Myös nuorilla on oikeus hyvän elämän perusedellytyksiin. Hallituksen hyvät lisäpanostukset vaikkapa koulutukseen valuvat hukkaan, jos opiskelukyky heikentyy, tai sitä ei ole. Nyt tehtävät leikkaukset esimerkiksi yleisen asumistukeen, toimeentulotukeen, työttömyysturvaan sekä indeksijäädytykset osuvat kipeästi erityisesti niihin nuoriin, jotka ovat jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa. Siinä missä esimerkiksi eläkeläiset ja hyvätuloiset on jätetty säästöjen ulkopuolelle, on perusteita kysyä, miksi erityisesti heikoimmassa asemassa olevat nuoret kantavat näin ison taakan valtion säästötalkoista?
Orpon hallituksen hallitusohjelman tavoitteena on, että valtiontalouteen kohdistuvat säästöt pyritään toteuttamaan tavalla, joka huomioi kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilanteen. Tosiasiassa näin ei kuitenkaan olla tekemässä. Lukuisten sosiaaliturvaan kohdistuvien leikkausten yhteisvaikutusten arviointeja ei ole tehty, moni leikkaus kumuloituu, ja uhkaa viedä tuhansia lapsia ja nuoria köyhyyteen. Jopa oikeuskansleri on ilmaissut huolensa hallituksen esityksistä, sillä esitysluonnoksista uupuu täysin lakiesityksiin kuuluva perus- ja ihmisoikeusarviointi.
Perusturvan arviointiraportin mukaan vuosina 2020–2022 kiihtyvä inflaatio ja viiveellä toteutetut indeksikorotukset pienensivät etuuksien reaalitasoa. Nyt suunniteltavilla indeksijäädytyksillä näiden tukien saajien ostovoimaa heikennetään merkittävästi entisestään. Leikkaukset lisäävät nuorten tarvetta turvautua viime sijaiseksi etuudeksi tarkoitettuun toimeentulotukeen, johon liittyy suurimmat kannustinloukut. Toimeentulotuelle siirtyminen lisää esimerkiksi terveydenhuollon ja lastensuojelun kustannuksia. Toimeentulovaikeudet saattavat entisestään lisätä myös nuorten ylivelkaantumista, joka on jo nyt kasvanut huolestuttavasti. On myös todennäköistä, että hyvinvointialueilla sosiaalihuollon ja ehkäisevän sekä täydentävän toimeentulotuen tarve kasvaa.
Asumisen edellytysten heikentäminen lisää nuorten asunnottomuutta
Yleisen asumistuen leikkaukset yhdistettynä toimeentulotuen asumismenojen tiukennukseen lisäävät nuorten vaikeuksia selvitä asumismenoistaan ja kasvattavat nuorten asunnottomuuden riskiä Suomessa. Yli joka viides asunnoton on nuori ja nuorten alle 25-vuotiaiden asunnottomuus on ollut jo nyt kasvussa. Leikkaukset ovat ristiriidassa hallitusohjelmassa olevien nuorten asunnottomuuden vähentämiseen ja nuorten ylivelkaantumisen ennaltaehkäisyyn liittyvien tavoitteiden kanssa.
Erityisesti suurissa opiskelijakaupungeissa kohtuuhintaisista asunnoista on pulaa ja niitä on tarjolla tulevaisuudessa yhä vähemmän, sillä inflaation vuoksi vuokria korotetaan ja hallitusohjelman mukaisesti ARA-tuotantoa vähennetään. Kohtuulliset asumismenot perustuisivat jatkossa valtioneuvoston asetuksella viranomaisen yksipuolisesti määrittelemiin raja-arvoihin. Käytännössä yksilökohtainen harkinta, jossa nuoren kokonaisvaltainen elämäntilanne otettaisiin huomioon, ei ole jatkossa enää mahdollista.
Yleisen asumistuen leikkausten tavoitteeksi on asetettu kokopäivätyöhön kannustaminen. Tuen saajista 42 % on kuitenkin opiskelijoita – eli niitä, joiden päätoiminen työ on opiskella. Asumistukea saa myös merkittävä määrä jo kokopäivätyössä käyviä, joiden palkkatulot jäävät pieniksi. Heihin kuuluu mm. sote- ja varhaiskasvatusalan ammattilaisia, joista on kova pula. Poistamalla Helsinki asumistuen kuntaryhmistä pääkaupunkiseudun työvoimapula ei ainakaan helpotu.
Samalla kun asumistuesta leikataan, ollaan myös sen suojaosa poistamassa. Tämä 300 euron vapaa tulo on ollut opiskelijoille hyvä kannuste käydä osa-aikatyössä, sillä sitä ei ole otettu asumistuen tulorajoissa huomioon. Ansiotulovähennyksen poisto ei ohjaa opiskelijoita kokoaikatyöhön vaan ainoastaan heikentää opiskelijoiden kannusteita ottaa vastaan yksittäisiä työkeikkoja ja osa-aikatyötä. Perusomavastuun korottaminen pienentää työnteosta käteen jäävää tuloa, ja ansiotulovähennyksen poistaminen heikentää merkittävästi kannustimia ottaa vastaan työtä.
