Ulkoasiainministeriö
Ihmisoikeustuomioistuin- ja sopimusasioiden yksikkö
Viite: Lausuntopyyntö 21.1.2014 (HEL7M0591-1))
Allianssin lausunto: YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista ja sen valinnainen pöytäkirja; lausunto ratifiointityöryhmän mietinnöstä
Lausunnon keskeinen sisältö
• Allianssi on ilahtunut vammaissopimuksen ratifioinnin etenemisestä.
• Oikeuksien loukkaamistapauksessa rahallisesta hyvityksestä on oltava kansalliset säännökset tai ohjeet.
• Vammaisjärjestöt on tosiasiallisesti osallistettava aktiivisesti kaikkeen sellaiseen päätöksentekoon, joka koskee vammaisia. Vammaisten lapset edustus tulee huomioida heitä koskevissa asioissa.
• Allianssi ei kannata kohtuullisten mukautusten arvioinnin olevan aina tuomioistuimen ratkaistavissa.
• Oikeussuojakeinojen on oltava saavutettavia ja lapsiystävällisiä.
• Suomen koulutusjärjestelmässä tulee huomioida sopimuksen vaatima inkluusioperiaate paremmin. Lisäksi tulee huomioida paremmin jokaisen vammaisen nuoren uratoiveet ja vahvuudet.
• Tarvitaan myös suoraa vammaisten lasten kuulemista vammais- ja lapsijärjestöjen kuulemisen lisäksi.
• Hankintalakiin pitää kirjata velvoittavana ihmisoikeuksien noudattaminen ja ihmisoikeusvaikutusten huomioonottaminen.
• Vammaisten lasten ja nuorten oikeus yhdenvertaiseen osallisuuteen koskee vapaa-aikaa, mutta myös poliittisia oikeuksia. Näiden oikeuksine toteutumien vaatii välillä positiivista erityiskohtelua.
• Oikeus itsenäiseen elämään koskee myös vammaisia nuoria, joille tulee tarjota realistisia mahdollisuuksia itsenäiseen asumiseen.
Yleistä
Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry (Allianssi) kiittää mahdollisuudesta lausua ratifiointityöryhmän mietinnöstä, ja on ilahtunut siitä, että työryhmä on saanut työnsä valmiiksi ja vammaissopimuksen ratifiointi etenee. Sopimus luo vankan pohjan vammaisten henkilöiden kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien sekä taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien edistämiselle. Sopimuksen ratifiointi tämän hallituskauden aikana hallitusohjelman mukaisesti on ehdottoman tärkeää vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisen kannalta. Lisäpöytäkirjan yksilövalitusmenettely vahvistaa yksittäisten vammaisten oikeuksia merkittävästi.
Allianssi muistuttaa, että yleissopimuksen vanavedessä myös yhdenvertaisuuslain uudistuksen voimaansaattaminen on välttämätöntä, sillä nykyisellään laki käsittelee eri syrjintäperusteita eriarvoisella tavalla. Ehdotus uudeksi yhdenvertaisuuslaiksi vahvistaa yhdenvertaisuuden suojaa kattamalla laajemmin eri syrjintäperusteet ja soveltumalla yhdenmukaisemmin kaikkiin elämänalueisiin kuin voimassa oleva laki. On erittäin tärkeää, että valmisteilla oleva yhdenvertaisuuslain uudistus etenee lainsäädännöksi.
Mietinnön kohdassa 4.3 arvioidaan yleissopimuksen ratifioinnin aiheuttamia taloudellisia vaikutuksia. Yleissopimus tai valinnainen pöytäkirja ei sisällä suoraan määräyksiä mahdollisesta rahallisesta hyvityksestä oikeuksien loukkaamistapauksessa. Komitea antaa valituksesta näkökantansa ja sekä mahdolliset suosituksensa. Kuten mietinnössä todetaan, on mahdollista, että vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea suosittelee rahallisen hyvityksen maksamista henkilölle, jonka ihmisoikeuksia on loukattu. Allianssin näkemyksen mukaan tällaisesta rahallisesta hyvityksestä on oltava kansalliset säännökset tai ohjeet.
