Nuorisotutkimusverkoston tutkimuskatsauksista käy ilmi, että koronan vaikutukset nuorten hyvinvoinnille ja osallisuudelle olivat laajoja ja pääasiassa kielteisiä. Korona-aikana mahdollisuudet sosiaalisille kohtaamisille ja harrastamiselle kaventuivat ja mielenterveyspalvelujen tarve kasvoi, mikä synnytti pitkiä jonoja palveluihin. Nuorisoalan kattojärjestö Allianssi muistuttaa, että seuraavan hallituksen tärkein tehtävä on korjata nuorten koronasta aiheutunut hyvinvointivaje.
Tutkimusartikkeleissa havaittiin, että nuoret jäivät aikuisten päätäntävallan alle, kun päätöksiä koronarajoitustoimista jouduttiin tekemään nopeasti ja osin vaillinaisen tiedon varassa. Esimerkiksi opiskelu- ja harrastustoiminnan rajoitukset koskivat suoraan nuoria, mutta heidän äänensä jäi usein kuulematta päätöksiä tehtäessä tai kuuleminen tapahtui vasta jo tehtyjen päätösten jälkeen.
“Koronarajoitukset kohdistettiin rajuimmin nuoriin ikäluokkiin ja vaikutukset näkyvät nyt niin mielenterveyden haasteina, harrastustoiminnan vähentymisenä ja yksinäisyyden lisääntymisenä. On vaarana, että pandemian seurauksena aiheutamme pysyvän hyvinvointivajeen yhdelle sukupolvelle. Seuraavan hallitusohjelman kärjessä tulee olla nuorten hyvinvoinnin palauttaminen vähintään koronaa edeltävälle tasolle”, vaatii Allianssin vaikuttamistyön päällikkö Katja Asikainen.
Nuorisotutkimusverkoston ja Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssin tutkimushankkeessa tarkasteltiin nuorten arkea ja hyvinvointia korona-aikana ja kiinnitettiin huomio erityisesti nuorten sosiaalisiin suhteisiin, yksinäisyyteen ja yhteisöllisyysvajeisiin erilaisten tutkimusaineistojen valossa. Tutkimuksessa hyödynnettiin Nuorisotutkimusverkoston tutkimuksissa aiemmin tuotettuja tilastollisia ja laadullisia tutkimusaineistoja.
Nuorten vapaa-aika muuttui korona-aikana
Tutkijat Anni Nyyssölä ja Joel Manner nostavat esille, kuinka koronarajoitukset vaikuttivat nuorten ohjattuun ja omaehtoiseen harrastamiseen sekä nuorisotalojen ja muiden nuorten suosimien julkisten ja puolijulkisten tilojen aukioloihin. Kun nuorisotilat ja ohjattu harrastustoiminta sulkeutuivat, mahdollistivat yksityiset harrastustilat, ulkona sijaitsevat kuntoilupaikat sekä digitaaliset ympäristöt ja verkkosovellukset korona-aikana nuorille tiloja sosiaalisuudelle ja mielekkäälle toiminnalle.
On kuitenkin huomioitava, että koronarajoitukset eivät kohdelleet nuorten vapaa-aikaa tasavertaisesti. Osa nuorista hyötyi harrastusten siirtymisestä verkkoon ja osalle nuorista harrastusten keskeytyminen ja kotiin jääminen oli myös helpotus, vaikkakin kolme kymmenestä nuoresta koki harrastamisen keskeytymisen korona-aikana erittäin kielteiseksi. Harrastamisen keskeytymisen voidaan katsoa vaikuttaneen jonkin verran myös nuorten vapaa-ajan tyytyväisyyteen, joka laski verrattuna koronaa edeltävään aikaan. Harrastusten keskeytyminen vaikutti nuorten yksinäisyyden lisääntymiseen. Yksinäisyys lisääntyi etenkin korkeakouluopiskelijoiden parissa.
Samalla kun nuorten vapaa-ajanvietto tiloja suljettiin, muuttuivat asenteet nuorten hengailua kohtaan entistä tiukemmiksi. Tutkijoiden mukaan nuorten hengailua saatettiin korona-aikana jopa avoimen vihamielisesti kyseenalaistaa. Tiukentunut suhtautuminen nuorten oleskeluun julkisessa ja puolijulkisessa tilassa näkyi myös kaupunkitilojen muuttuneina järjestelyinä. Esimerkiksi kauppakeskuksissa nuorten hengailuun puututtiin poistamalla tuoleja.
