Opetus- ja kulttuuriministeriölle
6.6.2014
Allianssin lausunto luonnoksesta oppivelvollisuusiän nostamista koskevaksi hallituksen esitykseksi
Vaikka Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry ei ole vastaanottanut lausuntopyyntöä, koemme tärkeäksi lausua luonnoksesta oppivelvollisuusiän nostamista koskevaksi hallituksen esitykseksi, sillä asia liittyy läheisesti nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn ja nuorten hyvinvointiin. Allianssi haluaa lausua esityksestä seuraavaa:
Nuoren tarpeita vastaava koulutus
Allianssin mielestä oppivelvollisuuden pidentäminen voi toteutustavasta riippuen olla joko onnistunut tai epäonnistunut ratkaisu. Onnistuminen edellyttää, että toteutukseen varataan riittävät resurssit ja se suunnitellaan nuoren yksilöllisiä tarpeita vastaavaksi.
Allianssin mielestä nuorta, joka ei ole määräaikaan mennessä hakenut tai vastaanottanut opiskelupaikkaa, ei tule ohjata automaattisesti ammatilliseen koulutukseen valmentavaan koulutukseen, vaan nuoren kanssa tulee käydä keskustelu tämän tilanteesta ja toiveista sekä auttaa hakeutumaan parhaiten näitä vastaavaan vaihtoehtoon. Esimerkiksi nuorisotyöllä voi olla rooli tässä työssä, koska sillä on paras osaaminen nuoren kokonaistilanteen kartoittamiseen.
Jos nuori ei hakeudu oma-aloitteisesti koulutukseen, taustalla voi olla monenlaisia henkilökohtaiseen tilanteeseen liittyviä syitä, kuten vakavaa koulukiusaamista tai päihde- tai mielenterveysongelmia, jotka eivät ole tulleet esiin koulun opinto-ohjauksessa. Tällaisessa tilanteessa esimerkiksi aikuislukio tai kuntoutus voisi vastata nuoren tarpeita paremmin kuin ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus.
Jos nuori ohjataan vastentahtoisesti sakon uhalla koulutukseen, johon hän ei ole motivoitunut, oppimistulokset jäävät todennäköisesti vaatimattomiksi ja keskeyttämisriski on suuri. Sakko on tehoton keinona ohjata nuoria tuloksekkaaseen opiskeluun, sillä oppiminen edellyttää ennen kaikkea opiskelijan omista lähtökohdista ja kiinnostuksesta kumpuavaa motivaatiota. Lisäksi sakon taloudellinen merkitys eri perheissä vaihtelee riippuen perheen tuloista ja varallisuudesta, mikä asettaa perheet keskenään eriarvoiseen asemaan.
On tärkeää, että oppivelvollisuuden pidentyminen velvoittaa myös kuntia ja valtiota, eikä ainoastaan nuorta itseään. Oppivelvollisuuden pidentyessä on taattava opiskelupaikkojen riittävä määrä ja kohdentuminen aloille, jotka ovat nuorten tulevaisuudennäkymien kannalta mielekkäitä.
Oppivelvollisuuden pidentämisen ei pidä vähentää, vaan ennemmin lisätä nuorille nykyisin tarjolla olevien vaihtoehtojen määrää. Esimerkiksi kansanopistojen vapaan sivistystyön vapaatavoitteiset opinnot voivat olla hyvä vaihtoehto omien tavoitteiden selkiyttämiseen ammatillisten valmentavien opintojen sijasta. Tällöin tulee luonnollisesti varmistaa koulutuksen maksuttomuus opiskelijalle esimerkiksi opintosetelillä.
Opintojen maksuttomuus
Opintojen maksuttomuuden täysimääräinen toteutuminen on tärkeää opiskelijoiden yhdenvertaisuuden kannalta.
Maksutonta kuljetusta ja majoitusta ei esityksen mukaan korvattaisi kaikille oppivelvollisille. Käytäntö on selkeässä ristiriidassa sen periaatteen kanssa, että oppivelvollisuuteen kuuluvan koulutuksen tulee olla maksutonta.
Maksuttoman majoituksen saisi esityksen mukaan ainoastaan ammatilliseen koulutukseen valmentavaan koulutukseen osoitettu opiskelija, jolle osoitettu oppilaitos sijaitsee niin kaukana, että päivittäinen matkustusaika ylittäisi neljä tuntia. Muiden itsenäisesti asuvien oppivelvollisten asumista tuettaisiin opintotuen asumislisällä, joka on korkeintaan 201,60 euroa kuukaudessa. Allianssi pitää neljän tunnin päivittäistä matkustusaikaa kohtuuttoman pitkänä ja asumislisän tasoa jälkeenjääneenä suhteessa asumiskustannusten kehitykseen Suomessa.
Maksuton kuljetus turvattaisiin ainoastaan lukioon tai ammatilliseen koulutukseen valmentavassa koulutuksessa opiskeleville oppivelvollisille, joiden koulumatka ylittää kymmenen kilometriä. Muilla toisen asteen opiskelijoilla on mahdollisuus koulumatkatukeen 43 euron kuukausittaisen omavastuun ylittävältä osalta, mikäli matka oli yli 10 km ja kustannukset yli 54 euroa kuukaudessa. Mikäli tällaisia matkakustannuksia kertyisi esimerkiksi kymmeneltä kuukaudelta vuodessa, omavastuuta jäisi maksettavaksi merkittävät 430 euroa vuodessa.