Vaikutuksia viranomaisten toimintaan arvioidaan kohdassa 4.4. Allianssi pyytää kiinnittämään huomiota siihen, että vammaissopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukainen osallistamisvelvoite on todellinen ja konkreettinen: Vammaisjärjestöt on osallistettava aktiivisesti kaikkeen sellaiseen päätöksentekoon, joka koskee vammaisia. Pelkkä järjestöjen kuuleminen ei riitä, vaan vammaisjärjestöjen on oltava edustettuina varsinaisessa päätöksenteossa neuvottelukumppaneina. Kuten mietinnössä todetaan, vammaiset lapset tulee osallistaa päätöksentekoprosesseihin heitä edustavien järjestöjen kautta. Allianssi tähdentää vammaisten lasten osallistamisen olevan velvoite, jota täytyy noudattaa, ja johon on kehitettävä jatkuvasti uusia, vaikuttavia menetelmiä.
Kohtuullisten mukautusten arvioiminen
Vammaissopimuksen mukaan kohtuullisella mukauttamisella tarkoitetaan yksittäistapauksessa toteutettavia tarpeellisia ja asianmukaisia muutoksia ja järjestelyjä, joilla ei aiheuteta suhteetonta tai kohtuutonta rasitetta. Kohtuulliset mukautukset edistävät vammaisten henkilöiden mahdollisuutta yhdenvertaisesti asioida viranomaisten kanssa sekä mahdollisuutta saada koulutusta, työtä ja yleisesti saatavilla olevia palveluja. Kohtuullisten mukautusten laiminlyönti määritellään yleissopimuksessa syrjinnäksi, mikä parantaa yksilön oikeusturvaa.
Sopimuksen soveltamisessa mukautusten kohtuullisuus tulee tarvittaessa arvioitavaksi. Tämän osalta työryhmä toteaa, että mukautusten kohtuullisuuden arvioiminen on viime kädessä tuomioistuinten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten tehtävä. Allianssin kannan mukaan ei ole vammaisten henkilöiden eikä yhteiskunnan etujen mukaista, että kohtuullisia mukautuksia koskevat asiat olisi aina annettava tuomioistuimen ratkaistaviksi.
Allianssi ehdottaa, että mukautusten kohtuullisuuden arvioiminen olisi ensisijaisesti yhdenvertaisuusvaltuutetun tai 33 artiklan 2 kohdan mukaisen riippumattoman rakenteen tehtävänä. Niissä tapauksissa, joissa mukautusten kohtuullisuutta arvioi tuomioistuin, se velvoitettaisiin pyytämään lausunto edellä mainituilta tahoilta.
Oikeussuojan saavutettavuus ja lapsiystävällisyys
Artiklassa 13 velvoitetaan varmistamaan vammaisille henkilöille oikeussuojan tehokas saavutettavuus yhdenvertaisesti. Artiklan 1 kohta velvoittaa sopimusvaltioita järjestämään vammaisen henkilön ikään perustuvia menettelyllisiä mukautuksia, joilla varmistetaan esimerkiksi oikeuden saatavuus, menettelyllisten keinojen, kuten kuulustelun tai tutkintakeinojen mukautus sekä eri toimipaikkojen fyysinen saavutettavuus. Mietinnössä todetaan, että ikään perustuvat mukautukset pitävät sisällään erityisesti vammaisten lasten ja nuorten tehokkaan osallistumisen varmistamisen.
Allianssi haluaa korostaa, että oikeussuojakeinojen on oltava erityisesti lapsiystävällisiä. Mietinnössä ei avata, miten taataan, että alaikäisellä on oikeus saada itseensä kohdistuvat syrjintätapaukset ihmisoikeusvalvojien tutkittaviksi. Lain perusteluihin tulee kirjata, että valitusmekanismien osalta kehitetään lapsiystävällisiä keinoja ja lainkäytön alalla työskenteleviä viranomaisia koulutetaan aiheesta. Oikeusturvakeinojen järjestäminen lapsiystävällisesti on erityisen tärkeää siksi, että Suomessa lapsiasiavaltuutettu ei käsittele lasten tekemiä valituksia. Tästä seuraa, että Suomessa muiden, yksittäistapauksia käsittelevien laillisuusvalvojien tulee toimia lapsiystävällisesti.
