Esimerkkikeskustelut Mitä on vihapuhe? -osion harjoitteisiin.
Vihapuheen monitahoisuus
- Vihapuhe ei synny vihasta
- Vihapuhe koettelee sananvapauden rajoja
- Tutkija: Vihapuhe vertautuu sotapropagandaan
Vihapuhe ei synny vihasta
Vihapuheessa on kyse syrjinnästä, ei tunteesta.
Nettiviha on viime vuosina yltynyt, samalla kun rasismin, seksismin ja äärioikeiston uusi aallonharja on noussut nousemistaan. Ratkaisuksi on tarjottu sensuuria, nettipoliisia, omilla nimillä kirjoittamista ja vihapuheen ja viharikosten kieltämistä.
Vihapuheella tarkoitetaan vähemmistöihin kohdistuvaa syrjivää puhetta. Silti se tunnistetaan yleensä tunteesta: vihasta. Niinpä mikä tahansa vihainen puhe on alkanut tarkoittaa vihapuhetta.
Samalla syrjinnästä ja syrjinnän vastustamisesta on tullut yksi ja sama asia. Kaikki vihaisuuteen liittyvä on alettu niputtaa yhteen. Miten tässä näin kävi?
Kuvittele seuraava tilanne. Valkoinen suomalaiselta näyttävä mies haukkuu maahanmuuttajataustaista huivia käyttävää naista rättipääksi. Nainen näpäyttää takaisin ja kutsuu suomalaista lökäpöksyidiootiksi.
Molemmat ovat vihaisia.
Kuitenkin vain toinen lausuma on vihapuhetta. Miksi? Lökäpöksykommentti voi ärsyttää ja loukata, mutta siihen se jää.
Toinen kommentti puolestaan saa voimansa rasismista. Se on itsessään syrjintää. Se myös uusintaa valtajärjestystä, jossa toiset ovat arvokkaampia kuin toiset. Kommentti pitää yllä järjestystä. Pysy paikallasi, sinulla on alempi arvo kuin minulla, se sanoo.
Miten tietyillä sanoilla voi olla tällainen voima?
Rasististen sanojen taustalla on satoja vuosia kolonialistista perinnettä, sata vuotta rasistista eurooppalaista kulttuuria ja politiikkaa (Lombroson kallojen mittaukset, kansallissosialismi, kansalaisuustestit!).
Islamofobian takana taas on yli kymmenen vuotta kansainvälistä politiikkaa, jossa muslimit on määritelty uhaksi (terrorismin vastainen sota, rotuprofilointi, Breivik, huivikiellot!).
Yhden sanan harteilla ovat myös yhteiskunnan rakenteellinen syrjintä, poliisi etsimässä paperittomia siirtolaisten kokoontumispaikoilla, kadulla aiemmin huudetut kommentit, eksotisoiva suhtautuminen ihmisiin ja ulossulkeminen lähes kaikkialta, missä ihmiset kokoontuvat ja tapaavat toisiaan.
Kaikki tämä tiivistyy yhteen sanaan!
Samalla tavalla huorittelu saa voimansa seksismistä ja satoja vuosia vanhasta sukupuolten eriarvoisesta kohtelusta. Kehariksi haukkuminen saa voimansa sadasta vuodesta eugenistista ajattelua, johon kuului vammaisten sulkeminen laitoksiin. Homottelu saa voimansa yhteiskunnan homofobiasta. Ja niin edelleen.
Sanat saavat voimansa yhteiskunnan hierarkioista. Niitä ei tarvitse sanoa vihaisesti. Tavallinen äänensävy riittää.Vihapuhe toimii, koska yhteiskunta on eriarvoinen ja syrjivä.
On myös paljon syrjintää, jonka taustalla ei ole ollenkaan vihaisuuden tunnetta. Sellainen syrjintä tapahtuu kuin itsestään. Sen seuraukset näkee, kun katsoo, ketkä yhteiskunnassa ovat hyvässä ja turvallisessa asemassa. Miltä he näyttävät? Minkä ikäisiä he ovat? Mitä kieltä he puhuvat?
Ilman analyysiä siitä, miten vihapuhe liittyy valtaan, emme saa aikaan muutosta. Päinvastoin, todennäköisesti luomme yhä uuden järjestelmän, jossa naisia syytetään vihapuheesta, kun he suuttuvat seksismistä, ja tummaihoisia tuomitaan sakkoihin, kun he kirjoittavat äärioikeiston vastaisia tekstejä.
Siksi ehdotukseni on: ei unohdeta puhua siitä mistä on kyse: ei vihasta, vaan rasismista, seksismistä ja vammaisten syrjinnästä. Ja näiden vaikutuksista on syytäkin suuttua.
Atlas Saarikoski
Teksti on julkaistu Lily.fi:n Punakynä-palstalla 10.4.2013
Vihapuhe koettelee sananvapauden rajoja
Vihapuhe leviää verkossa taudin tavoin. Levittäjät vetoavat sananvapauteen perusoikeutena. Sananvapaus voi lain mukaan sallia kansalaisia loukkaavia, järkyttäviä ja huolestuttavia kirjoituksia, vaikka arkijärki sanoo toisin.
Kansanedustaja Jussi Halla-ahon uskonrauhasta ja kansan kiihotuksesta saaman tuomion yhteydessä nostettiin sananvapaus jälleen kerran esiin useissa puheenvuoroissa keväällä 2012. Kysyttiin, että miksi juuri Halla-ahon kohdalla sananvapauden rajat ylittyivät? Onko poliitikon sananvapaus rajoitetumpi kuin kansalaisen?
Päinvastoin. Keskustelussa tehtiin tulkinta, että poliitikon vapaus ilmaista ajatuksiaan voi olla kansalaista laajempi, jos lausunto on liitettävissä johonkin yhteiskunnalliseen ongelmaan. Sananvapaus ei ole kuitenkaan rajoittamaton superoikeus, joka ajaa ihmisoikeuksien ylitse.
Moni kirjoittaja on koetellut verkossa vihapuheellaan sananvapauden nimissä rasistisen rikoksen rajoja vaatien samalla absoluuttista sananvapautta. Verkkosivujen kova keskusteluilmapiiri ja kielenkäyttö ovat huolestuttavia. Suuri osa rasistisista puheista on siirtynyt verkkoon. Sieltä se on siirtynyt liudentuneena valtamediaan.
Viime eduskuntavaalien Helsingin Sanomien verkkokeskusteluissa oltiin vaalien alla huolissaan siitä, että rasismin käsite ymmärretään liian laajasti, jolloin maahanmuuttokriittisiä kannanottoja ei sallita. Näin siis maahanmuuton vastustajat ajattelevat.
Keskustelijat vetoavat, että demokraattisessa yhteiskunnassa kaikkien tulee voida sanoa mielipiteensä. He väittävät, että Suomessa ei voi keskustella maahanmuutosta leimautumatta rasistiksi. Samaan aikaan keskustelijat tekevät itse rankkoja yleistyksiä, kuten ”jos maahan otetaan muslimeja, Suomi islamisoituu”.
Maahanmuuttovastaisten idoli Halla-aho on luonut monien muiden perussuomalaisen vihapuhekirjoittajien tapaan itsestään kuvaa vilpittömänä sananvapauden puolustajana, jota valtamedia vainoaa. Marttyyriudesta tehdään hyve, jonka varjossa haetaan omalle vihapuheelle oikeutusta.
Sananvapauden nimissä on kirjoitettu tavanomaista rankempaa vihapuhetta. Perussuomalaisten kansanedustaja Hirvisaaren islamin ja vähemmistöjen vastainen blogikirjoittelu tai hänen eduskunta-avustajansa kirjoitus ulkomaalaistaustaisten hihanauhoista ovat vihapuhetta pahimmasta päästä. Hirvisaari sai kirjoituksestaan Kouvolan hovioikeudessa sakkorangaistuksen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Tätä ennen Hirvisaari sai vapauttavan tuomion Päijät-Hämeen käräjäoikeudesta, mikä kertoo rajanvedon vaikeudesta rikoksen tunnusmerkit täyttävien rasististen kirjoitusten ja pahennusta herättävien vihakirjoitusten välillä. Vapauttavassa päätöksessään käräjäoikeus viittasi päätöksessään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioon.
Kollegat Jussi Halla-aho, Juho Eerola ja Olli Immonen maksoivat osan Hirvisaaren sakoista perustellen tätä taistelulla sananvapauden puolesta. He vetosivat siihen, että oikeuslaitokset eivät kykene tulkitsemaan rikoslakia yksiselitteisesti.
Myös perussuomalaisten kotkalainen kaupunginvaltuutettu Freddy van Wonterghem tuomittiin sakkoihin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Hän piti positiivisena, että ”yksi potentiaalinen muslimien synnyttäjä saadaan pois pelistä, kun muslimityttö tapetaan”. Van Wonterghem piti tätä ironiana ja sarkasmina, joka on hänen mielestään ymmärretty väärin. Arkijärjellä tätä ei voi ymmärtää ironiaksi.
Perussuomalaisten piiristä on noussut vihapuhetta ja se on toiminut myös puolueen politiikan teon välineenä. Puolueen puheenjohtaja Timo Soini on väittänyt useissa yhteyksissä rasismin nousun olevan pelkkää puhetta vailla todellisuuspohjaa. Soini välttelee myös ottamasta kantaa puolueensa kansanedustajien tai aktiivien vihapuheisiin.
Perussuomalaiset arvostelevat rankasti sananvapauden nimissä maahanmuuttoa, hakien tästä poliittista hyötyä. Taitavana poliitikkona Soini on hyödyntänyt maahanmuuttokriittisyyden kasvua puolueen hyväksi.
Sirpa Pietikäinen
Teksti on julkaistu maailma.net-sivustolla 18.10.2012 ja Ydin-lehden numerossa 3/2012.
Tutkija: Vihapuhe vertautuu sotapropagandaan
Tutkija Pentti Raittilan mielestä netin vihapuheella luodaan pahimmillaan maaperää tekoihin ulottuvalle väkivallalle. Tästä syystä sitä ei tule vähätellä.
Netin vihapuhetta tutkineen asiantuntijan mielestä verkossa esiintyvään aggressiiviseen puheeseen on suhtauduttava vakavasti ja vähättelemättä. Kärkevimpiin tapauksiin on tartuttava ennen kuin niistä mahdollisesti tulee ongelmia, sanoo Tampereen yliopiston viestinnän ja median tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Pentti Raittila.
Yle Radio 1:n Ykkösaamun haastatteleman Raittilan mielestä verkko on aggressiivisen puheen kannalta erilainen ympäristö kuin kasvokkain tapahtuva viestintä.
– Netti on luonteeltaan erilainen kuin toripöytä tai kuppilanpöytä, missä ihmiset ovat nokakkain. Siinä on hillitseviä tekijöitä, kun samassa pöydässä on usein mukana järjen ääni.
Vihapuheella voidaan pahimmillaan luoda maaperää myös tekoihin ulottuvalle väkivallalle.
Sitä vastoin jos ihminen on yksin tietokoneensa ääressä, samanlaista hillintää ei ole ja vihapuhe voi kumuloitua, tutkija sanoo.
Raittila korostaa, että syiden arvioiminen on osittain kuitenkin spekulaatiota, sillä vihapuheviestien lähettäjiä ei ole toistaiseksi tutkittu.
Sotapropaganda vihapuhetta väkivallan helpottamiseksi
Tutkija muistuttaa, että aggressiivinen ihmisten välinen viestintä ei ole mitenkään uusi ilmiö.
– Aggressiivista ja vihaista puhetta on ollut aina ihmisten välillä ja suhteessa poliitikkoihin. Jos on lukenut historiaa, tietää millaista oli keskustelukulttuuri ennen Urho Kekkosen ensimmäistä valintaa presidentiksi. Se oli aika hurjaa.
Historiallisesti merkittävintä vihapuhetta on aina ollut sotapropaganda. Sillä on ollut oma tarkoituksensa, sillä ihminen ei muuten helpolla lähde tappamaan.
Ainakin Ylen esimerkkien mukaan suomalaisella poliisilla olisi kyllä kehittämistä ammattitaidossa tässä asiassa ja asian vakavuuden ymmärtämisessä.
– Se on ollut hyvin systemaattista vihan lietsomista toista kansaa kohtaan. Sillä on luotu maaperää sille, että ihmiset saadaan tekemään väkivaltatekoja toisia kohtaan sodassa, Raittila sanoo.
Hänen mukaansa tämän päivän aggressiivista puhetta ja vihapuhetta pitäisi ajatella samankaltaisen logiikan mukaan.
– Myös sillä voidaan pahimmillaan luoda maaperää myös tekoihin ulottuvalle väkivallalle.
Ylen kertomiin esimerkkeihin pitäisi puuttua
Tutkija sanoo, että enimmäkseen aggressiivinen puhe jää Suomessa tänä päivänä vain nettiin.
– Mutta on jo joitakin esimerkkejä yksittäisistä väkivaltaisista hyökkäyksistä, joiden taustalla on myös vihapuhetta. Minusta ei pitäisi jäädä odottelemaan, milloin tulee seuraava väkivaltahyökkäys ja puuttua vasta sitten.
Raittilan mukaan Ylen verkkosivuilla kerrotut esimerkit suomalaisesta vihapuheesta ovat hyvin kärkeviä tapauksia ja niissä on sellaisia asioita, joihin pitäisi puuttua.
”Poliisin ammattitaidossa kehittämisen varaa”
Vihapuheen tutkijan mielestä kaikkein tärkeintä olisi, että tavalliset kansalaiset itse puuttuisivat havaitsemaansa aggressiiviseen puheeseen ja että nettiyhteisö puuttuisi siihen itsesäätelyllään.
– Minusta nettisivujen ylläpitäjät ovat jo aika hyvin puuttuneet siihen, mutta luulen, että ainakin Ylen esimerkkien mukaan suomalaisella poliisilla olisi kyllä kehittämistä ammattitaidossa tässä asiassa ja asian vakavuuden ymmärtämisessä, Raittila sanoo.
Mikko Naalisvaara, Yle Uutiset
Teksti on julkaistu Yle Uutiset -sivustolla 25.4.2013
Vihapuhetta kitkemään
- Viesti 12-vuotiaalle pojalle: ”Kaikki vihaavat sinua”
- Todd Loik, Saskatchewan Teen, Commits Suicide After Alleged Bullying
- Nettikiusaaja pyysi uhriltaan anteeksi
- Magneettimedian päätoimittajalle sakot juutalaiskirjoituksista
Viesti 12-vuotiaalle pojalle: ”Kaikki vihaavat sinua”
”Ruma, lihava, helvetin tyhmä, huora. Toivon, että joku raiskaa sinut.”
Kommentit ovat 12-vuotiaan tytön Ask-seinältä ja anonyymien kommentoijien kirjoittamia. Ask.fm on sivusto, jossa sen käyttäjät voivat kysyä toisiltaan kysymyksiä ja vastata itselleen esitettyihin kysymyksiin. Kysymyksiä on mahdollista esittää täysin anonyymisti.
Erään vaasalaisen perheen vanhemmille sosiaalisen median pahin puoli alkoi selvitä pikku hiljaa, kun he pohtivat, mikä heidän 12-vuotiasta tytärtään vaivaa.
– Hänen maailmansa saattoi mennä nurin ja mieliala vaihtua aivan täysin minuutin sisällä. Se ei tuntunut enää pelkästään normaalilta murrosiältä. Huomasimme pian, että se liittyy kännykän käyttöön, tytön äiti kertoo.
Hän tiesi lapsensa käyttäjänimen ja etsi tämän Ask-palvelusta.
– Sieltä löytyi kauheita juttuja, esimerkiksi viittauksia seksuaalisiin tekoihin, joita ei ole tapahtunut.
Teksti on julkaistu Pohjalainen-lehden verkkosivuilla 2.3.2014
Todd Loik, Saskatchewan Teen, Commits Suicide After Alleged Bullying
Todd Loik, teenager from North Battleford, Saskatchewan, is the latest teen to commit suicide due to a lengthy campaign of cyberbullying.
Loik commited suicide just days before his 16th birthday, reported CTV News. Loik’s mother, Kim, said the bullying started when Loik was in grade 5 or 6 and recently expanded to include online messages and cellphone texts.
”The pain in my heart… I’ve never felt so much pain,” she told CTV Saskatoon.
Kim Loik said the family even considered moving to Edmonton to get Todd away from his attackers.
The Loik family has created a Facebook page to remember the teen’s life.
Saskatchewan Premier Brad Wall has sent Loik’s mother his condolences. She wants federal legislation that outlaws cyberbullying across the country. NDP MLA Trent Wotherspoon expressed his condolences to the Loik family.
Researchers say cyberbullying has become a bigger reason for suicide among teens. Nova Scotia teen Rehtaeh Persons’ suicide due to cyberbullying and sexual assault led to an outcry and possible changes to the law. In B.C., the suicide of teen Amanda Todd has also led to greater awareness of cyberbullying.
Teksti on julkaistu Huffington Post Canada -lehden verkkosivuilla 25.9.2013
Nettikiusaaja pyysi uhriltaan anteeksi
Kaktu Kuparinen joutui nettikiusaajien uhriksi. ”Jonna” oli yksi kiusaajista. Nimettömänä oli helppo kommentoida ilkeästi, varsinkin, kun niin tekivät muutkin, sanoo Jonna nyt.
”Kauheen iso perse sul.”
”Sä et varmasti paina alle 50 kg, oot lihonu ihan hirveet määrät. Toivottavasti et mee enää pikkuponeilla. . . . :D”
”Kaktun Futura? Ai niin, kukakohan sillä paskalla jalattomalla ravurinraadolla hyppäsi?”
Ilkeitä kommentteja on mahdotonta laskea. Pelkästään avauksia netin keskustelupalstalle on tehty satoja, arvelee Kaktu Kuparinen, 25.
Kaktulle ilkeillään avoimesti, sillä hänellä on blogi ja YouTube-sivu, joissa hän kertoo hevosestaan Futurasta. Syyskuussa hän kirjoitti tallipäivästä näin: ”Futura ei oikein malttanut tänään keskittyä olennaiseen ja oli sen takia aika hankala ratsastaa. Se kyllä liikkui oikein mukavan tuntuisesti, mutta haahuili välillä ihan omiaan.”
Viisi vuotta sitten hevonen muutti Kaktun elämän. Kisakentiltä syrjäytetty ravuri oli jo tuomittu makkaratehtaalle, mutta viime hetkellä tuttava vinkkasi hevosesta Kaktulle.
Kaktu hylkäsi opiskeluhaaveet, jotta voisi omistautua hevosen kouluttamiselle. Hän arveli saavansa vertaistukea tutulta keskustelupalstalta. Samalla palstalla hän oli roikkunut jo teini-ikäsestä, saanut kavereitakin. Nyt hän linkitti sinne hevosesta kuvaamiaan videoita.
Se oli virhe.
Pian palstalla kauhisteltiin, onko höveli isä mennyt ostamaan lapselleen huonokuntoisen ravurin. Ehkä joku erehtyi, sillä Kaktu on pienikokoinen, 155 senttiä pitkä.
Kaktu vastasi viesteihin omalla nimellään. Hänestä tuntui tärkeältä oikaista väärät tiedot.
”Aluksi näytti, että keskustelu loppuikin siihen. Mutta sitten keskusteluja tuli lisää, pahimmillaan joka päivä. Huomasin, että ei ollut väliä, mitä sanoin.”
Erehdyksistä ei ollut kyse.
”Vaikeinta oli, kun hevoseni sairastui pahasti. Minulla oli iso stressi ja kolmentuhannen euron eläinlääkärilasku. Viesteissä toivottiin Futuran kuolemaa.”
Onko järkeä pitää tuollaista hevosta, jos ei ole varaa pyytää ammattiapua? Holtitonta menoa. Jokin on vikana, jos hevonen käyttäytyy noin. Jotenkin siihen tapaan Jonna kirjoitti.
Jonnallakin oli hevonen, mutta se oli juuri saanut rasitusvamman. Ratsastamisesta piti pitää taukoa. Jonnaa harmitti.
Samoihin aikoihin hän törmäsi nettivideoon, jolla pieni, punatukkainen nainen yritti saada riuhtovan hevosen hallintaan. Kirjoituksissaan nainen mainitsi, että hevoseen uppoavat melkein kaikki rahat.
Jonnasta se kuulosti vastuuttomalta.
Nainen julkaisi uusia videoita. Jonna kävi kommentoimassa varmaankin jokaista, aina samaan tyyliin. Tuskin hän olisi vaivautunut, jos olisi ollut ainoa, mutta monet muutkin arvostelivat hevosta ja ratsastajaa nimimerkkien takaa.
”Käsitys oli, että hän on hippi, joka haluaa pelastaa hevosia, vaikka ei olisi varaa”, Jonna muistelee.
Jonna käytti YouTubessa nimimerkkiä, joka ei paljastanut hänen henkilöllisyyttään. Se oli tärkeää.