Mikäli toisen asteen koulutusverkkoa karsitaan tällä hallituskaudella tehtyjen päätösten mukaisesti, yhä useampi opiskelija joutuu muuttamaan opintojen vuoksi pois kotipaikkakunnaltaan. Matka- ja majoituskustannusten korvaamisesta tulee tällöin entistäkin merkittävämpi kysymys.
Itsenäisesti asuvien toisen asteen opiskelijoiden määrän lisääntyessä Allianssi pitää entistäkin kiireellisempänä, että vanhempien tulojen vaikutuksesta näiden opiskelijoiden opintotukeen luovutaan.
Uudessa tilanteessa myös asuntolamuotoisen asumisen laatuun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Jokaisessa asuntolassa pitää olla asuntolaohjaaja, joka on koulutettu nuorisotyön ammattilainen.
Nykyisin sekä oppivelvollisuus että oikeus lapsilisään päättyvät 17-vuotiaana. Mikäli esitetty uudistus toteutuu, oppivelvollisuus jatkuisi joidenkin nuorten kohdalla 18-vuotiaaksi saakka. Koska ennen tätä nuoren ei ole mahdollista siirtyä työelämään ansaitsemaan palkkatuloja, olisi perusteltua maksaa lapsilisää myös 17-vuotiaiden nuorten vanhemmille. Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa myös lapsilisän maksamisen perustellusta syystä yli 15-vuotiaalle nuorelle itselleen, mikä voisi tulla kyseeseen itsenäisesti asuvien nuorten kohdalla.
Oppimateriaalien muuttuessa maksullisiksi toisena opiskeluvuonna osa opiskelijoista voi joutua tilanteeseen, jossa jo aloitettu tutkinto jää kesken taloudellisista syistä. Ensimmäisen vuoden materiaalien maksuttomuus on edistysaskel, mutta yhdenvertaisten mahdollisuuksien toteutuminen edellyttäisi, että oppimateriaalit olisivat maksuttomia kaikille koko toisen asteen ajan.
Lukion osalta ensimmäisen vuoden aikana opiskelijoille turvattu maksuton oppimateriaali tulee olla käytettävissä myös siinä vaiheessa, kun opiskelija valmistautuu myöhemmin ylioppilaskirjoituksiin. Ei ole mielekästä, että opiskelijan on ostettava ensimmäisen vuoden materiaalit omaksi viimeisenä vuonna.
Se, että maksuttomat oppimateriaalit turvataan vain oppivelvollisuutta suorittaville, voi aiheuttaa oppilaitoksissa ongelmallisia tilanteita, joissa saman opetusryhmän oppilaista vain osalle jaetaan maksuttomat oppimateriaalit. Valmentavan koulutuksen käynyt ei olisi myöskään toiselle asteelle jatkaessaan enää oikeutettu ensimmäisen vuoden maksuttomiin oppimateriaaleihin ja maksaisi siis opinnoistaan enemmän kuin muut opiskelijat.
Lausunnon keskeinen sisältö
• Allianssin mielestä oppivelvollisuuden pidentäminen voi toteutustavasta riippuen olla joko onnistunut tai epäonnistunut ratkaisu.
• Onnistuminen edellyttää, että toteutukseen varataan riittävät resurssit ja se suunnitellaan nuoren yksilöllisiä tarpeita vastaavaksi.
• Nuorta, joka ei ole määräaikaan mennessä hakenut tai vastaanottanut opiskelupaikkaa, ei tule ohjata automaattisesti ammatilliseen koulutukseen valmistavaan koulutukseen, vaan nuoren kanssa tulee käydä keskustelu tämän tilanteesta ja toiveista sekä auttaa hakeutumaan parhaiten näitä vastaavaan vaihtoehtoon.
• Oppivelvollisuuden pidentyessä on taattava opiskelupaikkojen riittävä määrä ja kohdentuminen aloille, jotka ovat nuorten tulevaisuudennäkymien kannalta mielekkäitä.
• Oppivelvollisuuden pidentämisen ei pidä vähentää, vaan ennemmin lisätä nuorille nykyisin tarjolla olevien vaihtoehtojen määrää.
• Opintojen maksuttomuuden täysimääräinen toteutuminen on tärkeää opiskelijoiden yhdenvertaisuuden kannalta.
• Matka- ja majoituskustannukset tulisi korvata kaikkien oppivelvollisten osalta ja vanhempien tulojen vaikutus opintotukeen on poistettava.
• Oppivelvollisuuden pidentyessä olisi perusteltua alkaa maksaa lapsilisää myös 17-vuotiaiden nuorten vanhemmille.
• Yhdenvertaisten mahdollisuuksien toteutuminen edellyttäisi, että oppimateriaalit olisivat maksuttomia kaikille koko toisen asteen ajan.
Helsingissä 6.6.2014
Eero Rämö, puheenjohtaja
Olli Joensuu,pääsihteeri