Nuorisotutkijoiden suositukset:
1. Vapaa-ajan merkitys nuorten hyvinvoinnille on tunnustettava.
Nuoret tulevat erilaisista lähtökohdista, ja osalla heistä on muita rajatummat mahdollisuudet osallistua mielekkääseen vapaa-aikaan. Näille nuorille tulee tarjota erityistä huomiota ja tukea, jotta hyvinvointia luova vapaa-aika olisi mahdollista. Hyvä vapaa-aika tarkoittaa eri nuorille eri asioita – nuorten on annettava määritellä se itse. Nuoria on kuultava erilaisissa vapaa-aikaan liittyvissä kysymyksissä, ja heille on tarjottava hyvän vapaa-ajan tukemiseksi monenlaisia tiloja ja muotoja. (Ks. myös. Kauppinen & Laine 2022, 68.) Erilaisia vapaa-ajan muotoja ei tule arvottaa, vaan niitä on kohdeltava vaihtoehtoisina ja toisiaan täydentävinä nuorten hyvinvointia tukevina toiminnan ja toimettomuuden ulottuvuuksina.
2. Nuorille on taattava monipuoliset vapaa-ajan tilat ja niihin riittävästi turvallisia aikuisia.
Tämä on toteutettava nuorten yksityisyys ja oman tilan tarve huomioiden. Kaupunkisuunnittelussa on otettava huomioon nuorten oikeus julkiseen ja puolijulkiseen tilaan, ja ne on järjesteltävä salliviksi ja kutsuviksi myös nuorille. Nuorisotilojen määrä on pitkällä aikavälillä supistunut (ks. Kivijärvi ym. 2022, 21). Nuorisotalojen ja -tilojen määrää ei kuitenkaan tule vähentää – päinvastoin. Niitä on sijoitettava lähelle käyttäjiä. Nuorisotalot ja -tilat tarjoavat nuorille turvallisen ja matalan kynnyksen paikan hengailla ja harrastaa sekä kohtaamisia luotettavien aikuisten kanssa myös tilanteissa, joissa kotona ei ole hyvä olla. Myös muussa julkisessa ja puolijulkisessa tilassa tulee olla riittävästi nuorille turvallisia aikuisia. Esimerkiksi liikkuva ja jalkautuva nuorisotyö tekevät tärkeää työtä mennessään niihin tiloihin, joita nuoret omaehtoisessa vapaa-ajassaan suosivat (ks. Tormulainen & Kauppinen 2022, 10–12). Myös verkkonuorisotyön tarve on korostunut ajassa, jossa nuorten sosiaaliset suhteet ja vapaa-aika kietoutuvat yhä enenevissä määrin digitaalisiin tiloihin. Nuorille aikuisille on perustettava omia, maksuttomia vapaa-ajan tiloja, sillä heidän vapaa-ajan tarpeensa eroavat nuorempien ikäryhmien tarpeista. Järjestöjen tarjoamat vapaa-ajan vieton mahdollisuudet on tärkeä ottaa huomioon nuorten hyvinvointia tukevaa vapaa-aikaa edistettäessä. Ne täydentävät hyvin julkisen sektorin ja kaupallisten toimijoiden tarjoamia vaihtoehtoja.
3. Tulevaisuudessa mahdollisesti sovellettavien rajoitusten on oltava nuorten hyvinvointia tukevan vapaa-ajan kannalta kohtuullisia
Nuoruus on erityinen ja ainutlaatuinen ikäkausi, jolloin vertaissuhteilla ja yhdessäololla on tärkeä rooli. Nuorten keskinäisiä kohtaamisia on vaalittava myös poikkeusolojen aikana. Nuoruuteen kuuluu tärkeitä siirtymiä, ja näihin siirtymiin yhteisöllisiä tapahtumia, juhlia, joita rajoitusten ei tulisi estää. Nuoria on kuunneltava ja kuultava mahdollisia rajoituksia laadittaessa. Pandemian tai pandemioiden aikana on turvattava myös vanhempien nuorten oikeus harrastaa. Matalan kynnyksen harrastamisesta ei tule jatkossa tinkiä, sillä siitä tinkiminen vie osalta nuorista ainoan tavan osallistua itseään kiinnostavan toimintaan. Nuorisotaloja ei tule sulkea kokonaan. Tulevaisuuden mahdollisissa poikkeusoloissa on löydettävä tapoja mahdollistaa nuorisotaloissa edes pienten ryhmien kohtaamiset – niiden, joille nuorisotalotoiminta ja talojen aikuiset ovat hyvinvoinnin kannalta välttämättömiä. Vapaa-ajan tilojen sulkeminen ja nuorten eristäminen toisistaan aiheuttavat nuorten hyvinvointiin monenlaisia säröjä, joihin meillä ei yhteiskuntana ole varaa.
