Kaiken maailman kolumnistit ja muut asemalle jääneet luulevat, että kaikki on vain somekuohuntaa. Mutta he tuijottavat sormea, kun pitäisi katsoa kuuta, jota sormi osoittaa. He katsovat puita, mutta eivät näe metsää. Nimittäin se, mitä he kutsuvat väheksyen “identiteettipolitiikaksi”, on suuri kulttuurinen murros, mittakaavaltaan jotain samanlaista kuin nähtiin 1960-luvulla. Maailma on muuttunut – pysyvästi.
Parhaiten kulttuurinen murros näkyy nuorissa. Jos kurkistaa esimerkiksi Allianssin ylläpitämälle Nuoret jotka muuttavat maailmaa -sivustolle, näkee mikä on ajan henki. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet, antirasismi ja yhdenvertaisuus ovat nuorten ykkösaiheita. Tiktok-ajan teineille yhdenvertaisuus ei ole päämäärä, jota kohti kuljetaan, vaan peruslähtökohta, jota ilman ei lähdetä liikkeelle. Kolumnisteilla on joskus tapana kuvata nuorisoa itsekkääksi “minä, minä” -sukupolveksi, mutta minä väittäisin, että kyseessä on pikemminkin #MeToo-sukupolvi.
#Tahdon2013, #MeToo, #Suostumus2018, #OikeusOlla… Vaikka kyseessä on kasa hashtageja, ei kyse todellakaan ole vain kliktivismistä. Hashtagien takaa paljastuu pääasiassa nuorista aktivisteista koostuva joukko, joka on innostanut mukaansa valtavan määrän nuoria, jotka kaipaavat muutosta. Ja muutosta on myös saatu: alle kymmenessä vuodessa sekä pykälät että puhetavat ovat muuttuneet kokonaan. Siitä paras esimerkki on tämä: Heidän vanhempansa syntyivät Suomeen, jossa homoseksuaalisuus oli vielä rikos, mutta heille homo ei ole enää edes solvaus. Nuoret elävät jo uutta aikaa – ehkä meidän muidenkin kannattaisi?
Siksi Allianssin yhtenä kuntavaalitavoitteena onkin, että kunnissa nuorisotyötä tekevillä ammattilaisilla on riittävät valmiudet edistää nuorten yhdenvertaisuutta sekä riittävästi tietoa ihmisoikeuksista, sukupuolen moninaisuudesta ja rasismista.
Juna kulkee. Kunnat ja nuorisotyöntekijät eivät saa jäädä asemalle.
Eero Löytömäki
Kirjoittaja on Allianssin asiantuntija, jolla on tähänkin junaan sarjalippu
