Eduskunnan sivistysvaliokunnan kuuleminen 11.3.2008
Toimenpiteet nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi
Allianssi ry kiittää mahdollisuudesta olla sivistysvaliokunnan kuultavana. Nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä tarvitaan panostuksia ennaltaehkäisevään toimintaan sekä kohdennettuja toimenpiteitä. Nuorten elinoloja kuvaavissa tilastoissa on selkeästi havaittavissa, että yhteiskunnalliset panostukset nuorten elinolojen parantamiseen ja nuorten kansalaistoiminnan edellytysten turvaamiseen ovat tuottaneet tulosta. Nuorisotyöttömyys on laskenut, mutta on silti yhä yli kaksinkertainen aikuisväestön työttömyyteen verrattuna. Nuorten asunnottomuus on vähentynyt, nuorten päihteiden käyttö on laskusuunnassa ja nuorten äänestysaktiivisuuden lasku on pysähtynyt.
Hyvien kehityskulkujen kääntöpuolena on havaittu polarisaation voimistumista nuorten keskuudessa. Nuorten enemmistön hyvinvointi on lisääntynyt, mutta vähemmistöllä (15-20 %) pahoinvointi lisääntyy. Vaikeat ongelmat kasaantuvat pienelle vähemmistölle (3-5 %), jonka ongelmat ovat hyvin vakavia. Allianssi pitää erittäin huolestuttavana, että lasten ja nuorten erityisen tuen tarve ja psyykkiset ongelmat sekä lastensuojelun piiriin tulevien lasten ja nuorten määrä ovat merkittävästi lisääntyneet. Muita polarisaatiosta ja syrjäytymisriskin kasvusta hälyttäviä merkkejä ovat mm.
– Lapsiköyhyys on lisääntynyt (ennen kaikkea yksinhuoltajaperheissä).
– Huostaanotot ovat lisääntyneet. Lastensuojelun kustannukset ovat kasvaneet kaksinkertaisiksi vuodesta 2000.
– Vuonna 2005 pääkaupunkiseudulla elävistä nuorista 40 % oli jossain vaiheessa vuotta sosiaaliavustuksen piirissä. Tämä ei kerro vain työvoimatoimenpiteiden ulkopuolisuudesta vaan myös pätkätöillä elävien todellisuudesta.
– joka vuosi 300 nuorta ei saa peruskoulun päättötodistusta
Pelkillä tilastoluvuilla on kuitenkin vaikea määrittää, kuin moni nuori todella on tai kokee olevansa syrjäytynyt tai syrjäytymisvaarassa. Nuorisotyössä puhutaan ”mitä se mulle kuuluu mitä mä teen” -asenteesta, joka kuvaa nuoren kokemusta ulkopuolisuudesta omassa elämässään. Syrjäytymisen ehkäisyssä onkin monelta osin kysymys tuon asenteen murtamisesta ja osallisuuden tunteen kasvattamisesta, omasta elämästä alkaen.
Syrjäytymisen yleisimpiä taustatekijöitä ovat kouluttautumattomuus, pitkäaikaistyöttömyys, pitkäaikainen toimeentuloasiakkuus, mielenterveysongelmat ja päihdeongelmat. Perheissä olevat em. ongelmat periytyvät herkästi lapsiin ja nuoriin.
Erityisesti on kiinnitettävä huomioita nuorisotyöttömyyden kovaan ytimeen – nuoriin, jotka eivät ole päättäneet peruskoulun jälkeistä toisen asteen koulutusta. Heidän työmarkkina-asemansa on kaikkein epävarmin. Heihin kuuluu noin joka kuudes suomalaisista nuorista.
EU-tasolla nuorisotyöttömyyteen toimiviksi keinoiksi on suositeltu nuorten työpajoja, oppisopimusjärjestelyjä ja yrittäjyyskasvatusta sekä suurempaa työmarkkinoiden joustoturvaa. Toisen asteen koulutuksensa keskeyttäneille nuorille on myös järjestettävä erityistä tukea koulutuksen päättämiseksi. Allianssi haluaa muistuttaa, että työmarkkinoiden muuttuessa joustavammiksi on tärkeää taata myös työssäkäyvien nuorten asema. Joustavuus ei missään nimessä saa johtaa nuorille epäsuotuisiin työsopimuksiin, esimerkiksi nuorten palkka-aleen. Myös nuorten perheiden ja työelämän kohtaanto-ongelma vaatii pohdintaa.
Niin maahanmuuttajanuorten kuin romaninuortenkin elämänpolkujen tukemisessa tarvitaan positiivista erityiskohtelua, esimerkiksi peruskoulun suorittamisen tukemisessa. Lisäksi maahanmuuttajataustaisten nuorten tiedon saantia peruskoulun jälkeisistä opiskelumahdollisuuksista tulisi parantaa, suomalainen koulu- ja opiskelujärjestelmä on usein vieras sekä maahanmuuttajanuorille että heidän vanhemmilleen. Monikulttuuristen nuorten työllistymisen kohdalla tulisi huomio kiinnittää nuorten työelämävalmiuksien tukemisen lisäksi työnantajien asenteisiin sekä kannustaa työyhteisöjä monikulttuurisen ja yhdenvertaisen työyhteisöjen kehittämiseen. Yksi suurimpia esteitä maahanmuuttajanuorten osallistumiselle nuorisotoimintaan on muiden nuorten ja aikuisten asenteellisuus. Onkin erityisen tärkeää, että yhteiskunnassa otetaan yleiseksi periaatteeksi nollatoleranssi rasismia ja syrjintää kohtaan.
Nuoren itsenäistymisessä on tärkeää oma asunto. Nuorten asuminen on asetettavakin kiinteämmäksi osaksi nuorten kasvu- ja elinolojen kehittämistä. Kohtuuhintaisten pienvuokra-asuntojen tuotanto on turvattava ja nuorisoasuntojen tarjonnalla parannettava nuorten asemaa.
Syrjäytyneet ja syrjäytymisvaarassa olevat nuoret tarvitsevat kohdennettua ja yksilöllistä ohjausta. Keinot ja välineet ovat olemassa, kyse on panostuksesta ja poliittisesta tahdosta. Erilaisilla pilotti- ja kehittämishankkeille on onnistuttu testaamaan monia toimivia malleja, joilla ongelmia voidaan ehkäistä ja korjata. Pitkäjänteistä työtä ei voi rakentaa projektien varaan, vaan perustyöhön on suunnattava riittävästi resursseja, jotta hyvät käytännöt voivat juurtua ja levitä. Nuoret tarvitsevat nuorisopolitiikkaa, jota tehdään valtiollisella ja kunnallisella tasolla. Hyvän pohjan tälle työlle antaa joulukuussa hyväksytty lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma. Jotta ohjelmat muuttuvat myös teoiksi, nuoret tarvitsevat päättäjiä, jotka välittävät nuorista ja haluavat parantaa nuorten asemaa.
Yksilöiden ja yhteiskunnan kannalta on tietenkin parasta, jos syrjäytymistä voidaan jo ennalta ehkäistä. Jälkikäteen korjaaminen on kallista ja erityisen kallis lasku tulee silloin, jos syrjäytymiskierrettä ei saada katkaistuksi. On laskettu, että yhden nuorena syrjäytyvän henkilön yhteiskunnalle aiheuttamat kustannukset ovat hänen elinkaarensa aikana 1,2 miljoonaa euroa. Kunnissa ja järjestöissä tehtävä nuorisotyö on monimuotoista ja tehokasta ongelmien ennaltaehkäisyä. Nuorisotyön kautta nuoret keräävät elämässä menestymiseen välttämätöntä sosiaalista pääomaa.
Uuden nuorisolain mukaan kuntien on järjestettävä nuorten kuuleminen heitä koskevissa päätöksissä. On havaittu, että niissä kunnissa joissa nuoret on otettu tosissaan mukaan päätöksentekoon nuoriso vaikuttaa ja äänestää aktiivisemmin. Näissä kunnissa nuoret myös voivat paremmin. Kuntien on syytä tosissaan panostaa nuorten kuulemiseen.
Helsingissä 11.3.2008
Hannu Kareinen
Kehittämispäällikkö
Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry