Kysyimme ennen NUORI2019-tapahtumaa nuorisoalan toimijoilta heidän hyvinvoinnistaan. Kyselytuloksia käytettiin Stressi, burnout ja yliempatia – nuorisoalan ammattitaudit ja niistä selviytyminen -keskustelun pohjana NUORI2019-tapahtumassa. Koska koemme aiheen runsasta keskustelua herättäneen ohjelman jälkeenkin ajankohtaiseksi, julkaisemme nyt kyselyyn vastanneiden tuloksia!
Kaiken kaikkiaan nuorisoalan hyvinvointikyselyyn vastasi 177 toimijaa, joista 92 % tekee nuorisotyötä työkseen. Vastaajien ikähaarukka oli huikeasti 22-62-vuotiaat, joista suurin osa oli toiminut nuorisoalalla 5-10 vuotta. Kyselyyn vastanneista 48 % oli kunnallisesta nuorisotyöstä, 24 % järjestöistä, 22 % kirkon nuorisotyöstä ja loput 6 % muista organisaatioista, kuten oppilaitoksista. Kyselyn avovastauksista ilmenee, että monille kyselyyn vastanneille aihe oli ajankohtainen, mikä on osaltaan varmasti vaikuttanut tuloksiin.
”Millaisia esikuvia olemme nuorille aivan rikkinäisinä?”
Hyvinvointikyselyssä kartoitettiin, minkälaisista ongelmista toimijat ovat kärsineet työssään tai vapaaehtoistyössään koko nuorisoalalla toimimisen aikana. Kaiken kaikkiaan jopa 83 % kyselyyn vastanneista oli kokenut epänormaalia stressiä. Seuraavaksi yleisimmät ongelmat olivat uupumus (63 %) ja ahdistus (45 %). Lisäksi vastanneista 14 %:lle on diagnosoitu masennus ja 8 % kokee heidän päihteiden käyttönsä lisääntyneen työnsä/vapaaehtoistyönsä myötä. Muita esiin nousseita ongelmia olivat mm. ylipaino, yliempatia, kyynisyys ja univaikeudet.
Lähes kolmasosa vastaajista on viimeisen kahden vuoden aikana ollut sairaslomalla työstä aiheutuneiden jaksamiseen liittyvien ongelmien takia. Lisäksi 14,8 % vastaajista kokee, ettei ole saanut apua jaksamiseensa. Erityisen huolestuttavaa on, että 66,9 % kokee, ettei omassa organisaatiossa kiinnitetä tarpeeksi huomiota työntekijöiden ja vapaaehtoisten hyvinvointiin.
Kyselyn avovastausten mukaan suurin osa on nimenomaan saanut keskusteluapua ja ymmärrystä omiin jaksamishuoliinsa. Vastauksissa annetaan myös paljon painoarvoa hyvälle ja tukevalle työyhteisölle, jonka kanssa huolia voi jakaa rohkeasti ja saada tsemppausta vaikeissa tilanteissa. Lisäksi konkreettiseksi avuksi on nähty asioiden priorisoimisessa auttaminen niin työkavereiden, esihenkilön kuin läheisten toimesta.
“Nuorisotyö on c-luokkaa, siitä on helppo leikata, kun kaupunginjohtaja haluaa palkankorotuksen.”
Useat toimijat ovat avovastauksissa kokeeneet tarvitsevansa tuekseen parempaa johtajuutta ja esihenkilön toimenpiteitä työtilanteen parantamiseksi, kuten työnkuvan selkeyttämistä ja selkärankaa puuttua vaikeisiin tilanteisiin työyhteisössä. Huono suhde esihenkilön kanssa ja esimerkiksi työpaikkakiusaamiseen puuttumattomuus on vaikuttanut negatiivisesti työssä jaksamiseen. Myös tarve työnohjaukselle ja työterveyden paremmalle saatavuudelle nousee esiin avovastauksissa.
Kysyttäessä jaksamista heikentäneitä asioita, työn määrä, henkilöresurssit, puutteellinen perehdytys, byrokratian lisääntyminen ja huono työilmapiiri korostuvat vastauksissa. Lisäksi nuorisoalan toimijat ovat huolissaan rahoitukseen liittyvistä asioista: pätkätyöt ja riittämätön rahoitus toiminnalle heijastuvat ikävällä tavalla työhyvinvointiin. Nuorisoalan toimijoilla on myös huoli siitä, miten yhteiskunnassa heidät nähdään, sillä he eivät koe tulevansa arvostetuiksi kauniiden juhlapuheiden ulkopuolella. Hyvää palautetta kaivattaisiin oman toiminnan tukemiseen ja sen tärkeäksi kokemiseen myös muulloinkin – myös esihenkilöltä ja lähimmiltä työkavereilta.
“Pitää olla kahdenlaisia ystäviä. Ensin niitä, jotka tuntee ja tietää, mitä tämä työ on, ja toisaalta niitä, joilla ei ole mitään hajua siitä, mitä nuorisotyö käytännössä on.”
Kaiken kaikkiaan ne, jotka apua jaksamiseensa ovat saaneet (85,2 %), ovat saaneet sitä niin lähipiiriltään (60 %), työkavereilta (74 %), esihenkilöltä/johdolta (49 %) ja työterveydestä (38 %). Lisäksi apua on saatu muilta mielenterveyden ammattilaisilta (15 %) ja työnohjaajalta (12 %), joiden lisäksi harrastukset, muiden organisaatioiden kollegat ja koulutukset ovat toimineet työn ja jaksamisen tukena.
Avovastauksissa korostuu työn sydämellä tekeminen ja nuorisoalasta puhutaan helposti kutsumustyönä. Erityisesti kokemus työn merkityksellisyydestä (80 %) on edistänyt jaksamista kuluneen vuoden aikana. Lisäksi vastauksissa korostuu edistävänä tekijänä työkavereiden tuki (75 %) ja itsensä johtamisen taidot (73 %). Jaksamista on edistänyt myös esihenkilön tuki (44 %), työhyvinvoinnin edistäminen työyhteisössä (23 %) ja työterveyden tuki (21 %). Kyselyyn vastanneista yli puolet (52,5 %) kokee kuitenkin työnsä/vapaaehtoistyönsä ottavan ja antavan tasapuolisesti, vaikka myös reilu viidesosa kokee sen ottavan enemmän kuin antavan (22 %).
Nuorisoalan toimijat kokevat vastausten perusteella työn ja vapaa-ajan erottamisen erityisen tärkeäksi, mutta omalta osaltaan samalla hankalaksi. Toimintaympäristön jatkuva muuttuminen ja jatkuva kiire korostuvat vastauksissa, eikä moni koe työn vaatimusten ja palkan kohtaavan. Huolestuneita ollaan myös siitä, että työstä joudutaan usein luopumaan, sillä perheen ja nuorisotyön tekemisen yhteensovittaminen on haastavaa. Vastaajista osa kokee, että pienillä teoilla pääsisi jo parempaan suuntaan: ennaltaehkäisevää työnohjausta kriisitilanteiden sijaan, asioiden purkamista rauhassa ja ratkaisukeskeisiä menetelmät käyttöön arkeen.