Sivun sisältö
1. Nuorisoalasta ja nuorisotyöstä
2. Nuorisotyö kunnissa
3. Nuorisotyö evankelis-luterilaisessa kirkossa
4. Nuorisotyö järjestöissä
5. Nuorisoalan rahoitus
6. Harrastaminen Suomessa
Nuorisoalasta ja nuorisotyöstä
Nuorisoala kattaa nuorten, nuorisolain mukaisesti alle 29-vuotiaiden, nuorisotyötä ja nuorisotoimintaa tekevät ja tukevat toimijat kunnissa, seurakunnissa ja kolmannella sektorilla.
Nuorisotyöllä taas tarkoitetaan kaikkea sitä nuorisoalan toimintaa, joka tehdään kunnissa, seurakunnissa ja järjestöissä. Tämä pitää sisällään nuorisotilat, kerho- ja leiritoiminnan, etsivän nuorisotyön, digitaalisen nuorisotyön sekä monet muut nuorisotyön muodot. Nuorisotyön tavoitteena on nuorten kasvun, itsenäistymisen ja osallisuuden tukeminen yhteiskunnassa.
Nuorisotyön ja -politiikan olennaiset tavoitteet on koottu valtakunnalliseen nuorisotyön ja politiikan ohjelmaan, jonka valtioneuvosto hyväksyy joka neljäs vuosi. Ohjelma sisältää tavoitteet valtakunnalliselle nuorisotyölle ja -politiikalle ja niiden tukemiselle. Nuorisotyötä ohjaa lisäksi nuorisolaki.
Nuorisoalan vaikuttamistyö tähtää nuorisoalan resurssien turvaamisen lisäksi sellaisten palveluiden ja rakenteiden kehittämiseen, säilyttämiseen ja lisäämiseen, jotka vaikuttavat nuorten hyvinvointiin. Nuorisoalan yhteinen tehtävä itse nuorisotyön ohella onkin tuoda tietoa nuorten hyvinvoinnista päättäjien käyttöön.
Valtion budjetista rahoitetaan muun muassa nuorten työpajatoimintaa, etsivää nuorisotyötä, valtakunnallisia nuorisoalan järjestöjä ja kuntien nuorisotyötä.Nuorisotyön tilastot valtakunnallisesti ja kuntakohtaisesti löytyvät nuorisotilastot.fi-verkkosivuilta.
Nuorisotyö kunnissa
Kunnallisessa ammatillista nuorisotyössä tehdään vuosittain yli 3 000 henkilötyövuotta. Kuntien nuorisotyö ymmärretään tyypillisesti nuorisotiloilla tapahtuvaksi, kaikille nuorille avoimeksi toiminnaksi. Lähes kaikissa Manner-Suomen kunnissa toteutetaankin avointa tilatoimintaa sekä nuorille suunnattuja tapahtumia. Nuorisotyön vakiintuneita työmuotoja on kuitenkin paljon enemmän, ja monia niistä toteutetaan valtakunnallisesti. Näitä ovat esimerkiksi etsivä nuorisotyö, nuorten työpajat, koulunuorisotyö ja digitaalinen nuorisotyö. Kuntien välillä on paljon vaihtelua siinä, mihin työmuotoihin nuorisotyössä keskitytään.
Kunnat käyttivät vuonna 2022 nuorisotyöhön keskimäärin 117 euroa jokaista alle 29-vuotiasta kohden. Lisäksi kunnat avustivat järjestöjen nuorisotoimintaa noin 9,5 miljoonalla eurolla. Kunnat saavat nuorisotyöhön valtionosuutta, joka maksetaan kunnassa asuvien nuorten lukumäärän mukaan. Vuonna 2022 nuorisotyön yksikköhinta oli 15 euroa per alle 29-vuotias asukas eli kunnille maksettiin 4,46 euroa per nuori. Valtionosuus oli yhteensä noin 7,7 milj. euroa.
Nuorisotyö evankelis-luterilaisessa kirkossa
Evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnissa tehdään nuorisotyön parissa vuosittain yhteensä yli tuhat henkilötyövuotta. Nuorisotyöntekijöiden ohella nuorten parissa työskentelee pappeja, diakoniatyöntekijöitä ja muita seurakuntien työntekijöitä. Evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat järjestävät rippikoulutoimintaa, isostoimintaa ja nuorten iltoja lähes jokaisessa Suomen kunnassa. Seurakunnat tekevät yhteistyössä kuntien kanssa esimerkiksi kouluilla ja oppilaitoksissa.
Kirkon kasvatustyö liittyy Suomessa lähes kaikkien nuorten johonkin elämänvaiheeseen. 15-vuotiaista nuorista yli 70 prosenttia käy rippikoulun.
Nuorisotyö järjestöissä
Järjestöissä tehtävä nuorisotyö on nuorten vaikutusmahdollisuuksien edistämistä ja harrastustoiminnan tarjoamista. Keskeistä nuorisoalan järjestöille on nuorten osallisuuden edistäminen niin järjestön omassa toiminnassa kuin yhteiskunnassa laajemminkin. Nuorisoalan järjestöt kannustavat nuoria vaikuttamaan sekä osallistumaan ja kasvattavat nuorista aktiivisia sekä kriittisesti ajattelevia kansalaisia. Vapaaehtoistoiminnalla on useita hyötyjä nuorten kannalta: se merkitsee mielekästä tekemistä, henkilökohtaista kehittymistä, sosiaalista voimavaraa sekä vahvistaa nuorten valmiuksia vaikuttamiseen ja aktiiviseen kansalaisuuteen. Vapaa-aikatutkimuksesta käy ilmi, että hieman yli puolet nuorista (10-29-vuotiaista) kuuluu yhdistyksiin tai on mukana järjestötoiminnassa. Vuonna 2021 näin järjestöihin kiinnittyneitä nuoria on vapaa-aikatutkimuksen arvion mukaan 58 prosenttia nuorista.
Nuorisoalalla toimivien järjestöjen henkilöstömäärät vaihtelevat suuresti. Useissa nuorisotyötä tekevissä järjestöissä toimii vain yksittäisiä palkattuja työntekijöitä vapaaehtoisten tukena. Nuorisoalalla toimii yli 50 000 vapaaehtoista tekijää.
Nuorisoalan rahoitus
Valtio rahoittaa muun muassa avustusten kautta nuorten työpajatoimintaa, etsivää nuorisotyötä ja valtakunnallisia nuorisoalan järjestöjä sekä valtionosuuksien kautta kuntien nuorisotyötä.
Valtionavustuksiin kohdistui lisäleikkauksia jo aiemmin hallitusohjelmassa päätettyjen säästöjen lisäksi. Allianssin tekemän kyselyn mukaan leikkausten toteutuessa hallitusohjelman suuruudessa lähes joka kolmannelta nuorelta loppuisi harrastus ja yli puolet nuorista jäisi ilman maksutonta paikkaa viettää aikaa.
Hallitusohjelmassa päätettyjä, vuosien 2026 ja 2027 OKM:n valtionavustuksiin kohdennettuja leikkauksia aikaistetaan vuodella, minkä lisäksi vuonna 2025 tehdään lisäleikkauksia 25 miljoonaa euroa. Näin ollen sekä vuoden 2025 että vuoden 2026 valtionavustuksista leikataan 75 miljoonaa euroa, jolloin hallituskauden aikana valtionavustuksiin kohdistuu yhteensä 150 miljoonaa euroa leikkauksia hallituskautta edeltävästä tasosta.
Nuorisotyöhön tai valtionavustuksiin laajemmin kohdistuvia leikkauksia ei ole kohdennettu vielä tuleville vuosille, mutta mittakaavaa antaa se, että nuorisotyön koko budjetti oli vuoden 2024 OKM:n talousarviossa noin 74 miljoonaa euroa. OKM myöntää valtionavustuksia nuorisotyön lisäksi esimerkiksi koulutukseen, kulttuuriin, tieteeseen ja urheiluun. Kohdennuksista päätetään tarkemmin syksyn budjettiriihessä.
Nuorille tukea, palveluita ja harrastusmahdollisuuksia tarjoavat järjestöt ja muut toimijat arvioivat aiemmin keväällä, että nuorisotyöstä leikkaaminen osuisi erityisesti maaseudulla asuviin ja jo valmiiksi heikommassa asemassa oleviin nuoriin. Palvelut keskittyisivät enemmän suuriin kaupunkeihin, osallistumisen kustannukset nousisivat ja toiminta siirtyisi enemmän digitaaliseksi. Vapaaehtoisten määrä vähenisi ja nuorten parissa työskentelevien kyky tukea nuoria heikkenisi. Jo oireilevien – esimerkiksi väkivaltaisesti käyttäytyvien, itsetuhoisten tai päihderiippuvaisten – nuorten palvelujen määrä vähenisi.,
Nuorisotyöhön kohdistuvat lisäleikkaukset on pystyttävä välttämään. Valtionavustusleikkaukset on tehtävä harkitusti ja eri palvelujen yhteiskunnallisen tarpeen perusteella, ei esimerkiksi entisen arpajaislain jakosuhdeprosentin pohjalta. Mikäli OKM:n valtionavustusten leikkaukset toteutettaisiin entisen arpajaislain jakosuhteen mukaisesti, nuorisoalaan kohdistuisi 9 % leikkauksista. Se voisi tarkoittaa 13,5 miljoonaa euroa vuonna 2026. Vuonna 2024 OKM:n nuorisotyön kokonaisbudjetti oli noin 74 miljoonaa euroa. Nuorisotyön valtionavustusten kokonaisbudjetti on siitä noin 65 miljoonaa, valtakunnallisten nuorisojärjestöjen avustuksia oli tästä 18 miljoonaa euroa. Päätökset voivat tarkoittaa siis jopa 20 prosentin leikkauksia nuorisoalalle. Koska kohdennuksia ei ole päätetty, voivat leikkaukset olla myös vielä suurempia. Tämä olisi kohtalokasta suomalaiselle nuorisotyölle ja nuorisojärjestötoiminnalle.
Harrastaminen Suomessa
Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksessa (2022) yhdeksän kymmenestä vastaajasta kertoo harrastavansa jotakin.
Harrastamisen yleisyys laskee hieman iän myötä, mutta se säilyy kaikissa ikäluokissa lähellä 90 prosenttia. Koulutustasolla on jonkin verran vaikutusta harrastamiseen. Peruskoululaisista ja lukiolaisista 93 prosenttia kertoi harrastavansa jotakin, ammatillisessa koulutuksessa olevista nuorista 82 prosenttia.
Harrastaminen on vähäisintä työttömien nuorten sekä sellaisten lasten ja nuorten, joilla on jokin toimintarajoite, parissa. Keskeiset syyt harrastamattomuuteen on Kouluterveyskyselyn (2021) mukaan ajanpuute, kiinnostuksen puute sekä taloudelliset syyt. Sekä peruskoulun 8.–9.-luokkalaisista että kaikista toisella asteella opiskelevista ulkomaalaistaustaisista nuorista kolmannes (30–38 %) koki, että itseä kiinnostavat harrastukset ovat liian kalliita.
Karvin arvioinnissa harrastamisen Suomen mallista (Laimi ym. 2023) todetaan, että harrastamisella on lapsille ja nuorille monenlaisia hyötyjä. Harrastamisen hyödyt liittyvät niin fyysiseen, psyykkiseen kuin sosiaaliseenkin hyvinvointiin. Osa hyödyistä näkyy välittömästi lasten ja nuorten hyvinvoinnissa ja osalla on pidemmän aikavälin vaikutuksia. Esimerkiksi sosiaalisesti aktiivinen vapaa-aika nuoruudessa näyttää tukevan mielenterveyttä myös aikuisuudessa.
Osaamiskeskus Kentaurin nuorten harrastus- ja järjestötoimintaa selvittäneessä tutkimuksessa (Kaunismaa 2022) nuoret nostivat harrastamisessa tärkeimpinä asioina esille onnistumisen kokemukset, uuden oppimisen sekä kavereiden saamisen. Aineiston perusteella nuorten kotitausta ja koulumenestys vaikuttavat harrastaneisuuteen selvästi. Erityisen vahvasti havainto pätee esimerkiksi liikunnan ja kulttuurin yhdistys- ja harrastustoimintaan.
Opintokeskus Kansalaisfoorumin syksyllä 2022 julkaiseman kulttuuriharrastamisen koetut vaikutukset – selvityksen mukaan alle 30-vuotiaista vastaajista jopa 92 % vastaajista kertoo löytäneensä harrastuksensa kautta uusia ystäviä, ja 97 % kokee saavansa oppimisesta iloa harrastuksessaan. Selvityksen perusteella harrastamisella on siis merkittäviä vaikutuksia sekä nuorten sosiaalisten suhteiden rakentumiseen, yhteisöön kuulumisen kokemukseen että oppimiseen.
Vuonna 2023 Harrastamisen Suomen malli lisättiin nuorisolakiin. Tavoitteena on mahdollistaa jokaiselle lapselle ja nuorelle mieluisa ja maksuton harrastus koulupäivän yhteydessä. Orpon hallitus aikoo jatkaa mallin kehittämistyötä ja tulee arvioimaan sitä koskevaa lainsäädäntöä hallituskauden aikana.
Harrastamisen Suomen mallissa keskeisintä olisi tavoittaa ne nuoret, jotka eivät harrasta. Mallin korjaustarpeita on erityisesti lasten ja nuorten osallisuudessa sekä mallin paikallisessa koordinaatiossa, erityisesti harrastustoimijoiden ja koulujen välisessä yhteistyössä sekä saavutettavuudessa. Harrastamisen Suomen malli on kuitenkin vain osa suomalaista harrastuspolitiikkaa, eikä edistä kaikkien nuorten harrastamista. Siksi teemme nuorisoalalla töitä kaikenlaisen nuorten ohjatun ja omaehtoisen harrastamisen edistämiseksi.
