Allianssin lausunto valtiovarainministeriölle yleishyödyllisten yhteisöjen verotuksesta

Uutiset 15.12.2009

 

Valtiovarainministeriölle

Asia: Yleishyödyllisten yhteisöjen verotus

Viite: Lausuntopyyntö

Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa yleishyödyllisten yhteisöjen verotusta selvittäneen työryhmän muistiosta (Valtiovarainministeriön julkaisuja 31/2009) seuraavaa:

Valtiovarainministeriö asetti 13.3.2009 työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää yleishyödyllisten yhteisöjen verotukseen liittyviä ongelmakohtia ja tehdä ehdotuksia havaittujen epäkohtien korjaamiseksi. Työryhmän tavoitteena oli yleishyödyllisten yhteisöjen verotuksen ennakoitavuuden ja oikeusvarmuuden lisääminen.

Työryhmän muistioon on koottu tärkeitä yleishyödyllisten yhteisöjen verotukseen liittyviä kysymyksiä. Verotuksen kehittäminen on keskeinen tapa vahvistaa järjestöjen toimintaedellytyksiä. Tästä syystä on tärkeää, että järjestöt ovat laajasti mukana järjestöjen verotusta koskevassa työssä.

Monilta osin työryhmän ehdotukset vahvistavat oikeuskäytännön tunnustamia järjestöjen verotuksen periaatteita. Verotuskäytäntö on kuitenkin siirtynyt järjestöjen kannalta tiukempaan suuntaan ilman, että tälle olisi aina oikeuskäytännön tukea.

Työryhmän työn taustalla on valtioneuvoston 8.3.2007 tekemä periaatepäätös kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten edistämisestä. Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmassa on sitouduttu tukemaan kansalaisten osallisuutta ja yhteisöllisyyttä vahvistavaa toimintaa sekä kehittämään aatteellisten, yleishyödyllisten kansalaisjärjestöjen toimintaa.

Järjestöjen toimintaedellytysten parantaminen on keskeisessä roolissa, kun luodaan edellytyksiä järjestötoiminnan tulevaisuudelle. Yhteisöjen toimintaedellytysten parantamista olisi syytä käsitellä kokonaisuutena, josta verokohtelu on vain yksi, vaikkakin merkittävä osa.
Valtiovarainministeriön työryhmä pohti kuitenkin vain nykyisiä verotuskäytäntöjä ja teki ehdotuksia niiden nykyisten tulkintojen vahvistamiseksi. Sen toimeksiantoon ei sisältynyt järjestöjen yleisten toimintaedellytysten parantamiseksi tehtävien ehdotusten laatiminen.

Järjestöjen kannalta positiivisena on pidettävä muistiossa esitettyä lähtökohtaa, että järjestöjen yleishyödyllisyyttä arvioitaessa yleishyödylliseen toimintaan ja tarkoitukseen läheisesti liittyvä elinkeinotoiminta ei vaaranna yleishyödyllisyyttä. Muistion mukaan myös elinkeinotulon määrittelyssä otetaan verovapautta puoltavana seikkana huomioon toiminnan liittyminen yhteisön yleishyödylliseen tarkoitukseen. Molemmat linjaukset on syytä selkeästi kirjata myös verohallinnon ohjeistuksiin ja saattaa viranomaistoiminnan lähtökohdiksi.

Työryhmä toteaa harrastustoiminnalle tyypilliseksi, että se ei tuota pitemmällä aikavälillä voittoa. Järjestöiltä edellytetään kuitenkin omarahoitusosuutta, maksuvalmiutta, toiminnan kehittämistä ja vähintään käyttöomaisuuden uudistamista. Jotta tämä on mahdollista, järjestöillä on oltava mahdollisuus tehdä positiivista tulosta myös pitemmällä aikajänteellä tarkasteltuna ja tämä tulisi hyväksyä myös järjestöjen yleishyödyllisyyttä verotuksellisesti tarkasteltaessa.

Järjestön elinkeinotoimintaa arvioitaessa työryhmän mielestä vain lieventävänä seikkana voidaan pitää toimintaan yhteiskunnalta saatavaa tukea. Tätä tulkintaa tulisi selventää lähtökohtana se, että yhteiskunnan valtionavulla tai vastaavilla muun nimisillä panostuksilla rahoittamia toimintoja ei pidetä elinkeinotoimintana. Sellaista epäselvää tilannetta ei saa syntyä, että toinen viranomainen rahoittaa toimintaa yleishyödyllisenä ja toinen verottaa elinkeinotoimintana. Tällöin voi olla tarpeen säännösten ja valvonnankin avulla nykyistä paremmin varmistaa yleishyödyllisten yhteisöjen avustusvarojen käyttö yhteisön tarkoituksen mukaiseen toimintaan.

Työryhmä onkin ainakin taidetoiminnan ja sosiaalialan osalta katsonut, että olennaisesti julkisin varoin tuettu toiminta, jossa vastikkeet ovat tuen vuoksi markkinahintoja alhaisemmat, on lähtökohtaisesti yleishyödylliselle yhteisölle verovapaata. Vastaava näkemys koskenee ja sen tulee tasapuolisuuden vuoksi koskea yhtäläisesti myös muita toiminnan aloja, mikä olisi syytä myös tuoda ilmi.

Työryhmän mietinnössä ei mainita nuorisotoimintaa erikseen. Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssin mielestä se vertautuu lähinnä taidetoimintaan (6.2.4) ja sosiaalialaan (6.2.5) ja olennaisesti julkisin varoin tuettu nuorisotoiminta on lähtökohtaisesti yleishyödyllisen yhteisön verovapaata toimintaa.

