Lukuohje: Lausunto on jätetty lomakkeella. Tässä lausunnossa on vain se osa pykälää, johon Allianssi lausuu ja Allianssin kommentit.
Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry:n lausunto nollatyösopimusten käytön pelisääntöjä selvittävän työryhmän mietintöön
Yleiset kommentit esityksestä:
Nollatuntisopimuksia koskeva lakimuutos puuttuu tärkeään asiaan. Nollatuntisopimusten epäkohdat vaikuttavat etenkin nuorten työntekijöiden elämään, sillä nollatuntisopimuksella työskentelevistä 65 prosenttia on 15-30-vuotiaita. Hallituksen esitystä laadittaessa tuleekin arvioida esityksen vaikutukset nuoriin työntekijöihin.
Nollatuntisopimuksille tarvitaan selkeät pelisäännöt. Nykytilassa työntekijän kannalta suuria ongelmia ovat etenkin yllättävät, rajut muutokset työtuntien määrässä työnantajan yksipuolisella päätöksellä sekä irtisanomisaikojen ja sairausajan palkanmaksun kiertäminen.
Allianssi pitää esitettyä sääntelymallia parannuksena nykytilaan ja parempana esityksenä kuin aiemmin esillä olleen kansalaisaloitteen ratkaisumalli. Kansalaisaloitteen malliin verrattuna tässä esitetyn mallin merkittävä vahvuus on, että mahdollisuus joustavaan sivutoimiseen työskentelyyn säilyy. Varsinkin opiskelijoiden kannalta mahdollisuus on tärkeä, sillä yli puolet opiskelijoista käy työssä opintojen ohella, ja tämä on keskeinen osa opiskelijoiden toimeentuloa ja työkokemuksen hankkimista.
Vaikka esitetty sääntelymalli on parannus nykytilaan verrattuna, se sisältää kuitenkin edelleen myös puutteita (ks. seuraava kohta.)
Jättääkö esitetty sääntelymalli ratkaisematta jonkin epäkohdan vaihtelevien työaikaehtojen osalta suhteessa muihin osa-aikaisiin työntekijöihin?
Allianssin mielestä vaikka sääntelymalli on parannus nykytilaan, on siinä kuitenkin seuraavat puutteet (näitä avataan tarkemmin kunkin kohdan yhteydessä):
– Työnantajan on varsin helppo tarvittaessa perustella vaihtelevan työajan tarve, joten luvuissa 1 ja 2 esitetyt muutokset eivät varsinaisesti estä vaihtelevan työajan sopimusten tarpeetonta käyttöä.
– Jos on sovittu vaihtelevasta työajasta, työnantajalta tulisi edellyttää perustelua vaihtelevan työn tarpeen lisäksi myös sille, miksi työaika vaihtelee juuri tietyllä vaihteluvälillä.
– Laissa tulisi rajoittaa tarpeettoman väljän vaihteluvälin kirjaamista työnantajan yksipuolisella päätöksellä, jos sille ei ole perusteltua tarvetta.
– Mikäli työvuorolistoja ei ole saatavilla, sairausajan palkanmaksuun tulee soveltaa samaa käytäntöä kuin irtisanomisajan palkanmaksuun, jolloin ansiomenetyksen määrä pääteltäisiin viimeisen 12 viikon keskimääräisistä ansioista.
– Myös työttömyysturvan epäkohdat on kiireellisesti korjattava siten, että nollatuntisopimuksesta irtisanoutuminen tai kieltäytyminen ei johda karenssiin. Lainsäädäntöön onkin esitetty tätä korjausta maakuntien rekrytointi- ja osaamispalveluja koskevan lakipaketin yhteydessä. Mikäli maakuntauudistuksen lykkääntyminen vaarantaa kyseisen lakiuudistuksen etenemisen, on kyseinen työttömyysturvalain kohta muutettava erikseen.
1 luku 11 §
Vaihteleva työaikaehto
Vaihtelevalla työaikaehdolla tarkoitetaan työaikajärjestelyä, jossa työntekijän työaika määrättynä ajanjaksona vaihtelee työnantajan tarjoaman työn perusteella työsopimuksen mukaisen vähimmäismäärän ja enimmäismäärän välillä taikka työaikajärjestelyä, jossa työntekijä sitoutuu tekemään työnantajalle työtä erikseen kutsuttaessa. Vaihtelevalla työaikaehdolla ei kuitenkaan tarkoiteta työaikajärjestelyä, jossa säännöllinen työaika tasoittuu keskimäärään tasoittumisjakson kuluessa, liukuvaa työaikajärjestelyä eikä sellaista työaikajärjestelyä, jossa työntekijä saa itse päättää työajan pituudesta.
