Aseellisia hyökkäyksiä, humanitaarisia kriisejä ja sotia käsittelevät uutiset sekä sosiaalisen median sisällöt tuovat ihmisten hädän osaksi monen arkipäivää. Miten näitä synkkiä aiheita voi käsitellä nuorten kanssa?
Huoli ja ahdistus turvallisuudesta ja tulevaisuudesta nousee ajoittain varmasti meidän kaikkien mieleen uutisia ja sosiaalisen median syötteitä selatessa. Myös polarisoitunut keskustelukulttuuri voi herättää ristiriitaisia ja vaikeita tunteita. Tärkeintä on, ettei nuori jää hankalien tunteiden kanssa yksin. Keskustelu helpottaa käsittelemään asiaa, joten sille on tärkeää järjestää tilaa ja aikaa.
Keskustellessa sodista ja konflikteista nuoren kanssa on nämä asiat pidettävä mielessä:
- Pyri luomaan turvallinen, kiireetön ja luottamuksellinen keskusteluilmapiiri.
- Mieltä järkyttävät teemat vaativat ikätasoista aiheen käsittelyä. On hyvä käyttää nuorelle tuttuja sanoja sekä selittää auki hankalampia termejä, joita käytät keskustelussa.
- Keskustelutarpeen määrä ja tahti ovat yksilöllisiä. Osa nuorista tarvitsee rauhoittelua, osa tietoa, osa lohtua ja osalla ei ole kapasiteettia vastaanottaa sotaan liittyvää informaatiota esimerkiksi omien mieltä painavien asioiden takia. Kuulostele ja kysy, mikä helpottaisi nuoren oloa.
- Humanitaaristen kriisien ja sodan käsittely voi olla erityisen traumaattista niille nuorille, joilla on läheisiä sota-alueilla tai omakohtaista kokemusta sodasta. Huomioi siis nuoren tausta, kun keskustelet aiheesta.
- Puhu toisia ihmisiä kunnioittavasti ja puutu mahdolliseen syrjivään puheeseen matalalla kynnyksellä, kuitenkaan nuoren huolta tai ahdistusta vähättelemättä.
- Omien tunteiden hallinta kuuluu turvallisen aikuisen rooliin. Maailman tilanteeseen voi liittyä paljon tunnelatautuneita mielipiteitä, mutta ne eivät saa vaikuttaa siihen, miten nuoren ahdistus, muut hankalat tunteet tai heränneet kysymykset tulevat vastaanotetuiksi.
- Nuorelle on hyvä antaa tietoa myös muista tukipalveluista, joihin hän voi ottaa yhteyttä, jos asia jää mietityttämään tai ahdistamaan. Sopivia tukipalveluita voivat olla esimerkiksi Sekasin-chat, MLL:n lasten ja nuorten chat tai puhelin tai Mieli ry:n kriisipuhelin.
Nuoren tarpeiden lisäksi myös omat tarpeet ja rajat tulee huomioida, kun käsitellään ahdistavia ja traumatisoivia teemoja. Kohtaavaa työtä tehdessäkään kaikessa ei tarvitse olla valmis asiantuntija – konsultoi siis työyhteisöä, esihenkilöä tai muita ammattilaisia, jos kaipaat apua keskustelutilanteisiin. Vaikeita keskusteluja on myös hyvä purkaa työyhteisössä lähtökohtaisesti aina, jotta ne eivät jää painamaan omaa mieltä.
Listan lähteenä on käytetty Mannerheimin Lastensuojeluliiton Miten puhua lapsen ja nuoren kanssa sodasta -ohjeistusta.