Nuorten mielenterveyskriisi syveni, eivätkä nuoret ole vieläkään saaneet tarvitsemaansa apua
Tutkijat Joel Manner, Susanna Jurvanen, Alix Helfer ja Anni Nyyssölä havaitsivat, että nuorten aikuisten mielenterveys näyttää heikentyneen muita ikäryhmiä enemmän. Erityisen raskaasti korona on koetellut niiden nuorten hyvinvointia, jotka olivat jo ennen koronaa haavoittuvassa asemassa. Joissain ryhmissä, kuten korkeakouluopiskelijoiden parissa, on mielenterveyspalvelujen käytön kasvu ollut jopa poikkeuksellisen suurta. Kasvanut palveluntarve on johtanut siihen, että osa nuorista voi joutua odottamaan kuukausia saadakseen apua.
Mielenterveyspalveluja käyttäneiden joukossa esimerkiksi yksinäisyyden ja ahdistuksen tuntemuksien havaittiin olevan merkittävästi yleisempiä kuin muiden parissa. Korona-ajan rajoitukset ovat voineet monella pahentaa näitä kokemuksia. Heikentynyt mielenterveyspalvelujen saatavuus on vaikuttanut kielteisesti nuorten hyvinvointiin myös välillisesti.
Tutkijoiden suositukset:
1. Lasten, nuorten ja perheiden lähi- ja peruspalveluita tulee tukea
Varhaisen tuen palvelut ovat tärkeitä erityispalvelujen ruuhkien ehkäisemisessä. Siksi varhaisen tuen kynnyksen tulisi olla matala ja palvelujen mahdollisimman saavutettavissa, ja siten esimerkiksi oppilaitoksissa tehtävään työhön tulisi panostaa. Niin ikään nuoriso- ja koulunuorisotyön tukeminen edesauttaa avun tuomista mahdollisimman lähelle niitä tarvitsevia. Terapiatakuu tulisi toteuttaa valtakunnallisesti ja täysimääräisesti.
2. Tukitoimien suuntaaminen nuorille, joilla on jo haasteita
Hyvinvoinnin erojen kasvun ehkäisemiseksi palveluita tulisi kehittää niin, että ihmisiltä, joiden toimintakyky on jo valmiiksi alentunut, ei vaadita erityistä aktiivisuutta palveluihin pääsemisessä. Oikein kohdennetulla tuella ehkäistään eriarvoisuuden ja sen kielteisten seurausten voimistumista. Mielenterveyspalveluiden saatavuus tulee taata myös nuorille, jotka ovat työn ja koulutuksen ulkopuolella.
3. Palveluissa tulee ottaa huomioon nuorten erityiset tarpeet
Apua hakevasta nuoresta tulee pitää kiinni palvelupolun joka vaiheessa. Palveluiden tulee pystyä joustamaan nuorten tilanteen mukaan sekä kyetä tarjoamaan riittävän intensiivistä tukea. Rakenteiden ja työntekijöiden pysyvyyttä tulee kehittää, sillä ne mahdollistavat pitkäjänteiset asiakassuhteet, jotka edesauttavat avun laatua. Saavutettavuudessa tulee huomioida nuorten käyttämät viestimet, ja henkilökuntaa on koulutettava erilaisten nuorten kohtaamiseen.
Nuorten kuuleminen tarvitsee monenlaisia keinoja, joita ei voida kehittää kriisin aikana
Alix Helfer ja Sinikka Aapola-Kari analysoivat sitä, toteutuiko nuorten kuuleminen päätöksenteossa korona-aikana. Kun päätöksiä rajoitustoimista jouduttiin tekemään nopeasti ja osin vaillinaisen tiedon varassa, ei nuoria käytännössä kuultu heihin suoraan vaikuttavissa päätöksissä. Esimerkiksi opiskelu- ja harrastustoiminnan rajoitukset koskivat suoraan lapsia ja nuoria, mutta heidän äänensä jäi usein kuulematta päätöksiä tehtäessä tai kuuleminen tapahtui vasta jo tehtyjen päätösten jälkeen.