Nuorilta opiskelijoilta leikkaaminen ei edistä osaamistason nostamista
Opiskelijat ovat osoittaneet mieltään heihin kohdistuviin leikkauksiin oppilaitosvaltauksilla viime viikosta lähtien. Opiskelijan etuuksia leikataan asumistuen leikkaamisella, kuntaryhmä I:n poistolla ja perusomavastuun kasvattamisella sekä jäädyttämällä asumistuen ja opintorahan indeksit. Tämä tarkoittaa indeksien jäävän jälkeen keskimäärin 32 opiskelijalounaan verran vuoteen 2027 mennessä.
Näitä leikkauksia kompensoidaan kasvattamalla opintolainaa 650 eurosta 850 euroon kuussa korkeakouluopiskelijoilla ja 300 eurosta 400 euroon toisen asteen opiskelijoilla. Esityksen mukaan tämä vähentää opiskelijoiden toimeentulotuen tarvetta, sillä opintolaina otetaan huomioon tulona. Myös tämä on ristiriidassa nuorten ylivelkaantumisen ennaltaehkäisyyn liittyvien hallitusohjelmatavoitteiden kanssa.
Nuorilta leikkaaminen sahaa tulevaisuuden hyvinvointia
Hallitusohjelman laatijoiden käsitys nuorten tilanteesta on sama kuin nuorisoalalla: hyvinvointi on aiempaa polarisoituneempaa, pahoinvointi on lisääntynyt monilla mittareilla, syrjäytyminen on Suomen suurimpia ongelmia ja pandemian negatiiviset vaikutukset osuivat rajuimmin nuoriin. Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi laatia toimenpideohjelma näihin ongelmiin puuttumiseksi. Nyt tehtäviä leikkauksia tulisi peilata myös tähän tavoitteeseen.
Kevään eduskuntavaalien alla kaikki puolueet perussuomalaisia lukuun ottamatta linjasivat nuorisoalan kattojärjestön kyselyssä, ettei nuorisotyöstä tai nuorten palveluista tule leikata, vaikka valtion menoja vähennettäisiin merkittävästi. Tästä huolimatta nuorisotyön määrärahoihin ehdotetaan kuitenkin kolmen miljoonan euron leikkauksia. Näillä määrärahoilla rahoitetaan järjestöjen ja kuntien korvaamattoman arvokasta työtä, jolla ennaltaehkäistään kalliimpien palveluiden tarvetta.
Suhtaudumme kriittisesti siihen, tuottavatko hallituksen esitykset tosiasiallisesti säästöjä, jos niiden myötä tuen tarve tulee jatkossa kohdentumaan yhä enemmän muihin etuuksiin ja palveluihin. Nuorena koetut toimeentulo-ongelmat yhdistettynä muihin sosiaalisiin ongelmiin ovat merkittävä, läpi koko elämänkaaren ja jopa ylisukupolvisesti vaikuttava riski sekä nuorelle itselleen että koko yhteiskunnalle. Jälkihuollon ikärajan laskeminen osuu merkittäviltä osin NEET-nuoriin, eli heidän palveluntarve muuhun sosiaalityöhön kasvaa – eikä aikuissosiaalityössä ole ainuttakaan ylimääräistä euroa tähän. Esityksillä voi olla merkittäviä nuorten toimeentuloon ja hyvinvointiin vaikuttavia seurauksia, ja ne voivat siten aiheuttaa myös lisämenoja yhteiskunnalle.
Olemme huolissamme hallituksen lainvalmistelun tasosta, varsinkin kun esitetyt muutokset koskevat ihmisten perusturvaa. Lyhyet lausuntoajat ja riittämättömät vaikutusarvioinnit heikentävät lainvalmistelun laatua. Lisäksi nuorisolain perusteella tulisi nuoriin vaikuttavissa päätöksissä kuulla nuoria itseään, eikä näin ole riittävissä määrin toimittu. Olemme esittäneet jo aiemmin nuorivaikutusten arvioinnin käyttöönottoa, jotta saadaan selville lainsäädännön mahdolliset vaikutukset nuoriiin erityisryhmänä. Nuorivaikutusten arvioiminen myös ennakoivasti parantaisi lainvalmistelun laatua ja varmistaisi, ettei tehtävillä päätöksillä aiheuteta yksilöille ja yhteiskunnalle kalliiksi tulevaa vahinkoa nuorten hyvinvoinnille.
1990-luvun laman virheet, joissa nuorilta leikattiin tuntuvasti ja joiden seurauksena osa nuorista putosi köyhyyden ja sosiaali- ja terveysongelmien kierteeseen ja jäi jopa pysyvästi koulutuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolelle, on pyrittävä välttämään viimeiseen asti.
Tulevaisuuden Suomi voi tasan yhtä hyvin kuin nykypäivän nuoret. Ilman nuoria meillä ei ole mitään – ei veronmaksajia, ei vastuunkantajia, ei vanhemmista ikäpolvista huolehtijoita. Nuorten laiminlyömisellä on kohtalokkaat seuraukset paitsi inhimillisesti, myös kansantaloudellisesti. Siksi nuoriin kohdistuva lainsäädäntö tulisi hätäilyn sijaan valmistella huolellisesti, vaikutusarvioihin ja tutkittuun tietoon nojaten.
Analyysin ovat kirjoittaneet Allianssin asiantuntijat Petra Pieskä, Annika Nevanpää, Silja Uusikangas sekä Suvi Mäkeläinen.
