Alakoulusta asti olen kokenut olevani varsin vahvatahtoinen, jääräpäinen ja etenkin mielipiteitä täynnä oleva lapsi ja nuori. Alakoulussa yritin lähinnä vaikuttaa siihen, mikä on luokkaretkemme määränpää. Yläkoulussa kyseenalaistin sitä, miksi emme olisi saanut vaihtaa evankelisluterilaisesta uskonnon opetuksesta elämänkatsomustietoon. Lukiossa taas väittelin opettajan kanssa kannabiksen dekriminalisoinnista ja yritin vaikuttaa ikätovereideni mielipiteisiin sukupuolten tasa-arvosta äidinkielen tunnilla. Minussa on aina ollut sisälläni polte vaikuttaa ympäristööni, muttei se ollut päässyt roihahtamaan kunnolla eloon ennen kuin minulle kerrottiin vaikuttamisen saloista eri nuorisojärjestöissä.
Tiedän, etten ole ainoa nuori, joka on kiinnostunut oman äänensä tuomisesta esiin. Itse asiassa koen, että rohkeita nuoria vaikuttajia olisi paljon enemmän, jos heille vain annettaisiin mahdollisuus oppia vaikuttamisesta.
Totta kai tiedämme, että kouluissa on olemassa oppilaskunnat ja opiskelijakuntien hallitukset. Kuten Matleena Kosonen kirjoittaa Opinkirjon blogissa, vuonna 2014 muutetussa perusopetuslaissa todetaan, että kaikissa peruskouluissa on oppilaskunta, ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa sana osallisuus mainitaan noin sata kertaa. Kososen mukaan osallisuutta ei kuitenkaan tosiasiassa ilmene niin paljon, mitä on toivottu. Koulujen hierarkia on niin kiveen hakattu, etteivät aikuiset osaa kyseenalaistaa sitä, eivätkä lapset ja nuoret osaa vaatia enempää. Kososen mukaan on harmistuttavaa, että nuoret ottavat yhteiskunnan vastaan sellaisena kuin se on, eivätkä tajua sen olevan muokattavissa.
Miten voisimme vaikuttaa, jos emme tiedä miten osallistua?
Mielestäni Kosonen on juuri asian ytimessä. Ehkäpä syy siihen, miksi en ole ennen osallistunut vaikuttamiseen laajemmin, on se, että olen kokenut yhteiskuntamme olevan jo täydellinen. Olen ajatellut, että asioita päättävät keski-ikäiset miehet eduskuntasalissa, jonne nuoren äänellä ei ole mitään asiaa.
Se ei kuitenkaan ole totta. Nuoret voivat vaikuttaa jo pienillä teoilla, kuten valitsemalla omat kulutuskohteet. Entä mennäkö kouluun kävellen, autolla vai bussilla? Ostaisiko paikallisia tuotteita vai halpaa tavaraa Kiinasta? Mahdollisuuksia vaikuttaa yksityisesti on monia. Nuoret voivat myös vaikuttaa mielenosoituksilla, mielipidekirjoituksilla ja sosiaalisen median kautta. Kaikki nämä keinot kehittää ympäristöään ovat mahdollisia, jos vain aikuiset tajuaisivat opettaa nuoremmalle sukupolvelle niistä. Aikuisille ympäröivä yhteiskunta on tuttu ja läheinen, lapsille uusi ja sumuinen. On vaikeaa vaikuttaa, jos ei tiedä miten vaikuttaa.
Aikuisille ympäröivä yhteiskunta on tuttu ja läheinen, lapsille uusi ja sumuinen. On vaikea vaikuttaa, jos ei tiedä miten vaikuttaa.
Pihla Niemi, lukiolainen
Välillä on helppoa unohtaa, että nuorissa on meidän kaikkien tulevaisuus. Lisäksi nuoret ovat parhaimpia oman ikäluokkansa asiantuntijoita. Aikuiset eivät tiedä, mitä lapsien ja nuorten ajatuksissa liikkuu. Ihmisen kehityksenkin kannalta on tärkeää, että nuoret tuntevat itsensä kuulluiksi. On olennaista, että nuoret saavat kuulla toisilta nuorilta heidän ajatuksistaan, ja oppia maailmasta sitä kautta lisää.
Kaikista tärkeintä on, että lapset ja nuoret ovat keskenään tasa-arvoisia. Muusikko Paula Vesala on kertonut kokemuksestaan tasa-arvosta koulussa: Yläasteella Vesala haki rajojaan häiriköimällä ja joutui toistuvasti opettajien puhutteluihin. Niissä annettiin ymmärtää, ettei hän voi käyttäytyä yhtä huonosti kuin pojat, koska on tyttö.
Jokaisella nuorella koululaisella pitäisikin olla samat lähtökohdat, mahdollisuudet ja oikeus olla juuri sellainen kuin on, koska nimenomaan koulut opettavat nuorista vastuullisia aikuisia. Nuorista vaikuttajista tulee huomisen päättäjiä.
Aikuinen: kannusta ja ohjaa nuoria osallisuuteen
Monet nuoret kokevat itsensä uupuneiksi ja loppuun palaneiksi. Nuoret tarvitsevat rohkaisua ja inspiraatiota vaikuttamiseen. Nuorissa on loppujen lopuksi paljon potentiaalia, ja se näkyy vahvasti sosiaalisessa mediassa. Sosiaalisesta mediasta on tullut erittäin arvokas vaikuttamiskeino nuorille, mutta siellä vaikuttavat myös vanhemmat poliitikot ja muut esikuvat. Nämä esikuvat innoittavat nuoria olemaan esillä ja kertomaan mielipiteitänsä. On hienoa ja merkityksellistä, että sosiaalisesta mediasta on tullut kanava, jossa nuorten on mahdollisuus saada aikaan muutosta.
Toivon, että tulevaisuudessa perusopetuslain mukaisesti määrätty osallisuus kouluissa toimii entistä paremmin. Osallisuus kasvattaa nuorta yhteiskunnallisin merkityksin. Yhteiskuntamme tarvitsee rohkeita kansalaisia, joilla on mielipiteitä. Yhteiskuntaa pitää viedä aina eteenpäin, ja juuri nuorilta syntyvät uusimmat ratkaisut pulmiimme.
Kenties olisin itsekin hieman nuorempana lähtenyt rohkeammin ilmaisemaan itseäni ja vaikuttamaan, jos vain joku olisi minua rohkaissut ja valistanut. Maailmaan mahtuu sekaan vielä monta Greta Thunbergin ja Malala Yousafzain kaltaista rohkeaa nuorta. Antakaamme siis nuorille mahdollisuuksia ilmaista tuntemuksiaan.
Pihla Niemi
Kirjoittaja on lukiolainen ja Salon nuorisovaltuuston jäsen, joka on aktiivinen myös oman opiskelijakuntansa ja Euroopan nuorten parlamentin toiminnassa.
