Hyvä hanke ei elä vain raportointijärjestelmässä vaan monimutkaisessa ja alati muuttuvassa tosimaailmassa. Siksi sääntöjä pitää joskus uskaltaa tulkita tavoitteiden kautta, kirjoittaa Nuorisoala ry:n hankepäällikkö Laura Lamberg.
Rakastan porsaanreikiä. Tai tarkemmin sanottuna rakastan sitä, kun byrokraattisen rahoitusehdon tai hankesuunnitelman sisältä löytyykin liikkumatilaa tehdä järkeviä asioita, joita ei ollut mukana alkuperäisissä suunnitelmissa.
Hankkeet kirjoitetaan aina ennen toimintaa. Kirjoitusvaiheessa maailma voi vielä olla vähän toisenlainen kuin toteutuksen kohdalla. Vielä tätäkin useammin kirjoittajan oma ymmärrys maailmasta on hakuvaiheessa vaillinaista, meistä useimmat kun emme ole ihmisinä kaikkitietäväisiä.
Jos hanketta sitten toteutetaan pilkuntarkasti alkuperäisen suunnitelman mukaan, riski on, että tehdään asioita, jotka eivät olekaan tarkoituksenmukaisia. Hyvä hanke ei seuraa orjallisesti toimenpidekirjauksia vaan tavoitteita.
Jos tavoitteena on esimerkiksi vahvistaa nuorten osallisuutta, sitä voi käytännössä edistää monella tavalla. Jos alkuperäinen toimenpide ei siihen enää parhaalla tavalla vie, on lupa kysyä: voisiko tämän tehdä toisin? Usein vastaus on kyllä, kunhan perustelut ovat kunnossa ja rahoittaja pysyy kartalla muutoksista.
Luova tulkinta ei tarkoita sitä, että rahoitusehtoja kierretään. Se tarkoittaa, että niitä ymmärretään oikein. Joskus jopa vähän oikeammin kuin ne on alun perin kirjoitettu.
Esimerkki: kun luova tulkinta vei YK:n yleiskokoukseen
Vedimme muutama vuosi sitten Future Agents NOW -nimistä Erasmus+ -hanketta, jonka tarkoituksena oli kehittää nuorisodelegaattiohjelmia, eli rakenteita, joilla vahvistetaan nuorten osallisuutta esimerkiksi YK:n päätöksenteossa.
Hankkeen oppeja piti jakaa nuorisodelegaateille ja nuorisodelegaattiohjelmien järjestäjille. Niinpä tarkistimme, voisiko rahoitusta käyttää siihen, että menisimme heidän luokseen YK:n kokoukseen New Yorkiin. Selvisi, että voi, vaikka alkuperäisen tulkinnan mukaan tapahtumat olivat mahdollisia vain Euroopassa.
Tuloksena syntyi YK:n kokousten yhteydessä järjestettyjä tilaisuuksia, jossa nuoret vaikuttajat eri maista ympäri Eurooppaa ja maailmaa pääsivät jakamaan kokemuksiaan ja hyötymään hankkeen tuottamista materiaaleista. Nämä olivat hankkeen vaikuttavimmat tapahtumat – eikä niitä olisi tapahtunut, jos olisimme pitäytyneet säntillisesti alkuperäisissä suunnitelmissa.
Kun seuraavaa nuorisodelegaattihanketta (Representing Youth) suunniteltiin, otimme opiksi: YK-tapahtuma kirjoitettiin mukaan jo hakemusvaiheessa. Rahoitusehdotkin olivat välissä muuttuneet hankkeen kannalta oikeammiksi ja mahdollistivat tämän tällä kertaa itsestäänselvästi.
Tunne säännöt, jotta osaat joustaa
Rahoitusehdot ovat olemassa syystä. Ne varmistavat, että rahat käytetään oikein ja läpinäkyvästi. Mutta ne eivät yleensä ole este suunnitelmien hienosäädölle.
Hyvä hanketyöntekijä ei riko sääntöjä, vaan hän tuntee ne niin hyvin, että osaa löytää niistä joustot. Siis oodi prosaanrei’ille.
Laura Lamberg
Kirjoittaja on Nuorisoala ry:n hankepäällikkö, jonka lapsuudenkodissa oli aikoinaan käytössä saivartelukiintiö – työelämässä onneksi ei.
laura.lamberg@nuorisoala.fi