Tutkijoiden mukaan, on tärkeää vahvistaa yhteiskunnassa niitä rakenteita, joilla lasten ja nuorten kuuleminen mahdollistuu. Tällaisia keinojen kehittämistä ei voida kuitenkaan jättää kriisiaikoihin, vaan kuulemisrakenteiden kehittäminen ja käyttöönotto tulee tehdä jo ennakoivasti. Kuulemismenetelmien kehittämisessä tulee myös huomioida elämäntilanteiden ja taustojen moninaisuus. Erilaisten kokemusten ja näkemysten keräämisellä varmistetaan riittävä tietopohja päätösten tueksi.
Korona-aikana lasten ja nuorten kuuleminen tapahtui yleensä vasta päätösten ja aloitteiden jälkeen. Tämä aiheutti tiettyjen aikuisten ohjaamien kysymysten korostamisen sen sijaan, että olisi lähdetty liikkeelle lasten ja nuorten päivittäisistä ympäristöistä. Tieto perustui pitkälti asiantuntijoiden näkemyksiin, mutta nuoria ei aina kuunneltu heitä koskevassa päätöksenteossa. Nuorten ääni ei myöskään kuulunut silloin, kun määriteltiin rajoituksia, jotka vaikuttivat kouluihin ja aiheuttivat muutoksia fyysiseen tai sosiaaliseen ympäristöön ja opetukseen. Esimerkiksi alle 20-vuotiaat nuoret olivat viimeisellä sijalla iän ja riskiryhmään kuulumisen mukaan toteutetuissa koronarokotusjärjestelyissä; rokotusstrategia jätti siten lapset ja nuoret vaille suojaa pitkäksi aikaa samaan aikaan, kun rajoituksia höllennettiin (Lapsiasiavaltuutettu 2021b).
Tutkijoiden suositukset:
1. Nuoruuden moninaisuus ja erityisyys huomioitava päätöksenteossa.
Varhaisen itsenäistymisen aika on otettava paremmin huomioon kriiseissä. Täysi-ikäistyviä nuoria on myös pidettävä erityisryhmänä, jolla ei vielä välttämättä ole samanlaisia resursseja tai mahdollisuuksia osallisuuteen pandemian kaltaisissa kriiseissä kuin aikuisilla. Tukea ja ymmärrystä tarvitaan herkkään elämänvaiheeseen, jossa etsitään vielä omia suuntia.
2. Ylisukupolvisen dialogin turvaamiseksi tarvitaan aktiivisia, hyvin toimivia järjestelmiä, joissa kuullaan monenlaisia ääniä.
Kriisitilanteessa tällaisia järjestelmiä on paljon vaikeampi pystyttää. Sosioekonomisesti tai terveydellisesti heikossa asemassa olevien lasten ja nuorten suoraa kontaktia päättäjiin ja heidän äänensä kuuluvuutta voitaisiin parantaa. Vuorovaikutuksellisuus vaatii myös nuorilähtöistä viestintää.
3. Osallisuus ei saa olla kumileimasin, vaan nuorten tulee aidosti olla läsnä päätöksiä laatiessa.
Kestävän päätöksenteon pohjana on nuorten osallistuminen, ja nuorille tulisi tarjota mahdollisuuksia osallistua ratkaisuihin mielekkäissä ja turvallisissa ympäristöissä. Mahdollisuudet osallistua omaa tulevaisuuttaan koskevaan päätöksentekoon ovat ensiarvoisia. Osallisuus lisää merkityksellisyyden tuntoa ja toivoa tulevaan. Vastuu nuorten hyvinvoinnista on aikuisilla.
Tutkimuskatsausten tulokset on raportoitu kolmessa eri verkkojulkaisussa sekä 13.3.2023 järjestetyssä webinaarissa. Webinaarin tallenne on katsottavissa vuoden ajan. Julkaisut tukevat osaltaan Allianssin kevään 2023 hallitusohjelmatavoitteita.
Nuorten osallisuus muistettava myös kriisin aikana
Kirjoittajat: Alix Helfer & Sinikka Aapola-Kari
Ilm. 13.3.2023
”Ankeeta on ollut” – Nuorten henkinen pahoinvointi korona-aikana
Kirjoittajat: Joel Manner, Susanna Jurvanen, Alix Helfer & Anni Nyyssölä
Ilm. 17.2.2023
Nuorten hyvinvointia tukeva vapaa-aika ja siihen korona-aikana tulleet säröt
Kirjoittajat: Anni Nyyssölä & Joel Manner
Ilm. 31.1.2023
