Suomalaiset ovat lavatanssikansaa, mutta silti karsastamme “hankehumppaa”. Nuorisoalan järjestöjen on korkea aika opetella vähintään perusaskeleet, kirjoittaa Nuorisoala ry:n hankepäällikkö Laura Lamberg.
Yksi asia valtion talousnäkymissä on tullut selväksi viime vuosina: kansalaisjärjestöjen julkinen rahoitus ei ainakaan kasva. Nuorisoalan kokonaisrahoitus on pikemminkin laskenut yli 15 prosenttia verrattuna aikaan ennen Orpon hallituskautta. Samalla järjestöjen rahoitus on siirtynyt – ja siirtynee jatkossa yhä vahvemmin – hankemuotoiseksi.
Kehitystä voi toki vastustaa. On aiheellista kritisoida hankemaailmaan usein liittyvää lyhytjänteisyyttä tai poukkoilua, raskaita raportointivelvoitteita ja monimutkaisten rahoitushakujen vaatimaa taakkaa, joka asettaa etenkin vapaaehtoisvetoiset kansalaisjärjestöt altavastaajan asemaan rahoituskilpailussa. Hanketyöhön liittyvistä ongelmista pitää puhua avoimesti.
Mutta samalla meidän täytyy kysyä itseltämme: miten aiomme sopeutua? Jos valtion tuet laskevat, jäämmekö puhisemaan sivussa, kun resurssit katoavat siltä työtä, jolla nuorten elämää parannetaan ja maailmaa muutetaan?
Vaihtoehtoja on, ja yksi varteenotettava sellainen on hanketyöhön tarttuminen. Esimerkiksi EU:n monissa rahoitusohjelmissa on jaossa miljoonia, joita ei ole etukäteen jyvitetty jäsenmaiden kesken. Näitä rahoja hakemalla kasvatamme koko Suomen rahoituskakkua, suomalaisten nuorten hyväksi.
Hanke on väline ja työskentelymuoto, ei vihollinen tai messias. Juuri välineenä hankkeet voivat toimia tehokkaasti, kunhan hankkeistuksessa keskitytään järjestön toiminnan tarkoitukseen. Jos taas toiminnan tarkoitus unohtuu, ollaan helposti lähellä sitä ilmeisen vieroksuttua tanssilajia. Sillä kuten mitä tahansa välinettä, hankkeitakin voi käyttää huonosti.
Jos nuorisoalan järjestö tahtoo hyödyntää hankkeita hyvin, mitä tehdä?
Hyvät hankkeet vastaavat johonkin tarpeeseen. Tarvitsee siis käydä perustavanlaatuista keskustelua siitä, mitä oikeastaan halutaan tehdä ja miksi joku sitä rahoittaisi. Tee siis näin:
- Tutustu siihen, mistä järjestöllesi sopivia hankerahoituksia saa. Rahoittajia on niin kansainvälisiä kuin kotimaisiakin – nuorisoalalle sopivia ovat esimerkiksi Erasmus+-ohjelma, useat Pohjoismaisen kulttuuripisteen tuet ja monet kotimaiset säätiöt. Yhden listauksen avoimista hauista saat jäsenetuna myös Nuorisoalan jäsenpostista.
- Nojaa tietoon nuorten tilanteesta ja tarpeista. Käytä järjestön toiminnassa saatuja kokemuksia ja palautteita apuna, tukeudu tilastotietoon tai tutkimukseen ja käy läpi esimerkiksi Nuorisoalan Mitä kuuluu nuorille -katsauksia.
- Esitä ratkaisuja. Voit kehittää eteenpäin olemassa olevaa toimintaa tai luoda jotain uutta. Muista, että myös hanketyössä kokeilujen on sallittua joskus epäonnistua – älä siis tyydy liian turvallisiin ratkaisuihin. Samalla pyörää ei tässäkään kannata keksiä uudestaan, eikä etenkään väittää vanhaa pyörää täysin uudeksi.
- Ryhdy toimeen. Lähetä hakemuksia, käy läpi arviointien palautteita, tee parannuksia ja yritä uudestaan.
Hanke voi olla tarkoituksenmukainen, luova ja vaikuttava tapa tehdä työtä. Hankkeet vaativat suunnitelmallisuutta, yhteistyötä ja vaikutusten mittaamista – mutta nämä ovat taitoja, joita voi oppia. Ja joita kannattaa oppia.
Vinkki: Jos et vieläkään ole varma, mistä aloittaa, aloita tästä. Nuorisoala ry:n Hankerahoitus haltuun -webinaarisarja tarjoaa tukea järjestöille, jotka haluavat kehittää hanketyötään. Kolmiosainen webinaarisarja järjestetään toukokuun aikana, ilmoittaudu mukaan tapahtumakalenterin kautta.
Järjestötoimija – nappaa siis hankkeistus haltuun. Lavatanssit elävät nyt uutta nousukautta nuorten keskuudessa, miksei myös tämä asteen byrokraattisempi tanssilaji nimeltään hankehumppa.
Laura Lamberg
Kirjoittaja on Nuorisoala ry:n hankepäällikkö, joka harrastaa työnsä puolesta hankesuunnittelua ja vapaa-ajallaan paritansseja.
laura.lamberg@nuorisoala.fi