Yleishyödyllisen ja muun toiminnan välinen ero on erittäin merkityksellinen yhteisön verokohtelua määriteltäessä. Tämä on usein hyvin tulkinnanvarainen asia, ja vaikka työryhmän ehdottama yleishyödyllisyyden määritelmä selkeyttääkin tätä määrittelyä, tavattoman monitulkintaiseksi määrittely jää vieläkin.

Yhteisöjen verotusratkaisujen pitäisi olla ennakoitavissa ja yhdenmukaisia. Työryhmän ehdotukset suurimmilta osiltaan täsmentävät oikeustilaa eikä sillä ole välittömiä vaikutuksia verotukseen. Allianssin näkemyksen mukaan työryhmän ehdotusten tulisi siirtyä verotuskäytäntöön työryhmän näkemysten ja lopputulosten mukaisina ja veroneuvontaa on kehitettävä.

Työryhmän esitys selkeyttää huomattavasti sen määrittelyä, mitä pidetään yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotoimintana. Verohallinnon ohjeistuksen asiassa olisi syytä olla mahdollisimman selkeää, konkreettista ja ymmärrettävää.

Tuloverolain 23.3 §:ssä säädetään nimenomaisesti tietyt varainhankinnan muodot yleishyödyllisen yhteisön verovapaaksi tuloksi. Työryhmän käsityksen mukaan olisi erikseen arvioitava nykyisen tuloverolain 23.3 §:n soveltuvuutta nyky-yhteiskuntaan. Työryhmän näkemys TVL 22.3 §:n soveltuvuuden arvioinnista tarkoittanee käytännössä pyrkimystä järjestöjen verovapaiden varainhankintatapojen poistamiseen tai ainakin karsimiseen kilpailuneutraliteetin takia. Vaikka toimiva kilpailu työryhmän näkemyksen mukaan onkin yrittäjyyden edistämisen kannalta välttämätöntä, voidaan myös järjestötoiminnan avulla edistää yhteiskunnan tarpeiden kannalta sellaisia merkittäviä arvoja, jotka eivät välttämättä ja ainakaan kaikilta osin ole yritystoiminnan avulla korvattavissa. Tämän vuoksi järjestötoiminnan edellytyksiä ei ole syytä kaventaa tältäkään osin.

Allianssi yhtyy työryhmän näkemykseen, että suuri osa järjestöjen toiminnasta on ei-taloudellista toimintaa, johon ei sovelleta EY:n kilpailu- ja valtiontukisääntöjä.
Työryhmä on todennut yhteisöoikeuden soveltamisessa yleishyödyllisten yhteisöjen verotukseen seuraavat asiat, jotka vaativat jatkoselvittelyä:
1) Suomen verolainsäädännön elinkeinotoiminnan ja EY-oikeuden taloudellisen toiminnan käsitteiden välinen suhde
2) Arvioitaessa kilpailuneutraalisuutta voittoa tavoittelevan ja voittoa tavoittelemattoman toiminnan rinnastaminen toisiinsa
3) Tapauskohtaisen tulkinnan määräävä asema oikeuskäytännössä, mikä heikentää päätösten ennustettavuutta.”

Työryhmä käsittelee EU-säätelyyn perustuvaa de minimis -tukea (eli vähämerkityksellistä tukea, jota voidaan kolmen vuoden aikana myöntää enintään 200 000 euroa ilman, että se vääristää kilpailua) vain siinä mielessä, miten sitä voitaisiin käyttää järjestöjen verohuojennukseen. Tältä osin työryhmän näkemys on kannatettava.

De minimis -sääntely on kuitenkin laajempi asia, jota ollaan Suomessa vasta tuomassa käytäntöön (mm. eduskunnassa oleva laki julkisista työvoimapalveluista). Valtiolla on mahdollisuus rajata joitain yhteiskunnan kannalta merkittäviä toimintoja de minimis -sääntelyn ulkopuolelle. Allianssin mielestä näitä pitää olla ainakin vaikeasti työllistettäviin ja nuorisotyöttömiin liittyvät tuet sekä vain järjestöjen perustehtävän toteuttamista auttavat tuet (vapaaehtoisten toiminnan tukeminen, joka ei liity palveluntuotantoon).

Allianssi kannattaa sitä, että talkootyöhön liittyvät epäselvyydet ja epätietoisuudet selkeytettäisiin verohallinnon erillisellä ohjeistuksella. Periaatteena tulee olla, että järjestöissä tehtävä vapaaehtoisten toimijoiden talkootyö on vapaaehtoistoimintaa, ja sen tulee olla verotuksen ulkopuolella.

Yhdistysten ja säätiöiden veroasiat on keskitetty kahteen yritysverotoimistoon vuoden 2009 alusta lähtien. Samoin oikaisuvaatimukset keskitetään tiettyjen oikaisulautakuntien toimivaltaan. Muiden yleishyödyllisten yhteisöjen verotus toimitetaan edelleen yhteisön kotipaikan verotoimistossa. Verotuksen keskittämisestä huolimatta valitus oikaisuvaatimuksesta tehtyyn päätökseen tehdään kotipaikan hallinto-oikeudelle, mikä saattaa aiheuttaa erilaisia tulkintoja joista muodostuu alueellisia käytäntöjä. Verotuksen keskitys on toiminut vasta vähän aikaa, eikä siitä ole vielä juurikaan käytännön kokemuksia. Tästä johtuen asia vaatii Allianssin mielestä lisäselvityksiä.

Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi yhtyy työryhmän jäsen Stefan Mutasen ja Juha Viertolan muistioon jättämään lausuntoon, joka koskee verotusmenettelyn luottamuksensuojaperiaatetta ja legaliteettiperiaatetta sekä kilpailuneutraliteettia ja sen kansallista tarkastelua.


Avainsanat: