Viime kesän partioleirillä katselin kymmenien metrien mittaista jäätelöjonoa. Miten nerokas bisnes: myydä keskellä metsää tuhansien ihmisten tapahtumassa jotain, jota osallistujat eivät voi tuoda itse mukaan, jota lähes jokaisen osallistujan tekee kesällä mieli ja joka on vielä niin edullista, että useimmilla on sen ostamiseen mahdollisuus.
Kuvitellaanpa, että kiskan pyörittäjiltä olisi pehmismassa loppumassa, mutta he vain jatkaisivat myymistä. Tai että jätskikone alkaisi yskiä ja osoittaa hajoamisen merkkejä, mutta myyjä ei tekisi mitään sen korjaamiseksi.
Se olisi paitsi typerää, myös aivan järjettömän huonoa johtamista. Vain vastuuton johtaja ei huomaa, että hänen onnistumisensa tärkeimmät edellytykset ovat hupenemassa – tai vaikka huomaisi, ei tee mitään.
Se on kuitenkin tapa, jolla Suomea parhaillaan johdetaan.
Nuoret sukupolvet ovat Suomelle sama kuin pehmis jätskimyyjälle: kaikkein kriittisin onnistumisen edellytys. Ilman nuoria meillä ei ole mitään. Ei tekijöitä, ei osaajia, ei veronmaksajia, ei vastuunkantajia. Ei opettajia, ei hoitajia, ei maanpuolustajia.
Ja tällä tavalla se kriittisin edellytyksemme nyt voi:
Joka neljäs nuori kärsii mielenterveyden häiriöistä, joka kolmas opiskelu-uupumuksesta. 40 prosenttia nuorista on joskus harkinnut itsemurhaa.
Nuorten mahdollisuudet päästä kiinni työelämään ovat heikentyneet, ja ensimmäistä kertaa Suomen historiassa nuoret jäänevät vähemmän koulutetuiksi ja tienaaviksi kuin vanhempansa.
Ilmastokriisin, koronapandemian, Euroopassa käytävän sodan ja talouden taantuman vaikutukset osuvat syvimmin nuoriin. Yksinäisyydestä kärsii yhä useampi.
Kolmasosa nuorista kokee, että heidän elämänsä on merkityksetöntä ja vaikutusmahdollisuutensa vähäisiä.
Nämä tiedot ovat vain muutamia esimerkkejä viime vuosina tehdyistä tutkimuksista ja selvityksistä. Lisäksi laskee määrä: ikäluokat pienenevät koko ajan, työkykyisten määrä laskee jatkuvasti, osa fiksuimmista lähtee muihin maihin.
Tulevaisuuden Suomi voi tasan yhtä hyvin kuin nykyisyyden nuoret. On kirkas, kiistämätön ja ihan järjettömän huolestuttava totuus, ettei Suomen tulevaisuus näytä lupaavalta, jollei nuorten tilanteen parantamiseksi tehdä valtavia muutoksia. Kun tilanne on historiallisen huono, tarvitaan historiallisen suuria korjausliikkeitä.
Jos hyvin johdettu yritys tai järjestö kärsisi samasta ongelmasta kuin Suomi nyt, se ryhtyisi välittömästi toimiin.
Tärkein nostettaisiin kaiken tekemisen kärkeen. Ei erilliseksi projektiksi, ei omaksi pikku työryhmäkseen, vaan ylimmän johdon vastuulle ja kaikkea toimintaa läpileikkaavaksi strategiaksi. Meidän ehdotuksemme on, että nuoret otetaan tulevan hallitusohjelman ykkösasiaksi.
Ei mietittäisi, mistä leikataan tai mihin upotetaan lisää rahaa, vaan ajateltaisiin koko toimintamalli uusiksi. Johdettaisiin paremmin. Tehtäisiin systeemisiä ja rakenteellisia muutoksia. Nuorten hyvinvoinnin parantamisessa se tarkoittaisi valtionhallinnon olemassa olevan työnjaon, organisaation ja toimintatapojen uudistamista. Tässä meidän ehdotuksemme siitä, kuinka muutos voitaisiin tehdä.
Asetettaisiin selkeät, kunnianhimoiset tavoitteet ja niille mittarit. Seurattaisiin toimenpiteiden vaikuttavuutta, ohjattaisiin rahoitusta sinne, missä työ tuottaa parasta tulosta ja luovuttaisiin hyödyttömistä toimista. Tässä meidän ehdotuksemme siitä, kuinka nuorten hyvinvointia voisi alkaa tavoitteellisesti mitata.
Otettaisiin tärkein kohderyhmä mukaan ja kuultaisiin heidän omia näkemyksiään. Osallistettaisiin. Tässä meidän ehdotuksemme siitä, kuinka nuorten ääni ja asiantuntemus saataisiin kuuluville valtakunnallisessa päätöksenteossa.
Yllättävän yksinkertaista, eikö? Ennen kaikkea: välttämätöntä tehdä, mahdollista toteuttaa. Tarvitaan vain riittävän rohkeita vallankäyttäjiä.
Puoluejohtajille ja eduskuntavaaliehdokkaille toivotan iloa vaalityöhön ja muistutuksen siitä kesäleirin jäätelömyyjästä. Ilman jätskiä hänellä ei ole mitään.
Ilman nuoria meillä ei ole mitään.
Nyt on oikea suojella kaikkein tärkeintä: ajatella kotiinpäin, kuunnella järjen ääntä ja olla rohkeasti nuorten puolella. Eteenpäin, framåt! Kohti reilumpaa ja ihan vaan olemassa olevaa huomista.
Anna Munsterhjelm
Kirjoittaja on nuorisoalan kattojärjestö Allianssin toiminnanjohtaja, joka jaksaa luottaa puolueiden tekevän mieluummin oikein kuin helposti.
Lue myös:
Nuorten asettaminen päätöksenteossa muiden ikäryhmien edelle on oikein ja järkevää, eikä Junckerin lakia kannata pelätä
Nuorten historiallisen huono tilanne saa kaipaamaan Kekkosta
