan moniammatillisessa tiimissä, johon kuuluvat asiantuntijat poliisista, sosiaalitoimesta, terveystoimesta sekä nuorisotoimesta. Tiimi tapaa nuoren ja hänen perheensä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta nuorta voidaan tukea ja tarvittaessa ohjata avun tai tuen piiriin.
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen mukaan rangaistusten pelotevaikutus ei vähennä rikollisuutta. Pekkarisen mukaan yli 15-vuotiaiden kohdalla pitäisi sen sijaan käyttää paljon nykyistä enemmän olemassa olevaa nuorisorangaistusta, joka voidaan tuomita sakon tai ehdollisen vankeusrangaistuksen sijaan.
Suomen ensimmäinen nuoret, rauha ja turvallisuus -toimintaohjelma sisältää tietoa ja ratkaisuja nuorten syrjäytymisen, rikollisuuden ja radikalisoitumisen ehkäisyyn sekä takaisin yhteiskuntaan integroitumiseen. Keskeisenä periaatteena on nuorten osallistuminen heitä koskevien toimenpiteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. Toimintaohjelman vastuutahojen (pääasiassa eri ministeriöt) tulee toteuttaa ohjelmassa luvatut toimet.
Koneen säätiön rahoittama Palvelujen pirunpolskasta nuorten nuotteihin -tutkimushanke (2021–2024) tutkii rikoksilla oireilevien nuorten palvelujen nykyistä tilaa. Hanke etsii ratkaisuja siihen, miten palvelurakenteita voidaan kehittää vastaamaan paremmin nuorten tarpeita.
Lisäksi THL:n koordinoima Barnahus-työ (barnahus.fi) pyrkii tehostamaan lapsiin kohdistuvien väkivaltaepäilyjen selvitysprosesseja sekä väkivaltaa kokeneiden lasten tukea ja hoitoa.
Järjestöistä nuoria kohtaavat mm. Aseman Lapset ry ja Helsinki Mission koordinoima Aggredityö.
YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen (SopS 59-60/1991) toimeenpanoa valvova komitea on antanut yleiskommentit vuonna 2011. Niissä jossa nostetaan esiin lasten suojelu kaikenlaiselta väkivallalta.
Hallitus esitti vuoden ensimmäisessä lisätalousarviossaan 19 miljoonan euron lisärahoituksen nuorisorikollisuuden ehkäisyyn ja torjuntaan.
Jengiytymisen kitkemiseen ohjattiin eri hallinnonaloille, erityisesti sisä-, oikeus- sekä opetus- ja kulttuuriministeriöiden alle meneviin toimintoihin varoja. Tällä edistetään moniammatillista, nuorten hyvinvointia tukevaa ja rikoksia ennaltaehkäisevää Ankkuritoimintaa, sekä vahvistetaan nuorisotyössä ja oppilaitoksissa tehtävää väkivaltaista käytöstä ehkäisevää työtä. Nuorisotyön osuus lisärahoituksesta on kokonaisuudessaan 5,5 miljoonaa euroa. Lisätalousarvion hallinnonalakohtaiseen jakautumiseen voi tutustua tarkemmin täältä.
