Eduskunnan lakivaliokunnalle 17.3.2014
Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry:n lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle hallituksen esityksestä laiksi rikoslain 20 luvun muuttamisesta
Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi kiittää lakivaliokuntaa mahdollisuudesta osallistua asiantuntijakuulemiseen.
Hallituksen esityksellä HE 216/2013 vp muutettavaksi esitetty rikoslain 20 luku koskee seksuaalirikoksia. Oikeus seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen ja ruumiilliseen koskemattomuuteen tunnistetaan nykyisin entistä paremmin ja yleinen mielipide on, että raiskausten ja muiden seksuaalirikosten tuomiot ovat liian lieviä.
Esityksen tavoitteena on, että raiskausta koskevaan rikoslain pykälään sijoitettaisiin kaikki vakavimmin seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaavat teot. Muutoksella korostettaisiin entisestään väkivallan käytön ja seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkauksen moitittavuutta.
Allianssin mielestä lakiesitys on kokonaisuutena ottaen hyvä.
Lakivaliokunta on pyytänyt Allianssia lausumaan lakiehdotusten mahdollisista vaikutuksista nuoriin, joten tämä lausunto keskittyy niihin. Nuoriin vaikuttaa erityisesti kaksi lakiehdotusta:
1) Ehdotuksen mukaan törkeänä raiskauksena rangaistaisiin jatkossa myös raiskauksista, joissa kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi.
2) Lukuun lisättäisiin uusi rangaistussäännös seksuaalisesta häirinnästä. Siitä rangaistaisiin sitä, joka koskettelemalla tai muulla siihen vakavuudeltaan rinnastettavalla tavalla tekee toiselle seksuaalisen teon, joka on omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta.
1) Alle 18-vuotiaan raiskaus on törkeä rikos
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan alle 18-vuotiaat ovat erityisen alttiita ihmisoikeusloukkauksille ja loukkaukset koskettavat heitä vakavammin kuin aikuisia.
Alle 18-vuotiaiden suojaamiseksi ja heidän rikoslain 20 luvun mukaisen erityisasemansa johdonmukaiseksi toteuttamiseksi luvun 2 §:n 1. momentin 3. kohdassa säädettäisiin, että raiskausta on aina pidettävä törkeänä, kun se kohdistuu alle 18-vuotiaaseen.
Lapsilla seksuaalinen identiteetti on vasta muotoutumassa, joten lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset voidaan katsoa aikuiseen kohdistuvia vahingollisemmaksi. Jo nykyisessä oikeuskäytännössä lapsiin kohdistuvat raiskausrikokset katsotaan muihin kohdistuvia rikoksia helpommin törkeiksi raiskauksiksi ja niistä on tuomittu ankarampia rangaistuksia.
Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos on selvittänyt rangaistustietoja raiskauksien osalta vuosina 2007-2009 (Selvityksiä raiskausrikoksista. Oikeusministeriön julkaisusarja 13/2012). Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimana ajanjaksona noin neljännes, raiskauksen ja sukupuoliyhteyteen pakottamisen uhreista on ollut alle 18-vuotiaita.
Näillä perusteilla Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi pitää lakimuutosta tarpeellisena.
Lain yksityiskohtaisessa perustelussa mainitaan, että tämä uusi kohta eroaisi muista 1 momentin sisältämistä kvalifiointiperusteista siinä, että sen soveltamisessa ei ole muihin kohtiin verrattuna yhtä paljon tilaa harkinnalle, vaan ratkaisevaa on pelkkä uhrin ikä. Törkeästä rikoksesta tuomitseminen edellyttää, että teko olisi myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. (Kokonaisarviointi merkitsee, että tuomiota harkittaessa voidaan ottaa huomioon teko-olosuhteisiin, rikoksentekijään ja uhriin liittyviä seikkoja.)
