Suomessa on tehty sosiaaliturvauudistusta vuodesta 2020 alkaen. Uudistusta valmistelemaan on asetettu kansanedustajista ja pysyvistä asiantuntijoista koostuva sosiaaliturvakomitea, jonka toimikausi kestää vuoteen 2027 saakka ja jossa myös Allianssi on edustettuna. Työlle on asetettu paljon odotuksia. Kaikki jakavat näkemyksen siitä, että nykyjärjestelmässä on isoja ongelmia – suurimmat ongelmat vaihtelevat kuitenkin sen mukaan, keneltä kysyy.
Uudistus on kuitenkin toistaiseksi edennyt aika hitaasti. Ongelmia on kartoitettu ja selvityksiä tehty, mutta varsinaisia päätöksiä vasta kovin vähän.
Sosiaaliturvakomiteassa on kuitenkin tänä syksynä vihdoin päätetty yhteistuumin etenemisestä seuraavaksi kohti joidenkin perusturvaetuuksien yhdistämistä. Yhdistäminen on nuorisoalan laajasti kannattama kehityssuunta ja siinä on paljon potentiaalia purkaa nykyjärjestelmän jäykkyyksiä.
On vielä auki, mitä etuuksia halutaan nyt yhdistää ja millä tavalla. Puhetta on esimerkiksi ollut, että tämä koskisi ainakin alkuvaiheessa “työikäisten ja työkykyisten” etuuksia ja esimerkiksi sairauspäiväraha saatettaisiinkin tällä perusteella jättää yhdistämisen ulkopuolelle.
Näen kuitenkin, että sairauspäivärahan mukaan ottaminen saattaisi olla etenkin nuorten kannalta erityisen paikallaan: mielenterveyden häiriöt oireilevat usein niin, että työkyky saattaa vaihdella nopeastikin ja silloin yhden ja saman etuuden piirissä oleminen kenties vähentäisi tästä aiheutuvaa byrokraattista säätöä. Nuorten kannalta tässä perusturvaetuuksien yhdistämisessä on kuitenkin muutama erityisen oleellinen, vielä auki oleva kysymys.
Ensinnäkin: otetaanhan nuoret ja opiskelijat mukaan tähän yhteen etuuteen ns. tasavertaisina kansalaisina, jotka saisivat etuutta saman verran kuin muut? Tämä on tärkeää, sillä peruselämisen kustannukset ovat kaikille samat – nuoret eivät saa kaupasta sen halvempaa ruokaa kuin muutkaan.
Toiseksi, olisi tärkeää purkaa alle 25-vuotiaita koskevat tiukemmat erityissäännökset uudesta työttömyysetuudesta ja ylipäätään kohdella nuoria yhdenvertaisesti muihin väestöryhmiin nähden.
Kolmas (ja kenties haastavin) kysymys on se, miten saisimme myös opintorahan mukaan tähän uuteen perusturvaetuuteen? On selvää, että opintorahan ollessa nykyisin merkittävästi muita perusturvaetuuksia pienempi, myös sen yhdistäminen muihin etuuksiin olisi kallista. Sosiaaliturvakomiteassa olen kuitenkin pyytänyt, että opiskelijoiden mukaan ottamisesta tehtäisiin edes vaikutus- ja kustannusarviot. Ilman niitä keskustelukin tyrehtyy nopeasti.
Edessä ovat myös isommat kysymykset vaihtoehtoisista järjestämistavoista eli esimerkiksi perustulosta, perustilistä ja muista eri puolueiden ajamista malleista, jotka muuttaisivat järjestelmän perimmäistä toimintalogiikkaa merkittävästi. Ne pohjautuvat erilaisiin arvoihin sekä oletuksiin ihmisten perimmäisestä luonteesta. Tekeekö ihminen töitä, jos hänen ei tarvitse?
Vaihtoehtoisista järjestämistavoista on käynnissä erilaisia selvityksiä: halutaan tietää, miten ne muun muassa vaikuttaisivat tulonjakoon ja järjestelmän kustannuksiin. Koska eri puolueet kannattavat erilaisia malleja, tuntuu ainakin toistaiseksi epätodennäköiseltä, että näistä joku valittaisiin suoraan sellaisenaan jatkotyöstöön.
Komitea työstää nyt välimietintöä, johon tavallaan huipentuu ja kiteytyy ensimmäisen hallituskauden aikana tehty työ. Välimietinnössä on tarkoitus linjata sosiaaliturvan uudistamisesta sekä tehdä ehdotuksia nykyjärjestelmää koskevista uudistuksista, joita seuraava hallitus voi ottaa ohjelmaansa. On tietysti tulevasta Suomen hallituksesta kiinni, mitä tästä toteutetaan, millainen painoarvo tälle annetaan ja miten sosiaaliturvauudistusta ylipäätään jatketaan ensi kaudella.
Titta Hiltunen
Kirjoittaja on Allianssin vaikuttamisen asiantuntija, joka on pysyvänä asiantuntijana sosiaaliturvakomiteassa ja jonka mielestä sosiaaliturvajärjestelmän ei enää tulisi kohdella nuoria toisen luokan kansalaisina.
titta.hiltunen@nuorisoala.fi
@Titta_Hiltunen
