Käynnissä oleva Politiikkaviikko pureutuu yhteiskunnan tämänhetkisiin epävarmuuksiin ja kriiseihin. Mihin yhteiskunnallisen vaikuttamisen teemaviikolla tosiasiallisesti voidaan vaikuttaa ja mitä vielä tarvitaan, jotta joka viikko voisi olla Politiikkaviikko? Nuorten osallisuuden asiantuntija Iida Laurila pohtii blogikirjoituksessaan demokratiakasvatuksen ja osallisuuden merkitystä tässä ajassa.
Tällä viikolla vietettävää Politiikkaviikkoa voisi kutsua demokratiatempaukseksi. Se on keino herätellä yhteiskunnassa keskustelua tarvittavista muutoksista. Politiikkaviikon tavoitteena on antaa nuorille mahdollisuus oppia vaikuttamisen tapoja, niin lähiympäristössä kuin laajemminkin maailmassa, ja tutustua politiikkaan. Tänä vuonna teemana on, miten politiikalla voidaan ratkoa kriisejä ja viheliäisiä ongelmia yhdessä, eri mielipiteistä ja ideologioista huolimatta. Teemalla yritetään pureutua tähän ajankohtaiseen aikaan, jossa kriisit tulevat iholle ja epävarmuus kalvaa omaa arkea.
Näkyminen, kuuluminen ja tilan saaminen ovat kaikki inhimillisiä tarpeita ja tunteita, joista koostuu osallisuuden tunne. Tunne siitä, että minua kuunnellaan ja minut otetaan vakavasti. Kaikesta tästä suomalaiset nuoret kokevat vajetta, erityisesti nyt kriisien ajassa. Politiikkaviikon tärkein tehtävä on saada aikaan tunne, että äänelläni on väliä, voin mielipiteelläni vaikuttaa ja uskallan luottaa siihen myöhemminkin, esimerkiksi kun ensimmäistä kertaa äänestän.
Demokratiaan kasvetaan, ja vaikka demokratiakasvatus on opetussuunnitelmiin kirjattu tavoite, toteutuu se eri kouluissa eri tavoin. Yleensä laadukkaan demokratiakasvatuksen toteutuminen riippuu aktiivisesta, uteliaasta ja töissään hyvinvoivasta opettajasta. Opettajat ovatkin demokratian todelliset esitaistelijat ja ansaitsevat tästäkin kiitoksen työstään.
Vaikuttamisen paikat ja osallisuus tuppaavat kasautumaan jo valmiiksi aktiivisille toimijoille, mutta miten tasoittaisimme pelikenttää heille, joiden kotona ei puhuta yhteiskunnallisista asioista? Aktiivisten ja rohkeiden nuorten lisäksi nämä talkoot kaipaavat empaattisia ja kuuntelevia aikuisia, jotka tarjoavat nuorille mahdollisuuksia muodostaa ja esittää mielipiteitä. Tässä meillä kaikilla on peiliin katsomisen paikka. Miten me puhumme meidän nuorista? Ovatko he hintalappu hyvinvointialueen budjetissa, epämääräinen porukka ostoskeskuksessa vai kilttejä, harmittomia kympin tyttöjä?
Ilman nuoria meillä ei ole mitään, ja meidän aikuisten olisi syytä ravistella järjestelmämme tunnustamaan se. Raivataan nuorille tilaa julkisessa päätöksenteossa nuorisovaltuustojen, osallistuvan budjetoinnin ja nuorisovaikutusten arvioinnin kautta. Tehdään päättävissä pöydissä tilaa nuorille ja huolehditaan rikotun nuoruuden kokeneiden nuorten vaikuttamismahdollisuudet kuntoon.