Vaihteleva työaikaehto on sallittu työntekijän pyynnöstä tai kun työnantajalla tarjolla olevan työn määrä vaihtelee sillä tavoin ennakoimattomasti ja epäsäännöllisesti, ettei kiinteää työaikaa ole mahdollista määritellä tarjolla olevaa työtä vastaavasti.
Jos työajasta on työsuhdeturvan kiertämistarkoituksessa sovittu 2 momentin vastaisesti, työsuhteessa on työntekijän vaatimuksesta noudatettava työnantajan työvoimatarvetta vastaavaa kiinteää työaikaa.
Allianssin lausunto:
Kirjausta voi pitää parannuksena verrattuna nykytilanteeseen, jossa vaihtelevan työajan käyttöä ei ole edes pyritty rajoittamaan. Käytännössä kirjaus ei kuitenkaan todennäköisesti rajoita tehokkaasti vaihtelevan työajan käyttöä. Työnantajan on varsin helppo tarvittaessa perustella vaihtelevan työajan tarve.
Vaihtelevan työajan sopimuksissa työsopimuksiin kirjataan usein rutiininomaisesti työajaksi 0-40 tuntia viikossa, vaikka tosiasiallinen jouston tarve olisi merkittävästi vähäisempi. Allianssin mielestä laissa tulisi myös rajoittaa tarpeettoman väljän vaihteluvälin kirjaamista työnantajan yksipuolisella päätöksellä, jos sille ei ole perusteltua tarvetta.
2 luku 4 § Selvitys työnteon keskeisistä ehdoista
— 9) säännöllinen työaika, tai jos on sovittu vaihtelevasta työajasta, säännöllisen työajan vaihteluväli sekä syyt vaihtelevan työajan käyttöön; —
— Jos työnantajan aloitteesta on sovittu vaihtelevasta työajasta, työnantajan on annettava arvio tarjottavan työn ennakoidusta määrästä. Työnantajan on annettava uusi arvio, jos toteutunut työaika poikkeaa olennaisesti aiemmasta arviosta. Työntekijän pyynnöstä työnantajan on annettava arvio vuosittain.
Allianssin lausunto:
Jos on sovittu vaihtelevasta työajasta, työnantajalta tulisi edellyttää perustelua vaihtelevan työn tarpeen lisäksi myös sille, miksi työaika vaihtelee valitulla vaihteluvälillä.
Vaihtelevan työajan sopimuksissa työsopimuksiin kirjataan usein rutiininomaisesti työajaksi 0-40 tuntia viikossa, vaikka tosiasiallinen jouston tarve olisi merkittävästi vähäisempi. Allianssin mielestä laissa tulisi rajoittaa tarpeettoman väljän vaihteluvälin kirjaamista työnantajan yksipuolisella päätöksellä, jos sille ei ole perusteltua tarvetta.
Jos työnantaja joutuisi perustelemaan vaihtelevan työn tarpeen lisäksi myös sen, miksi työaika vaihtelee valitulla vaihteluvälillä, käytäntö todennäköisesti vähentäisi tarpeettomien 0-40 viikkotunnin sopimusten määrää, ja sen sijaan tehtäisiin joustavia sopimuksia pienemmillä vaihteluväleillä. Esimerkiksi henkilölle, joka käytännössä työskentelee 10-20 tuntia viikossa, tarjoaisi 10-20 viikkotunnin työsopimus huomattavasti paremman oikeusturvan ja ennakoitavuuden kuin 0-40 viikkotunnin sopimus.
