Juuri ennen koronapandemiaa vuonna 2019 julkaistu EU kids online -tutkimus kertoi karua kieltä suomalaisen keskustelukulttuurin tilasta: lähes puolet suomalaisista lapsista ja nuorista olivat kohdanneet vihapuhetta verkossa. Mutta mistä vihapuhe kumpuaa?
Kysymykseen on varmasti monia vastauksia. Yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta, syrjäytymisestä, toiseuden pelosta ja niin edelleen.
Tutkimuksen vastaava tutkija, Tampereen Mediakasvatuksen professori Sirkku Kotilaisen mukaan osasyy lepää kuitenkin somealgoritmien harteilla.
”Algoritmit pyrkivät homogeeniseen tietoon seuraamalla julkaisijan ikää, sukupuolta, etnisyyttä, asemaa ja niin edelleen. Tämän pohjalta algoritmi luokittelee juuri sinulle tarjottua näkökulmaa, jota se pyrkii vahvistamaan. Tämä rakentaa juuri niitä kuplia, joissa vihapuhe tai väärä informaatio voi syntyä”, Kotilainen toteaa.
Yhteiskunnallisista kuplista ja niiden puhkomisesta ollaankin lähivuosia puhuttu paljon. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin valitettavasti jäänyt niiden keinojen kartoittaminen, joilla vihapuheen kohteita voidaan tukea ja suojella.
Lasten ja nuorten kohdalla haaste on suurempi, sillä heidän tukiverkkonsa on Kotilaisen mukaan usein aikuisia kapeampi.
”Nuorille verkossa tapahtuva häirintä on isompi haaste, olkoon se sitten kiusaamista tai vihapuhetta. Heillä ei ole takana työelämän instituutioita, jotka voisivat ottaa koppia ja tukea vihapuheen kohteeksi joutunutta vaikuttajaa. Nuoret jäävät yksin sen kanssa”, tutkija pohtii.
Näin tosiaan on.
Rakentavamman keskustelukulttuurin ja nuorten vaikuttamismahdollisuuksien edistämiseen pyrkivän Allianssin Vaikuttamisrauha-hankkeen projektikoordinaattori Sera Savolainen pitää ensiarvoisen tärkeänä, ettei kukaan jäisi painimaan vihapuheen kanssa yksin.
”Tärkeintä on, ettei jää yksin eikä hiljene. Vihapuheen kohteen ei tarvitse koskaan hävetä, koska se ei ole kenenkään oma syy. Se on aina tekijän vastuulla”, Savolainen vetoaa.
Hän haluaa myös korostaa, ettei vihapuhe kohdistu tasapuolisesti kaikkiin.
”Tilastoissakin on todistettu että nuoret ja vähemmistöihin kuuluvat vaikuttajat ovat kaikista alttiimpia vihapuheelle.”
Vihapuheen kohteen ei tarvitse koskaan hävetä, koska se ei ole kenenkään oma syy. Se on aina tekijän vastuulla.
Sera Savolainen
Ratkaisuja, ratkaisuja
Palataan vielä niihin keinoihin, joilla ongelmiin voi puuttua. Kouluissa ja nuorisotyön parissa työskennellyt Kotilainen vetoaa koulutukseen. Vaikka hänen mukaansa Suomella onkin Euroopaan mallimaan maine mediakasvatuksen kentällä, savottaa riittää.
”Kriittiset medialukutaidot ovat yhä enemmän sitä, että kouluissakin pitäisi jotenkin ottaa koppia yhteistyössä tietotekniikan opetuksen kanssa siitä kriittisestä ymmärryksestä, että miten algoritmit oikeastaan toimivat.”
Tutkija peräänkuuluttaa koulutusuudistuksia, jotka valmistaisivat nuoria paremmin nyky-yhteiskunnan haasteisiin.
”Aika paljon kouluopetuksessakin ollaan kiinni vielä siinä, että äidinkielessä tai kuvataiteessa analysoidaan kuvia ja viestejä perinteisin tavoin. Sen sijaan pitäisi mennä enemmän informaatioteknologian suuntaan ja viedä kriittistä digilukutaitoa tieto- ja viestintätekniikan puolelle”, Kotilainen toteaa.
Allianssin Vaikuttamisrauha hanketta tutkija pitää “aivan mahtavana”. Kenties vastaavanlaiset hankkeet, projektit ja kampanjat ovatkin yksi osa kokonaisratkaisua, jota tulisi etsiä koko yhteiskunnan voimin.
”Kun koulut ja yhteiskunta kannustavat ja haluavat, että nuoret vaikuttavat ja se tapa tällä hetkellä on olla sosiaalisessa mediassa, niin tämä on ratkaisematon yhtälö: miten näitä nuoria pitäisi tukea”, Kotilainen kiteyttää.
Artikkelin kirjoitti Allianssin tutkiva somettaja Jaakko Oleander-Turja