”Kirjoitin aina kotoa, en koskaan koulusta. Koulun koneella olisi ollut vaarana, että joku tunnistaisi. En olisi halunnut sellaista huonoa leimaa.”
Miksi keskustelupalstoista ja blogeista on tullut nimettömän ilkeilyn areenoita?
Yhdysvaltalaispsykologi John Suler nimittää ilmiötä verkkoestottomuudeksi. Sulerin mukaan moni meistä unohtaa sosiaaliset pidäkkeensä, kun voimme esiintyä tunnistamattomina netissä. Kun emme voi joutua vastuuseen sanoistamme, tunnemme itsemme vahingoittumattomiksi. Voimme jopa huijata itsemme kuvittelemaan, etteivät ilkeät viestit ole osa todellista persoonaamme.
Lisäksi saatamme luulla alitajuisesti tietävämme, mitä toisen nettikirjoittajan mielessä liikkuu. Kuulemme lukemamme tekstin päässämme, mutta emme kirjoittajan äänellä vaan omallamme.
Siksi jopa toisensa tuntevat ihmiset voivat ajautua verkossa kiistoihin, joihin he eivät kasvotusten joutuisi, jatkaa kanadalainen psykoterapeutti Kali Munro. He luulevat lukevansa viestin juuri niin kuin pitääkin, mutta tosiasiassa heidän tapansa lukea se voi kertoa enemmän heistä itsestään kuin viestin lähettäjästä.
Kerran Kaktu julkaisi videon, jolla hän kertoi suoraan kameraan katsoen siitä, kuinka ikävältä ilkeily tuntuu. Yllättäen video ei juuri kirvoittanutkaan tylyjä kommentteja.
”Äänensävy muuttaa kuvaa toisesta. Kun en aluksi saanut Kaktusta käsitystä, pystyin muodostamaan päässäni oman kuvan ja kommentoimaan sen mukaan”, Jonna myöntää.
Suler vertaa näkymättömyyttä verkossa psykoanalyytikon vastaanottoon. Kun psykoanalyytikko asettuu istumaan potilaan katseen ulottumattomiin, potilas ei voi tarkkailla hänen ruumiinkieltään ja avautuu vapautuneemmin. Netissäkään emme tiedä, kurtistiko vastapuoli juuri kulmiaan huolestuneena tai huokaisiko hän alakuloisena. Meiltä puuttuvat pienet vihjeet, joiden perusteella yleensä hillitsemme raivoamme.
Myös nettiviestinnän eriaikaisuus lietsoo estottomuuteen. Keskusteluareenalta voi häipyä heti, kun suorat sanat on paukutettu näkyviin, ja vastapuolen reaktion voi palata kuulemaan, kun se itselle sopii. Itse asiassa koko verkkoelämä voi näyttäytyä pelinä, jossa eivät päde normaalin elämän säännöt.
”Jotkut ystävällisestikin kommentoineet ovat sanoneet suhtautuneensa minuun kuin kuvitteelliseen henkilöön”, Kaktu kertoo.
Harmi oman hevosen loukkaantumisesta vaikutti luultavasti siihen, että Jonna otti Kaktun silmätikukseen.
”En tiedä, oliko se viestien ainoa syy, mutta uskon, että se oli taustalla.”
Hevosfoorumeilla riidellään, koska aiheena on elävän olennon hyvinvointi, mutta kohde ei voi itse osallistua keskusteluun, Kaktu ja Jonna arvelevat. Tulkinnanvaraisuus jättää tilaa tölvimiselle.
Ilkeily on tavallista myös isovanhempien ja lastenlasten välisiä suhteita käsittelevissä keskusteluissa, kertoo Suomi24-palstaa tutkinut käyttäytymistieteiden dosentti Ilse Eriksson.
”Perhe-elämä ja ihmissuhteet eivät ole aina helppoja, joten ne ovat hyvää maata ilkeilylle.”
Usein ilkeys on piilotettua: viesteissä annetaan epäsuorasti ymmärtää, että toinen on esimerkiksi huono kasvattaja.
”Siihen liittyy myös yhteiskunnallinen ilmiö, että se on olevinaan hauskaa. Kun joku kirjoittaa viestiin LOL, siitä tulee muka vitsi.”
