Minä voin kiittää poliittisesta urastani teiniajan ystäviäni. Meillä oli tapana käydä pitkiä keskusteluita maailman tilanteesta. Koulun jälkeen puhuimme, puhuimme ja puhuimme – ja väittelimme tietenkin kiivaasti. Ajattelen yhä, että nämä hetket opettivat minulle paljon poliittisesta keskustelusta; muiden kuuntelemisesta sekä omien kantojen argumentoinnista. Ja siitä perustavasta oivalluksesta, että maailma on kaikessa moninaisuudessaan läsnä myös minun elämässäni.
Maailmanpolitiikan ja globaalin turvallisuuden kysymykset kuuluvat nuorille: minulle ne olivat erityisesti syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen aloitettu Irakin sota sekä Palestiinan tilanne. Tänään näitä kysymyksiä ovat esimerkiksi ilmastokriisi, Ukrainan sota ja Gazan konflikti. Maailman tapahtumien kuvasto on jatkuvasti läsnä nuorten elämässä ja kysymykset rauhasta tai inhimillisestä kärsimyksestä koskettavat monia syvältä. Tämä tunne synnyttää monissa halun toimia. Koska maailma vaikuttaa nuoriin, tulee myös nuorten pystyä vaikuttamaan maailmaan – edes pieneltä osin. Tähän vaikuttamiseen tarvitaan tietenkin myös intoa, tietoa ja osaamista, joka sekin rakentuu pikkuhiljaa.
Ennen kansanedustajaksi tulemista työskentelin useita vuosia vasemmistonuorten puheenjohtajana. Poliittinen nuorisojärjestö on näköalapaikka siihen, miten nuoria otetaan huomioon ja ennen kaikkea suoraan mukaan päätöksentekoon ja poliittiseen toimintaan. Se on myös näköalapaikka sille, miten orastavaa mielenkiintoa tai palavaa intoa on tärkeää ruokkia esimerkiksi uudella tiedolla tai sopivan vastuun antamisella. Asioita voi muuttaa, ja tappion jälkeen noustaan ylös jatkamaan. Tunne toiminnan mahdollisuudesta tai jopa omasta velvollisuudesta vaikuttaa vääryyksiin on ollut ainakin itselleni yksi poliittisen toiminnan peruskivi, jota toivon pystyväni siirtää eteenpäin.
Niin kansanedustajana kuin viime hallituskaudella opetusministerinä on aina valtavan innostavaa vierailla esimerkiksi oppilaitoksissa tai ylipäänsä tavata nuoria ja keskustella heidän kanssaan. Tätä haluaisin jatkaa myös presidenttinä. On erittäin tärkeää ottaa nuoret aidosti mukaan yhteiskunnallisiin keskusteluihin ja kuulla heidän näkemyksiään sekä antaa valtaa ja vastuuta suoraan nuorille.
Se on tärkeää paitsi tämän hetken kannalta, niin ennen kaikkea tulevaisuuden kannalta. Lapset ja nuoret ovat tulevaisuuden aikuisia, joiden maailmankuva ja toimijuus rakentuu tässä ja nyt. He ovat niitä, jotka ovat kolmenkymmenen vuoden päästä kansanedustajia, ministereitä ja presidenttejä – mutta millaisia, siihen vaikutamme nyt. Siksi nuorten on erittäin tärkeää olla mukana rakentamassa rauhaa sekä laajemmin sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää maailmaa myös juuri tänään.
On hienoa, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma toteaa nykyisin, että nuoret tulee ottaa mukaan päätöksentekoon, konfliktien ratkaisemiseen ja turvallisten yhteiskuntien rakentamiseen. On tärkeää, että kaikkia YK:n jäsenmaita kannustetaan lisäämään nuorten osallistumista rauhan rakentamiseen.
Kysymykset rauhasta ja turvallisuudesta liittyvät myös suomalaiseen yhteiskuntaan ja arkipäiväiseen elämään. Moni nuori kamppailee oman jaksamisen ja mielenterveyden kanssa. Monet kohtaavat vihapuhetta, koulu- ja nettikiusaamista tai rasismia jopa päivittäin. Ne lisäävät synkkyyttä, johon maailma ei ainakaan juuri tänään tuo juuri valoa. Siksi meidän tulee pystyä puuttumaan nuorten pahoinvoinnin juurisyihin, kuten toimeentulo-ongelmiin, liiallisiin paineisiin tai esimerkiksi vanhempien mielenterveysongelmiin. Tarvitsemme nuoria, jotka jaksavat elää elämäänsä ja vaikuttaa maailmaan kyynisyyteen tai toivottomuuteen vajoamatta – siihen haluaisin olla myös presidenttinä osaltani vaikuttamassa.
Presidenttiehdokkaiden blogikirjoitukset ovat osa Nuorten vaalien ja Politiikkaviikon järjestäjien materiaalia. Julkaisemme blogit joulukuun aikana Allianssin sivuilla kirjoittajien sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä.
Li Andersson
Kirjoittaja on Vasemmistoliiton puheenjohtaja ja presidenttiehdokas.
lindrssn
https://www.twitter.com/liandersson
