Maaliskuussa sain huikean mahdollisuuden osallistua nuorisoalan kattojärjestö Allianssin järjestämälle varainhankinnan kehittämiseen tähtäävälle opintomatkalle Amsterdamiin osana Erasmus+ -ohjelmaa. Matkaan osallistui 9 varainhankinnan kehittämisestä kiinnostunutta Allianssin jäsenjärjestön edustajaa.
Näimme ruuhkaisia pyöräparkkeja, koimme jännittäviä hetkiä, kun jännitimme kerkeämmekö kaikki samaan ratikkaan ja yritimme välttää pyörien alle jäämistä. Vai meniköhän se näin? Jokaisella on tietysti oma kokemuksensa reissusta ja kaduista, mutta kokemus reissun annista on melko yhtenäinen.
Vierailimme viidessä eri kohteessa: Edukans, Goede Doelen Netherland, CJP, CHOICE ja Voordekunst.
CHOICE on nuorten seksuaalioikeuksia ajava järjestö. Vierailun teemana siellä meillä oli yksityislahjoitukset ja nuorten itsensävetämien järjestöjen varainhankinta. Järjestö toimii tällä hetkellä 15 eri maassa kuten Alankomaissa, Bangladeshissa, Etiopiassa, Ghanassa. CHOICE-järjestöä pyörittävät 16–29-vuotiaat nuoret. Vierailun yhteydessä pääsimme myös kierrokselle myös Amnestyn pääkonttorilla. Heillä on samassa rakennuksessa paljon toimijoita eri toimialoilta sekä nuorisotalon-tyyppinen oleskelutila.
Goede Doelen Netherland on varainhankinnan kattojärjestö, jolta saimme tutkimuksiin perustuvan katsauksen Alankomaiden varainhankinta- ja lahjoituskulttuurista. Vierailun yhteydessä pääsimme nauttimaan perinteistä alankomaalaista lounasta eli voileipälajitelmaa.
Toisena päivänä tutustuimme CJP yritykseen, joka on nuorisokorttia Alankomaissa tarjoava järjestö. Vierailun teemana oli erityisesti yrityskumppanuudet. Minulle opiskelijakuntakentällä toimivana tämä oli kaikista kiinnostavin kohde. Yllätyin siitä, että Alankomaissa nuorisokortti on monopoli eikä sitä rajattu vain opiskelijoihin vaan sitä tarjotaan kaikille nuorille.
Kaikki vierailukohteet herättivät paljon ajatuksia ja pohdintaa järjestöjen varainhankinnasta Suomessa. Reissun aikana tutustuimme myös paremmin matkalla mukana olleiden Allianssin jäsenjärjestöjen kanssa. Yhden illan pyhitimme yhteiselle ajalla jolloin tutustuimme Amsterdamiin ja keskustelimme matkan annista.
Matkalla opin paljon ja sain paljon pohdittavaa. Alankomaissa järjestöt saavat Suomen tapaan rahoitusta opetus- ja kulttuuriministeriöltä, mutta suuri osuus budjetista koostuu myös saaduista lahjoituksista. Alankomaissa lahjoituskulttuuri on hyvin erilainen: yritykset ja tavalliset kansalaiset lajoittavat ilman vastinetta hyväntekeväisyyteen mitä erilaisimmille järjestöille. Alankomaissa ei ole asepalvelusta, mutta heillä on tämän sijasta kaikille nuorille pakollinen vapaaehtoistoimintaan perustuva palvelus. Järjestöt tekevät yritysyhteistyötä on taas hyvin vähän, sillä useat järjestöt totesivat sen vievän aivan liian paljon resursseja sen hyötyihin nähden. Minulle suuri yllätys oli, että Alankomaissa yritykset saavat verohelpotuksia, mikäli lahjoittavat hyväntekeväisyytteen. Malli on omalla tavallaan hyvä, mutta samalla huolestuttava. Isoin kysymys tässä onkin, onko lahjoittaminen hyväntekeväisyyteen enää hyväntekeväisyyttä, jos yritys saa siitä taloudellista hyötyä? Miten varmistetaan lahjoitusten vastuullisuus ja missä menee se eettisyyden raja?
Diana Muraskina
Diana toimii varapuheenjohtaja Suomen opiskelijakuntien liitto – SAMOK ry:ssä
diana.muraskina@samok.fi