YK:n lapsen oikeuksien komitea on perustellut ihmisoikeuksia valvovien yleisten ja erityisinstituutioiden toiminnan lapsilähtöisyyttä ensinnäkin sillä, että lapset ovat erityisen suojelun tarpeessa. Heidän voi olla vaikea saada itseensä kohdistuneita ihmisoikeuksien loukkauksia oikeusjärjestelmän tutkittavaksi. Alaikäisten mahdollisuutta tosiasiallisesti käyttää kansallisia valitus- ja kantelumekanismeja on korostettu hyvin useissa Euroopan neuvoston viimeaikaisissa linjauksissa. Näitä ovat muun muassa Euroopan neuvoston lapsiystävällisen oikeuden suuntaviivat (Euroopan neuvosto, 2010). Lisäksi YK:n lapsen oikeuksien komitea on Suomelle antamissaan suosituksissa velvoittanut Suomea tiedottamaan myös lapsille eri järjestelmien mahdollistamista eri valitusmenettelyistä (CRC/C/FIN/CO/4. 2011)
Yhdenvertaiset mahdollisuudet koulutukseen ja inkluusion edistäminen
Koulutusartiklan 24 lähtökohtana on inkluusio eli vammaisten henkilöiden sijoittaminen yleiseen koulujärjestelmään kaikilla koulutuksen tasoilla. Vammaisten lasten ja nuorten kannalta on olennaisen tärkeää, että he voivat käydä lähikoulua tutun kaveriporukan kanssa. Tämä edellyttää, että vammaisia lapsia varten tehdään heidän yksilöllisten tarpeidensa mukaiset kohtuulliset mukautukset. Suomessa inkluusioperiaate on vasta aluillaan ja sen edistämiseksi on vielä paljon tekemistä. Myös YK:n lapsen oikeuksin komitea on huomauttanut asiasta Suomelle antamissaan loppupäätelmissä. Inklusiivisen opetuksen tiellä on muun muassa esteelliset rakennukset, henkilökohtaisten avustajien riittämättömyys ja opettajien puutteelliset valmiudet erilaisten opiskelijoiden opettamiseksi. (CRC/C/FIN/CO/4. 2011)
Suomen koulutusjärjestelmässä on tarkasteltava koulutuksen syrjiviä rakenteita ja inkluusion esteitä, mutta myös mahdollisuuksien yhdenvertaisuutta. Vammaisia nuoria opintoihin ja työnhakuun ohjaavien aikuisten tulee nähdä nuorten mahdollisuudet ja kiinnostuksen kohteet laajasti ilman ennakko-oletuksia. Koulutusjärjestelmässä tulee huomioida paremmin jokaisen vammaisen nuoren omat uratoiveet ja vahvuudet. Epäselvää on, toteutuuko vammaisen nuoren ammatinvalinnassa hänen oma toiveensa ja omien vahvuuksien mukainen suuntautuminen. Kohdentaako ammatinvalintaa tietylle alalle pelkästään vamma tai tietty diagnoosi? Rajoittuneita ja asenteellisia koulutusvalintoja voi tehdä nuori itse tai häntä ohjaavat aikuiset kuten vanhemmat ja opettajat. Esteettömyys tulee myös olla lähtökohtana tulkittaessa ja sovellettaessa opiskelijaksi ottamisen esteitä koskevia säännöksiä (nk. SORA-lainsäädäntö).
Vammaisten lasten ja nuorten oikeus yhdenvertaiseen osallisuuteen
Osallisuus on olennainen tekijä muiden oikeuksien toteutumisessa ja yksi vammaissopimuksen perusperiaatteista (artikla 3). Allianssi haluaa kiinnittää erityisesti huomiota siihen, miten osallisuutta ja vaikuttamista koskevissa säädöksissä varmistetaan vammaisten lasten ja nuorten vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksien toteutuminen (myös perustuslain 6 pykälän ja nuorisolain 8 pykälän mukaisesti).
Mietinnössä 7 artiklan kohdalla tuodaan esille vammaisille lapsille turvattava mahdollisuus ilmaista näkemyksensä heihin vaikuttavissa asioissa. Heillä on oikeus myös saada vammaisuutensa ja ikänsä mukaista apua tämän oikeuden toteutumiseksi. Allianssi on tyytyväinen, että mietinnössä tuodaan esille tarpeellisuus lasten suoralle kuulemiselle vammais- ja lapsijärjestöjen kuulemisen lisäksi.
Sopimuksen 29 artikla takaa vammaisille henkilöille täydet poliittiset osallistumisoikeudet. Allianssi yhtyy mietinnössä mainittuihin toimenpiteisiin vammaisten henkilöiden osallistumisoikeuksien parantamiseksi etenkin sähköisten toimintatapojen (äänestys) kehittämisellä sekä monipuolisilla ja yhdenvertaisilla osallistumisrakenteilla.