Mutta missä sitten menee nettikiusaamisen raja? Joku voisi kutsua Jonnan viestejä vain teräväksi kritiikiksi. Hän ei nimitellyt Kaktua tai puuttunut tämän ulkonäköön.
Jonna kuitenkin tietää itse, että hänen tarkoituksenaan oli satuttaa.
”Ei se mitenkään rohkaisevaa ollut, vaan arvostelua ja nälvimistä.”
Kaktun mitta tuli täyteen, kun nimettömät kirjoittajat väittivät hänen satuttavan hevosta tahallaan. Hän pyysi apua nettipoliisilta. Poliisin mukaan kyse ei kuitenkaan ollut kunnianloukkauksesta, ja bloggaajaa kehotettiin vain kestämään.
Kaktusta se ei ole ihan reilua.
”Bloggaus ja muu sosiaalinen media ovat nykypäivää, normaalia arkea. Netti on väline, jossa hoidetaan koko ajan enemmän asioita. Ei sinne voi naputtaa mitä sylki suuhun tuo.”
Silti hän ei haluaisi rajoittaa nimettömänä esiintymistä, edes omassa blogissaan. Syynä on seikka, jota Suler kutsuisi hyväntahtoiseksi estottomuudeksi.
”99 prosenttia anonyymien viesteistä on mukavia. Joskus aihe voi olla arka, ja nimettömänä ihmiset voivat kertoa omista kokemuksistaan. Siitä syntyy hyviä keskusteluja.”
Jossain vaiheessa Jonna huomasi, ettei hän ollut arvostellut Kaktua pitkään aikaan. Oikeastaan hän oli alkanut pitää tyypistä, joka pani hanttiin ilkimyksille.
”Pääsin lähemmäs sitä, millainen henkilö hän on. Huomasin, että hän on hirveän samanlainen kuin minäkin: Avoin, pirteä, positiivinen. Ja sanoo asiat suoraan.”
Sähköposti oli ensin hetken mielijohde, ja Jonna empi sen lähettämistä pari viikkoa. Viime vuoden huhtikuussa hän klikkasi viestin matkaan, omalla nimellään.
”Itse kuuluin joskus Futuran ostaessasi siihen kastiin, joka katsoi teitä vähän sormien välistä ja kauhistellen. Saatoin jopa kommentoida teitä ilkeästi YouTubessa. – – Haluan pyytää anteeksi ja kannustaa eteenpäin.”
Kaktu muistaa sähköpostin vieläkin, niin harvinainen se oli. Ja Jonna muistaa vastauksen.
”Mukava kuulla, että käsityksesi on muuttunut. Anteeksipyyntö hyväksytty.”
Jonnan nimi on muutettu.
Lähteet: Eriksson, I. (2013): Tukea vai ilkeilyä keskustelupalstalla? Aikuiskasvatus 3/2013;
Suler, J. (2004): Psychology of Cybespace: The Online Disinhibition effect;
Munro, K. (2002): Conflict in Cybespace: How To Resolve Conflict Online.
Essi Lehto
Teksti on julkaistu hs.fi-sivustolla 10.10.2013
Magneettimedian päätoimittajalle sakot juutalaiskirjoituksista
Ylivieska-Raahen käräjäoikeus on tuominnut Magneettimedian päätoimittajan Juha Kärkkäisen sakkoihin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tavarataloyhtiö J. Kärkkäinen tuomittiin 45 000 euron yhteisösakkoon.
Oikeuden mukaan Juha Kärkkäisen julkaisemat kirjoitukset ovat selkeästi vihapuheen kaltaista juutalaisvastaista propagandaa, joka ei nauti sananvapauden suojaa. Käräjäoikeus määräsi yhtiön poistamaan ja hävittämään julkaistut kirjoitukset.
Syyttäjä vaati Kärkkäiselle ehdollista vankeutta ja tavarataloyhtiölle yhteisösakkoa.
Yhtiö on irtisanoutunut kirjoituksista. Magneettimedia-lehteä jaetaan Ylivieskassa, Oulussa, Iissä ja Lahdessa.
Päätoimittaja Kärkkäinen on myös tavarataloyhtiön perustaja ja omistaja. Hän jätti toimitusjohtajan tehtävät helmikuussa. Tilalle tullut Riku Ilvesluoto erosi tehtävästään lokakuun alkupuolella.
Teksti on julkaistu hs.fi-sivustolla 21.10.2013