11 §
Sairausajan palkka
— Vaihtelevaa työaikaa noudatettaessa työntekijälle on turvattava 1 momentin mukaisena sairausajan palkkana määrä, joka hänelle olisi työkykyisenä maksettu palkkana sairausajan palkkaan oikeuttavalta ajalta. —
Allianssin lausunto:
Kirjaus ei merkittävästi muuta nykytilaa, sillä jo nyt työntekijälle kuuluisi palkka sairausajalta. Ongelmana on, että nollasopimuksella työskentelevän on vaikea näyttää toteen, paljonko hän olisi työkykyisenä tienannut sairausajallaan. Kirjaus ei täsmennä, mitä voidaan pitää riittävänä näyttönä aiheutuneesta ansionmenetyksestä. Jos työpaikalla ei ole kirjallisia työvuorolistoja, vaan työntekijä kutsutaan usein töihin lyhyellä varoitusajalla, esimerkiksi saman päivän aamuna, ei ansionmenetystä ole mahdollista näyttää toteen lyhyeltäkään ajalta. Tämä on hyvin tavallista esimerkiksi vuokratyötä välittävissä yrityksissä.
Ongelman poistamiseksi sairausajan palkanmaksuun tulee soveltaa samaa käytäntöä kuin irtisanomisajan palkanmaksuun, jolloin ansiomenetyksen määrä pääteltäisiin viimeisen 12 viikon keskimääräisistä ansioista, ellei työvuorolistoja ole saatavilla.
6 luku 4 a §
Vaihtelevan työaikaehdon sisältävän työsopimuksen irtisanominen
Jos työsopimuksessa on sovittu vaihtelevasta työajasta ja työnantajan irtisanomisaikana tarjoaman työn määrä alittaa viimeistä työvuoroa edeltävän 12 viikon keskimääräisen työn määrän, työnantajan on korvattava alituksesta aiheutuva ansionmenetys. Korvausvelvollisuutta ei ole, jos työsuhde on ennen irtisanomista kestänyt alle kuukauden.
Allianssin lausunto:
Allianssi pitää kirjausta tärkeänä parannuksena verrattuna nykytilaan, jossa työnantaja voi helposti kiertää irtisanomisajan velvoitteet laskemalla irtisanomansa henkilön työtunnit välittömästi nollaan.
Käytännössä lainsäädäntö edelleen mahdollistaa sen, että työnantaja kiertää irtisanomisaikoja siten, että irtisanomisen sijasta hän tarjoaa työntekijälle jatkuvasti nollaa tuntia viikossa. Jos työnantaja pystyy perustelemaan, että työn tarvetta ei ole, välttyy hän palkanmaksulta. Tällöin työntekijän on käytännössä irtisanouduttava itse saadakseen irtisanomisajan palkan.
Siksi kokonaisuuden kannalta on tärkeää, että myös nollatuntisopimuksiin liittyvät työttömyysturvan epäkohdat korjataan kiireellisesti siten, että nollatuntisopimuksesta irtisanoutuminen tai kieltäytyminen ei johda karenssiin. Lainsäädäntöön onkin esitetty tätä korjausta maakuntien rekrytointi- ja osaamispalveluja koskevan lakipaketin yhteydessä. Mikäli maakuntauudistuksen lykkääntyminen vaarantaa kyseisen lakiuudistuksen etenemisen, on kyseinen työttömyysturvalain kohta muutettava erikseen.
Työaikalaki
18 §
Työntekijän suostumus
— Jos työntekijän työsopimuksessa sovittu säännöllinen työaika vaihtelee työsopimuslain 1 luvun 11 §:ssä säädetyllä tavalla, työnantaja saa työvuoroluetteloon merkityn työajan lisäksi teettää lisätyötä vain työntekijän kutakin kertaa varten antamalla suostumuksella. Suostumuksen saa antaa myös lyhyehköksi ajaksi kerrallaan. —
Allianssin lausunto:
Allianssi kannattaa kirjausta.
35 §
Työvuoroluettelo
Jos työsuhteessa noudatetaan vaihtelevaa työaikaa, työntekijällä on oikeus painavasta syystä kieltäytyä työvuoroluetteloon merkityistä tunneista ilmoittamalla siitä viipymättä työnantajalle.
Allianssin lausunto:
Allianssi pitää kirjausta tärkeänä ja kannatettavana. Se, mitä pidetään painavana syynä, jää kuitenkin tulkinnanvaraiseksi.
Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta
13 §
Toimintaohjeen ja kehotuksen antaminen
3) — vaihtelevasta työajasta annettavan työaika-arvion
Allianssin lausunto:
Allianssi kannattaa kirjausta.
Lisätietoja lausunnosta: Edunvalvonnan koordinaattori Hanna Sauli, hanna.sauli(at)alli.fi, 040 900 4885.