Yksityiskohtaisten perustelujen mukaan tämä kvalifiointiperuste on muihin verrattuna hieman eri asemassa juuri sen vuoksi, että sen soveltaminen on – törkeyden kokonaisarvostelua lukuun ottamatta – mekaanista. Tämän vuoksi perusteluissa todetaan, että on periaatteessa ajateltavissa poikkeuksellisia tilanteita, joissa 1 §:n soveltamistakin voisi harkita mikäli arvioidaan, ettei raiskaus ole kokonaisuutena arvostellen törkeä. Silloin tekoa voitaisiin arvioida 1 §:n 1 tai 2 taikka jopa 3 momentin mukaisesti.
Tämän kaltaisen ”takaportin” sisällyttäminen lakiin ja sen yksityiskohtaisiin perusteluihin ei välttämättä ole perusteltua, varsinkin kun koko esityksen yhtenä tarkoituksena on lievimpiä tekomuotoja koskevan sääntelyn soveltamisalan selkeä rajoittaminen.
2) Seksuaalinen häirintä
Ehdotuksen mukaan rikoslain 20. lukuun lisättäisiin uusi rangaistussäännös seksuaalisesta häirinnästä. Siitä rangaistaisiin sitä, joka koskettelemalla tai muulla siihen vakavuudeltaan rinnastettavalla tavalla tekee toiselle seksuaalisen teon, joka on omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta.
Seksuaalisen häirinnän kriminalisoinnille voidaan sanoa olevan painava yhteiskunnallinen tarve. Oikeus seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen ja ruumiilliseen koskemattomuuteen tunnistetaan nykyisin entistä paremmin.
Lapsiin kohdistuva ja myös lasten välinen seksuaalinen häirintä on yleistä.
Kun seksuaalisen häirinnän kohteena on suojaikärajaa nuorempi lapsi, kynnys teon katsomiseksi lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi on jo nykyisen lainsäädännön mukaan ollut matala sen vuoksi, että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistössä mainitaan erikseen koskettelu.
Helsingin virtuaalinen lähipoliisiryhmä ja Pelastakaa Lapset ry toteuttivat kesäkuussa 2011 kyselyn, jolla kerättiin tietoa lasten ja nuorten internetissä kokemasta seksuaalisesta häirinnästä ja hyväksikäytöstä. Kyselyyn vastasi yhteensä yli 4 200 lasta ja nuorta. Kyselyyn vastanneista alle 16-vuotiaista 33 prosenttia kertoi vastaanottaneensa itseään selkeästi vanhemmalta tai aikuiselta henkilöltä seksuaalisesti häiritseviä viestejä, kuvia tai videoita.
Kouluterveyskysely tehdään peruskoulujen 8. ja 9. luokkien oppilaille sekä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijoille. Vuoden 2013 tuloksissa niiden nuorten osuus, jotka ovat kokeneet joskus tai toistuvasti vastentahtoista intiimi koskettelua, seksiin painostamista tai pakottamista tai maksun tarjoaminen seksistä oli peruskoulujen 8. ja 9. luokkien tytöillä 20 % ja pojilla 9 %, lukioiden 1. ja 2. vuoden tytöillä 23 % ja pojilla 6 % sekä ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden tytöillä 33 % ja pojilla 11 %. Kouluterveyskysely ei erottele onko näiden seksuaalista itsemääräämissoikeutta loukkaavien tekojen tekijät aikuisia vai ikätovereita.
Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaan sopimusvaltiot tulee ryhtyä kaikkiin asianmukaisiin lainsäädännöllisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta hyväksikäytöltä, mukaan lukien seksuaalinen hyväksikäyttö.
Allianssi katsoo, että seksuaalisen häirinnän kieltävän pykälän lisääminen rikoslakiin on perusteltua ja toivoo, että sen antama viesti menisi mahdollisimman hyvin perille, niin lapsille kuin aikuisille.
Helsingissä 17.3.2014
Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi
Eero Rämö, puheenjohtaja
Olli Joensuu, pääsihteeri