Artiklassa 30 varmistetaan vammaisten lasten yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua leikki-, virkistys-, vapaa-ajan- ja urheilutoimintaan. Tämän oikeuden toteutumisessa on vielä Suomessa puutteita. Nuorisotyötä koskevassa selvityksessä (Ilonen, 2009) vähemmistöön kuuluvat nuoret esittivät toiveita erityisesti inklusiivisen, kaikille yhteisen, nuorisotyön toteuttamiseksi. Nuorisotoimialalla kaikille yhteinen toiminta ei ole vielä arkipäivää, mutta toiveita ja kokemuksia on jo vammaisten ja vammattomien lasten ja nuorten yhteistoiminnasta. Järjestösektorilla kehittämistä on siinä, että yhdenvertaisuus ja saavutettavuus huomioidaan systemaattisemmin jo toiminnan suunnittelussa, kuten budjetoinnissa. Esimerkiksi harvinaista vielä on, että järjestettäviin tapahtumiin palkataan yleisavustajia, joka takaisi positiivisen erityiskohtelun toteutumisen. Tulevaisuuden lähtökohtana tulee olla kaikille avoin ja yhteinen toiminta, johon jokaisella nuorella on mahdollisuus osallistua omana itsenään unohtamatta eriytetyn ja kohdennetun nuorisotoiminnan tärkeyttä. Tämän oikeuden toteutumien vaatii myös sen, että nuorten parissa toimivilla ammattilaisilla on riittävät taidot ja tiedot tukea kaikkien nuorten yhdenvertaista osallisuutta.
Artikla 30 kohdalta kuulovammaisten lasten ja nuorten oikeudet eivät täysin toteudu, sillä televisio- ja radiotoimintaa koskevassa lainsäädännössä osa ohjelmatyypeistä on jätetty kokonaan kuulovammaisille tarkoitetun tekstityspalvelun ulkopuolelle. Muun muassa kotimaisia lastenohjelmia ei tekstitetä, mikä asettaa kuulovammaiset lapset eriarvoiseen asemaan suhteessa muihin lapsiin.
Itsenäisyys ja osallisuus omaan elämään
19 artikla koskee vammaisen henkilön elämistä itsenäisesti ja osallisuutta yhteisössä. Laki julkisista hankinnoista (348/2007; jäljempänä hankintalaki) säätelee muun muassa kuntien ostopalvelutoimintaa. Vammaispalvelut pääosin julkisten organisaatioiden järjestäminä palveluina ovat hankintalain piirissä. Allianssi vaatii, että hankintalakiin lisätään velvoittavana ihmisoikeuksien noudattaminen ja ihmisoikeusvaikutusten huomioonottaminen. Tämä on tärkeää vammaisten henkilöiden itsenäisyyden ja osallisuuden toteutumisessa, mihin he usein tarvitsevat tukea ja yksilöllistä palvelua.
Vammaisella nuorella itsenäisyyden saavuttaminen edellyttää usein aktiivista tukea. Esimerkiksi näkövammaisia koskevan tutkimustiedon mukaan nuori on usein perheessä lapsen asemassa pidempään kuin näkevät lapset ja nuoret. Itsenäistyminen ja vastuunotto omasta elämästä voi vammaisella nuorella tapahtua isolla viiveellä. Itsenäistymisessä lapsuudenkodista esimerkiksi kehitysvammaisen nuoren valinnanmahdollisuudet eroavat merkittävästi muista nuorista. Asumispalveluissa on paljon kuntakohtaisia eroja, ja lapsuudenkodistaan muuttavalle kehitysvammaiselle on tarjolla mahdollisesti vain yksi asumisvaihtoehto kotona asumisen lisäksi. Allianssi haluaa muistuttaa, että sopimuksen mukainen oikeus itsenäiseen elämään koskee myös vammaisia nuoria, joille tulee tarjota realistisia mahdollisuuksia itsenäiseen asumiseen.
Sopimuksen kansallinen täytäntöönpano ja seuranta työelämän osalta
Työryhmän mietinnössä (artikla 33) on ansiokkaasti esitetty mekanismit sopimuksen kansalliseksi toteuttamiseksi ja seurannaksi. Allianssi muistuttaa kuitenkin, että vammaisten osallisuus työelämäkysymyksiin liittyvissä prosesseissa on järjestettävä vammaissopimuksen ja Pariisin periaatteiden mukaisella tavalla yhteistyössä kaikkien toimijoiden kanssa. Euroopan Neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu (2013) on myös suositellut Suomea välttämään yhdenvertaisuuselinten tarpeetonta erottamista työelämän osalta, jotta kaikki syrjinnän uhrit pääsevät yhdenvertaisesti suojelun piiriin.
Helsingissä 25.2.2014
Eero Rämö, puheenjohtaja
Olli Joensuu, pääsihteeri